Mihin on kadonneet nyky-yhteiskunnasta perinteiset

vapautuksen uskonnollisista aamunavauksista jo omina kouluaikoina, miksei nykyään sitten? Päiväkodissa lapseni eivät osallistu kirkkoon (joka on kerran vuodessa) ja muuten ei päiväkodissa uskonnosta puhuta (yksityinen).



14

Olen ollut asunnoton, olen ollut todella köyhä, ihan siihen pisteeseen asti, että ruokaa ei ole ollut.



Kaikkialla maailmassa ihmiset pärjäävät jotenkin siellä missä ovat syntyneet. Tai jos eivät pärjää, aina voi yrittää jonnekin toisaalle asumaan. Silti päätyisin Arndt Pekurisen valintaan, jos sotatila Suomeen tulisi ja minut laitettaisiin johonkin yksikköön avustamaan maatani ihmisten lahtaamisessa.



14

talolla sitä, että taloon tulee puhdas ja hyvä vesi, lämpöä piisaa ja sähköä! Entisen Neuvostoliiton monilla alueilla palellaan joka talvi, asuinolot ovat hyvinkin alkeelliset. Sitä minä tarkoitin ihanalla omakotitalolla.



Nyt olet minulle typeryytesi osoittanut. En enää ihmettele, että sinua täällä jotkut arvostelevat.

Perinteisiä arvoja vaalivassa perheessä ja yhteiskunnassa on ihan samalla lailla pahoinvointia kuin esim. ateistisessa perheessä/yhteiskunnassa.

Ahdasmielisyys, suvaitsemattomuus, omahyväisyys, samaan muottiin pakottaminen, tekopyhyys ovat äärimmilleen viedyn " koti, uskonto ja isänmaa" -ajattelun kääntöpuoli.

Itse asiassa kaikkien tutkimusten mukaan nuo asiatt ovat yhteiskunnassa tällä hetkellä NOUSUSSA ihmisten arvostuksissa, joten miten ne nyt sitten näkyvät? Vaikka perhekeskeisyys, uskonnollisuus ja isänmaallisuus ovat entistä suositumpia, perheet hajoavat, lasten ongelmat lisääntyvät jne.

Ettei vain todellakin olisi niin, etteivät nuo ongelmat riipu ennen kaikkea noista arvoista, vaan joko muista arvoista ja/tai yhteiskunnan rakenteista, mm. koulutukseen, terveydenhoitoon ym. satsattavista varoista sekä tulonjaosta...

Vierailija:

" koti, uskonto, isänmaa" - arvot? Tuntuu pahalta kun on niin paljon rikkinäisiä koteja, ihmiset eroavat ja perustavat uusperheitä melkein hetken mielijohteesta. Ja uskonnollisuus kodeissa sekä kouluissa taitaa nykyään olla aika harvinaista.

Stella taisi vain provota tai sitten on tyhmempi kuin päällepäin näyttää...



Isänmaa... onko todellakin ihan samantekevää, missä maassa asut tai kasvat? Turvallisuus? Yhteiskuntarauha? Lait? Järjestys? Kaikki yhdentekevää...hmmm...eikös voitaisi sitten samantien kaikki nuo unohtaa ja vaan luottaa siihen, että meillä on edelleen hyvä olla ja turvallinen olla?



Uskonto... kristillisyydessä on omat hyvät puolensa. Kristillinen kasvatus on minulla johtanut siihen, että olen löytänyt sisäisen rauhan. Tiedän, mitä haluan ja tiedä, miten sen saan. Haluan onnen. Saan sen tekemällä toisille hyvää. Ei ihan paha juttu mielestäni. Islam ok, buddhalaisuus ok, kaikki ok niin kauan, kuin ne tuo rauhan, ei sotaa ja rakkautta, ei vihaa.



Koti... mitä muuta ihmisellä lopulta on, jos ajatellaan, että koti on yhtä kuin perhe ja läheiset?



Mitkä ovat ihmiset perusarvot, jos ne ei ole koti, uskonto, ja isänmaa?

Millään iskulauseilla ei tehdä ihmisiä onnellisiksi. Ja kaikilla ihmisillä ei kuulukaan olla samat arvot, muuten olemme vedettävissä iskulauseiden voimalla kuin pässiä narussa.



