Mihin on kadonneet nyky-yhteiskunnasta perinteiset

kuin, että minä otan osaa sotatoimiin. Mark my words.

jos yöllä joku tunkeutuisi meille, tietenkin koettaisin puolustautua ja puolustaa lapsiani. Mutta ei mulla asetta ole tms. Sotatilanteessa LAPSIA tuskin sotaan laitettaisiin, ihan pieniä? Ja isommat voisivat valita oman puolensa itse, haluavatko osallistua vai ei.



55

perinteiset arvot. Olenkin hieman vanhempi, mutta olisin tältä istumalta aivan sovielias elämään myös 1900-luvun alkua. Tosin kyllä terveydenhuollon puutteellisuus harmittaisi, mutta arvot sopisivat hyvin.

Historia toistaa itseään ja tulee sota, perinteiset arvot yms. Sota on kyllä kamala tapa opetella perinteisiä arvoja. Nyt vallitsee vain pelkkää itselle tavoittelu.

sodan käyminen on. Toisen ihmisen tappaminen on aina ihmiselle traumaattinen kokemus eikä se opeta yhtään mitään. Päinvastoin se riistää meistä ihmisyyden.



Rajat on tosiaan ihmisten keksimiä. Minun on vaikea ajatella Suomea isänmaana. Kotini on tämä maapallo. Kotini voi siis olla ihan missä päin tahansa. En ole edes syntynyt Suomeen.



Kaikki se " hyvä" mitä meillä täällä on tuo kenties mukavuutta mutta vain hetkellisesti. Täysin luonnon ehdoilla elävä alkuperäiskansa voi olla monin verroin onnellisempi kuin materian keskellä öykkäröivä suomalainen. Ja näin on ollutkin.



Materia kun erottaa meidät kaikkein tärkeimmästä; maasta ja luonnosta. Se saa meidät takertumaan " arvoihin" jotka on vain katoavaisia eli isänmaahan, kotiin ja uskontoon.

Voi tulla ihmiskunnalle jotin hankaluuksia, jotka sitten romahduttavat elintason ja sitten alkaa myös sotiminen jälleen. Elämme nyt ihanan yltäkylläista aikaa, mutta sitä ei voi jatkua loputtomiin.

Elä ja anna toisten elää.



Isänmaa ei ole sama kuin sota, taistelu, tappelu rajoista vaan se on juuret ja se missä olet kasvanut. Kulttuuri, ympäristö jne. Eikö niitä kuitenkin voi ja pidä kunnioittaa? Se on iso osa meitä.

Jos valtiot katoavat, tulevat kyläyhteisöt, kaupungit, läänit... ihan mitä vaan tilalle, koska ihminen puolustaa aina omaansa. Saavutetuista eduista pidetään kiinni.



Jos maailma olisi rajaton, pitäisi hyvinvoinninkin jakautua tasaisesti. Mistä sinä tinkisit?

minä olisin heti tänä päivänä valmis elämään vaikka sellaista elämää, mikä Suomessa vallitsi 1950-luvulla. Siis materiaalisesti. En sen hetkisten arvojen mukaan. ;)



Olen poliittisesti puna-vihreä. Voisin luopua suurimmasta osasta tavaroitani. Tai, en oikeastaan omista nytkään juuri mitään. Kunhan saisin pitää ystävät ja sukulaiset, riittävän ravinnon, terveydenhuollon, työn, jonkinlaisen katon pääni päällä ja opiskelumahdollisuuden, niin muulla ei sitten niin suurta väliä. Minua ei hetkauttaisi, vaikka kaikki brändikama katoaisi taivaan tuuliin, jos sillä saataisiin kaikkiin maihin yhtäläinen toimeentulo. Kukaan ei näkisi nälkään/kylmään tai kuolisi helposti hoidettavissa oleviin perussairauksiin, ei olisi sotia, kaikilla ruokaa, työtä ja koti. Se riittäisi minulle. Ja tätä arvomaailmaa minä myös ajan eteenpäin.

Mutta elintaso kulkee käsi kädessä kunkin ajan arvomaailman kanssa. Ei voi saada yhtä saamatta myös toista.

risti, hakaristi, hautausmaa.

Silti olen valinnut tämän tien. Eli ainakaan minuun se ajatusmaailma ei tarttunut kotoa. Tosin jo lapsena vanhempani opettivat minulle, mitä sillä rahalla tehdään, jos sitä on. Kaksi kertaa piilottivat " maan alle" käännytettyjä turvapaikanhakijoita siksi aikaa, kun Haagin ihmisoikeustuomioistuin kävi heidän hakemuksiaan uudestaan läpi jne.



Tavarat ja mammona eivät tuota onnea, sen olen monesti nähnyt. En ole teini ollut enää moneen, moneen vuoteen. Minulla ei ole sen suurempaa oikeutta ja ylemmyyttä omistaa autoa kuin Jing Meillä Kiinassa tai Carlosilla Paraguayssa. Meidän on kollektiivisesti kannattava vastuuta planeettamme hyvinvoinnista, sekä sen asukkaista.



44