Tässä faktaa:



Koti: sotien jälkeen Suomessa oli valtavasti sodan arpeuttamia miehiä, jotka joivat rintamalta päästyään. Koska avioero ei ollut hyväksyttyä, lukuisissa perheissä elettiin jokapäiväistä tragediaa kun vaimo ja lapset elivät perhehelvetissä. Koti ennen kaikkea. Tätäkö kaipaamme?



Uskonto? Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. Se on kirjattu perustuslakiin, kenenkään ei tarvitse vastoin vakaumusta harjoittaa uskontoa. Uskonnonvapaus tekee meistä länsimaan erottaen meidät teokratioista malliin Iran, jossa kaikkien on uskottava samalla tavalla. Uskonto ei tee perheestä onnellista.



Isänmaa: Isänmaa on tosi uusi keksintö, ennen kuin 1800-luvulla ruotsinkielinen sivistyneistö istutti rahvaan mieleen isänmaallisuuden. Isänmaa on tutkimusten mukaan tärkeä arvo. Suomalaiset ovat melkeinpä isänmaallisempia kuin koskaan. Mutta liian usein isänmaallisuus sekoittuu muukalaisvihaan.

Isänmaa on monelle sillä tavalla toisarvoinen seikka (ei siis merkityksetön, muttei arvolistan kärkipäässä), että he mielellään asuisivat - ja monet asuvatkin pitkiä aikoja - muissa maissa, Suomi ei ole ainoa oikea paikka asua. Isänmaa -arvon käyttö vie äärimmäisyydessään militarismiin, mikä myös arveluttaa monia.



Uskonnollisuus puolestaan ei ole koskaan tae hyvästä ihmisyydestä. Uskontojen varjolla on tehty maailmassa mitä hirvittävimpiä vääryyksiä ja toisaalta ateisti voi hyvinkin toteuttaa elämässään hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja inhimillisiä tekoja.



Perhe-arvoilla ratsastamalla on puolestaan ajettu naisia hellan ja nyrkin väliin, moralisoitu avoperheitä ja eronneita jne.



Kyse on siis pitkälti siitä, miten arvoja käytetään, miten ne määritellään ja rajataanko niiden kautta ihmisiä ei-hyväksyttyjen joukkoon.



Jos sinä, 28, olet saanut paljon hyvää uskonnostasi, älä ajattele, etteikö samaa voisi saada ilman uskontoa.



PS: omista arvoistani en nyt tässä ole sanonut mitään, puhun aivan yleisellä tasolla kaiken aikaa.

Hitsi en tiennyt, että tarkoititte Neuvostoliittoa :D Mutta ei Venäjäkään mikään kamala paikka ole, on siellä jotain hyvääkin. Ja ihminen kyllä sopeutuu aika hyvin siihen mihin on kasvanut. Esim Nepalissa köyhätkin ihmiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä siihen mitä heillä on, tosin eivät he kyllä tiedäkkään mitä kaikkea hyvää länsimaissa on.

Toki minä - maailmalla asunut ja matkaillut osaan arvostaa Suomen hyviä asioita, kuten puhdasta juomavettä, luontoa, rauhallisuutta jne. Mutta en koe, että Suomi olisi se maailman paras ja ainoa paikka, jota pitäisi puolustaa.

Mä ajattelin noin yleisesti vaikka Ruotsia, Tanskaa, Englantia, Ranskaa, Italiaa, Kanadaa jne. Kyllä siellä on yhtä hyvä olla kuin Suomessa.

Toki on köyhiä ja ns huonojakin maita, joissa ei ole puhdasta juomavettä ja on kaikenlaisia itsemurhaiskuja jne.

Mutta pointti viestiini oli, että en ole uskonnollinen ihminen. Mulle on ihan sama kuka uskoo mihinkin. Enkä oikeemmin välitä onko Suomi itsenäinen vai ei. Voisin ihan hyvin asua muuallakin maailmassa, jossa asiat on hyvin.

Oikeestaan vaikka koko maailma voisi olla yksi ja sama maa.

Vierailija:

Stella taisi vain provota tai sitten on tyhmempi kuin päällepäin näyttää...

Isänmaa... onko todellakin ihan samantekevää, missä maassa asut tai kasvat? Turvallisuus? Yhteiskuntarauha? Lait? Järjestys? Kaikki yhdentekevää...hmmm...eikös voitaisi sitten samantien kaikki nuo unohtaa ja vaan luottaa siihen, että meillä on edelleen hyvä olla ja turvallinen olla?

Uskonto... kristillisyydessä on omat hyvät puolensa. Kristillinen kasvatus on minulla johtanut siihen, että olen löytänyt sisäisen rauhan. Tiedän, mitä haluan ja tiedä, miten sen saan. Haluan onnen. Saan sen tekemällä toisille hyvää. Ei ihan paha juttu mielestäni. Islam ok, buddhalaisuus ok, kaikki ok niin kauan, kuin ne tuo rauhan, ei sotaa ja rakkautta, ei vihaa.

Koti... mitä muuta ihmisellä lopulta on, jos ajatellaan, että koti on yhtä kuin perhe ja läheiset?

Mitkä ovat ihmiset perusarvot, jos ne ei ole koti, uskonto, ja isänmaa?

Elämäni tärkeimmät asiat ovat perhe ja läheiset. Arvoista tunnen omaksi kanssaihmisistä huolehtimisen, heikomman puolella olemisen, rauhan ja vakauden arvostamisen, ihmisoikeudet sekä tasa-arvon.

perusarvoja ovat etiikka, rakkaat lähimmäiset ja taiteet. Olen ns. luomuhörhö. Teen työtä ihmisoikeuksien, rauhan, puhtaan luonnon jne puolesta. En hamua materiaa. Voisin asua muualla kuin Suomessa ja olen asunutkin. Kaikkein tärkeintä on elää niin, että kaikilla on hyvä olla. En siis satuta ketään ja oletan, ettei minua satuteta.



Haluaisin kaikille maailman ihmisille työpaikan, katon pään päälle, tarpeeksi ruokaa ja perusterveydenhoidon. Haluan eläimille oikeuksia ja haluan ihmisten ruuasta puhdasta ja mielelläni näkisin eläinten tehotuotannon loppuvan. Haluaisin sotien loppuvan. Myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja alistamista vastaan taistelen. Onneksi en ole yksin tässä työssä.



Tämä ilman uskontoja, ilman patriotismia tai muutakaan.

Isänmaa... onko todellakin ihan samantekevää, missä maassa asut tai kasvat? Turvallisuus? Yhteiskuntarauha? Lait? Järjestys? Kaikki yhdentekevää...hmmm...eikös voitaisi sitten samantien kaikki nuo unohtaa ja vaan luottaa siihen, että meillä on edelleen hyvä olla ja turvallinen olla?

Tarkoitat ilmeisesti DEMOKRAATTISTA YHTEISKUNTAA? Sitä minäkin kyllä kannatan.

Uskonto... kristillisyydessä on omat hyvät puolensa. Kristillinen kasvatus on minulla johtanut siihen, että olen löytänyt sisäisen rauhan. Tiedän, mitä haluan ja tiedä, miten sen saan. Haluan onnen. Saan sen tekemällä toisille hyvää. Ei ihan paha juttu mielestäni. Islam ok, buddhalaisuus ok, kaikki ok niin kauan, kuin ne tuo rauhan, ei sotaa ja rakkautta, ei vihaa.

Uskonnonvapaus on hieno asia. Ei hyvän ihmisen tarvitse olla uskovainen ollakseen hyvä, eettinen ja moraalinen.

Koti... mitä muuta ihmisellä lopulta on, jos ajatellaan, että koti on yhtä kuin perhe ja läheiset?

Niistäkään ei ole apua, jos oma itse on hukassa.

Xandris:

Isänmaa on monelle sillä tavalla toisarvoinen seikka (ei siis merkityksetön, muttei arvolistan kärkipäässä), että he mielellään asuisivat - ja monet asuvatkin pitkiä aikoja - muissa maissa, Suomi ei ole ainoa oikea paikka asua. Isänmaa -arvon käyttö vie äärimmäisyydessään militarismiin, mikä myös arveluttaa monia.



Numero 28 vastaa:

Suomi ei ole ainoa oikea paikka. En niin väittänytkään. Isänmaa on minulla sama kuin turvallisuus, yhteiskuntarauha, demokratia. On niin helppo sanoa tässä yhteiskunnassa kasvaneena, että sillä ei ole mitään merkitystä. Miksi kaikki maat sitten kuitenkin tavoittelevat samaa, jos sillä ei mitään merkitystä ole? Täältä on hyvä lähteä pois, koska tietää, että turvalliseen ympäristöön voi aina palata. Tilanne varmaan hiukan toinen, jos lähdet esim. Somaliasta.



Xandris

Uskonnollisuus puolestaan ei ole koskaan tae hyvästä ihmisyydestä. Uskontojen varjolla on tehty maailmassa mitä hirvittävimpiä vääryyksiä ja toisaalta ateisti voi hyvinkin toteuttaa elämässään hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja inhimillisiä tekoja.



Numero28 vastaa:

Voiko kokonainen kansakunta muuttua, jos yksilöt eivät halua muutosta? Se on lähdettävä jokaisen sisältä se halu pyrkiä hyvään. Ateismi on myös usko. Ateisti ja uskova eivät ole vastakohtia. Samassa kastissa ollaan, uskomme vain eri asioihin.



Xandris:

Perhe-arvoilla ratsastamalla on puolestaan ajettu naisia hellan ja nyrkin väliin, moralisoitu avoperheitä ja eronneita jne.



Numero28 vastaa:

Mitä jää kun perhe lähtee? Perhearvot ei ole sama kuin nainen nyrkin ja hellan välissä. Perhe arvona tarkoittaa sitä, että teemme kaiken sen eteen, että perhe voi hyvin ja siinä kasvaa onnellisia lapsia.



Xandris:

Jos sinä, 28, olet saanut paljon hyvää uskonnostasi, älä ajattele, etteikö samaa voisi saada ilman uskontoa.



Numero28 vastaa:

En niin ajattelekaan. Ihminen uskoo aina johonkin. Se on oma valinta mihin. Kuten sanoin, aivan sama minulle, mikä se usko on, kunhan se tuottaa hyvää.

on paljon konservatiivisempi kuin vanhempieni sukupolvi. Omassa sukupolvessani konservatiivisuus vaan jakaa ihmiset kutakuinkin kahtia: on niitä, jotka arvostavat perinteisiä arvoja hvyinkin paljon ja toisaalta niitä, jotka eivät piittaa vähääkään.



Avioeroon päättyy noin viidennes pareista eikä suinkaan puolet. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten eroaminen oli tabu ja roikuttiin suhteissa alkoholistien, narsistien, vaimon hakkaajien ym. kanssa kulissin vuoksi. Nykyään lähtemisen kynnys on matalampi, sillä ero on yleisesti hyväksyttävämpää.



Uskonnollisuus taas ei ole vähentynyt, mutta siteet kirkkoon ovat höltyneet. Se kertonee jotakin kirkon kyvystä muuntua maailman mukana.



Se mikä oli näennäisesti ' vanhaan hyvään aikaan' hyvin, on vain puoli totuutta. Vanhan hyvän ajan toitottajat eivät ole eläneet kaipaamaansa aikaa vaan kaipaavat omaa ideaalimaailmaansa, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

halusi nimenomaan kapinoida konservatiivisia arvoja vastaan. He halusivat elää ja suurelta osalta elävätkin eri tavoin kuin vanhempansa. Nyt taas eletään aikaa, jolloin konservatiiviset arvot ovat nousussa ikäisteni keskuudessa.

Mutta totta vie isänmaallisuus ei ole sama asia kuin yhteiskuntarauhan, demokratian ja oikeudenmukaisuuden arvostaminen. Isänmaallisuus on nimenomaan OMAN kotimaan arvostamista, sen kansalaisuuden korostamista, sotien/veteraanien arvostamista jnejne.



Eikä perhe-arvot ole sama asia kuin läheistensä rakastaminen ja parisuhteen vaaliminen. Perhe-arvot ovat määritelmällisesti vastakkainen trendi mm. yksilöllisyydelle tai toisaalta sukukeskeisyydelle/yhteiskuntakeskeisyydelle. Perhe-arvoista puhutaan mm. silloin, kun vaaditaan lasten kotihoidon lisäämistä ja moititaan vanhempien kodin ulkopuolisia sitoumuksia.



Uskonnollisuus ei sekään ole totta vie samaa kuin mistä sinä puhut. Rinnastat ateismin uskontoon, mikä on puuta heinää. Ateismi kaihtaa järjestäytynyttä arvositoutumista, toisin kuin kirkkoihin sitoutunut uskonnollisuus. Tottahan ateismin perustuu joillekin arvoille ja uskomuksille, kuten kaikki inhimillinen käyttäytyminen - muttei se silti tee ateismista USKONTOA.



Sinulla on siis väljät tulkinnat koti,uskonto ja isänmaa -arvoille ja hyvä niin - niin on minullakin. Mutta noin väljillä tulkinnoilla ei ole mitään tekemistä ap:n tai perinteisesti tehtyjen tulkintojen kanssa.

Eikö teille isänmaalla ole muuta merkitystä kuin toinen maailmansota?

se rajaa pois ihmisiä, jotka eivät ole ko. maassa syntyneet. Kun todellisuudessa joku maahanmuuttaja saattaa rakastaa Suomea enemmän kuin minä, syntyjäni suomalainen. Kun taas aletaan eritellä isänmaan mukaan, tulee helposti kuvioon syrjintä ja muukalaisvihamielisyys. Näitä kumpaakaan en pidä tavoiteltavana asiana.



Kun katsoo esim. elokuvaa " Päivä ilman sotaa" (perustuu tositapahtumiin), sodan raadollisuus tulee liki. Että ventovieraat ihmiset pistetään tappamaan toisiaan täysin satunnaisesti.



Mikä tekee meidän maastamme ylivertaisen muihin nähden? Hyvä on täällä olla noin keskimäärin, mutta on monia muitakin paikkoja missä olisi ihan yhtä hyvä. Monet elävät onnellisina vaikkeivat koskaan edes tiedä Suomen olemassaolosta.



Voi, kun koko maailma voisi olla yhtä ilman rajoja!

Täysin rajaton Eurooppa tai maailma??? MItenhän suu pantais, jos yhtäkkiä Suomeen haluaiskin muuttaa 500 000 kiinalaista?? Ei paljon yks 500 000 Kiinassa tunnu, mutta meillä menisi kyllä systeemit vähän uusiksi. Ja haluaako norjalaiset rikkauksiaan vuolemaan kaikki persaukiset Euroopasta?



Kannattaisko vähän miettiä, mikä merkitys rajoilla maailmalle on. Ei kukaan luovu siitä, mitä on jo saanut.

Vierailija:

Isänmaa... no jaa. Elämä jatkuu. Vihaan sotia ja väkivaltaa, enkä suostuisi avustamaan sodassa. Enkä kuolemaan isänmaan puolesta tms.

.

Luuletko, että jos tänne vihollinen hyökkäisi, niin sulla olisi varaa olla osallistumatta sotaan? Jos olet nainen, niin sitten edes kotirintamalla. Ja luuletko, että vihollista kiinnostaa sun vakaumuksesi, jos se tulee tänne tappamaan meikäläisiä? Meinaatko että ne uskooo sua, jos sä sanot, että sä et suostu kuolemaan isänmaasi puolesta?

Juu, ja jos sota tulisi, niin pakolaisiksi ei varmaan koko suomen kansa pääsisi, vaikka tollasia vellihousuja onkin suurin osa...Ja luuletko tosiaan, että jos lähtisit täältä luikkimaan pakoon, että mikään maa takaisi sulle ja perheellesi sellasita elintasoa kuin täällä? Paarialuokkaan päätyisit, työttömäksi alkoholsitiksi.

Ihan uskomatonta idiotismia...

kyllä vähemmälläkin tulee toimeen. Itse olen asunut lapsuuteni niin, että meillä oli keittiö, pieni vessa ja yksi toinen huone. 2 lasta + vanhemmat. Ja hyvin mahtui. Ei edes suihkua ollut, se käytiin toisen asunnossa tekemässä. Ja olen syntynyt 1980-luvulla.



Aikuisenakin olen asunut ilman jääkaappia, ilman sänkyä, ilman puhelinta, ilman tuolia...



Kyllä minä olisin valmis jakamaan toisten kanssa elintasoani. Tai jaankin jo nyt. Ostamme vähemmän ruokaa, mutta se on reilua kauppaa/luomua. En omista juuri mitään, enkä aio omistaa tai halua. Pienistä tuloistani jaan erilaisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin varoja.



Ei kaikki ole samanlaisia. Minulle riittäisi vielä vähempi kuin nyt.