Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi ja sukulaisten "neuvot"
24.04.2020 |
Minulla on hiukan reilu 4v lapsi, joka on tutkimuksissa ollut siitä asti, kun hän täytti 2v. Lapsella on nyt tänä vuonna todettu laaja-alainen kehityshäiriö, hän ei puhu ja kaikki muutkin osa-alueet laahaavat selkeästi jäljessä muihin ikäisiinsä verratessa. Elämä on aika raskasta, jos vertaa muihin ikäisiinsä, mutta olen hyväksynyt asian ja toimimme omalla tavallamme, joten elämä sujuu "normaalisti".
Aika ajoin kaikki sukulaiset kuitenkin tuputtavat "neuvojaan", jotka heidän mukaansa helpottaisivat suuresti arkeamme. Lapsi on vielä vaipoissa, vaikka yritän jatkuvasti opettaa pöntölle, potalle ei suostu ollenkaan. Yksi sukulaisten neuvoista on, että anna lapselle kirja pöntölle, niin kyllä sitten istuu siinä. Ei auta, vaikka sanoo, että ei todellakaan istu. Ei auta sekään, vaikka antaa sukulaisen itse kokeilla, hän sanoo sen johtuvan vain siitä, kun lasta jännittää vieraampi aikuinen.
Muitakin neuvoja satelee koko ajan, miten pitäisi tehdä näin tai noin. Ei saisi tehdä kuten tehdään, se vain kuulemma rohkaisee lasta "käyttäytymään huonosti". Meillä on tarkat rutiinit, koska se helpottaa huomattavasti toimimista arjessa ja lapsi on itse tarkka rutiineistaan. Saan kuitenkin jatkuvasti "toruja" tästä, etten riko lapsen rutiineja. Sukulaiset eivät ymmärrä, että elämä on paljon helpompaa kun toimii tietyllä tavalla.
Muita hienoja neuvoja, joita olen saanut, ovat mm. nämä:
-Syötä väkisin, pidä nenästä kiinni niin suu aukeaa lopulta
-Älä anna ruokaa/tavaraa, ennen kuin lapsi sanoo mitä tahtoo
-Anna lapsen juosta parkkipaikalla, oppii kun säikähtää autoa
-Anna lapsen itse oppia, että vieras koira voi purra, jos silittää liian rajusti/juoksee vieraan koiran luo
-Anna lapsen tippua parin metrin matka leikkipuistossa, niin oppii että sattuu, jos juoksee reunalta alas
-Älä vahdi koko ajan, oppii kyllä kun juoksee jokeen uimataidottomana
-Lasta saa sukulaiset pitää väkisin sylissä, että tottuu
-Lapsi ei sanele sitä, kuka häneen koskee, vaikka tuntuisi epämukavalta
-Istuta pöydässä niin kauan, että lautanen on tyhjä
-Ei tarvitse koko ajan vahtia, kyllä se oppii mitä ei kannata tehdä (lapsi meinasi kaataa kirjahyllyn päälleen, sain juuri napattua hyllystä kiinni)
-Älä anna lapsen tehdä kivoja asioita, jos ei sano mitä haluaa tehdä
jne.
Sukulaiset asuvat onneksi kaukana, joten emme ole heidän kanssaan paljon tekemisissä. Silti joka viikko heiltä tulee näitä hienoja neuvoja, jos mies sattuu mainitsemaan jostakin asiasta. Lapsi ei tosiaan ymmärrä vaaratilanteita ja häntä pitää ihan koko ajan vahtia ja ohjata. Aina en ole ihan varma, että ymmärtääkö hän edes puhetta.
Ei auta, vaikka miten sanoisi, että ei todellakaan tehdä heidän ohjeidensa mukaan tai että jokin ei toimi meillä, koska lapsi ei ole "normaali" lapsi. Sukulaiset ovat vakaasti sitä mieltä, että kyllä toimivat, kun heilläkin on toiminut.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.
Mies kertoo, koska häntä ärsyttää asia, jonka on myös kertonut sukulaisille. Olemme kertoneet monta kertaa, mutta ei vain uppoa sukulaisten kalloon, heidän mielestään lapsi olisi normaali, jos olisimme kasvattaneet hänet, kuten "kuuluu". Ongelma on koko suvussa, ei pelkästään appivanhemmissani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eivät ihmiset usko puhetta, niin kanssakäyminen minimiin. Tai sitten pitää ottaa se asenne, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Täältä aina luen ihmetellen, miten muiden elämässä on näitä opastajia. Minun opastajani palaavat ruotuun aika nopeasti. Pitää osata näyttää rajat toisille ihmisille. Jos joku ei usko, niin hei hei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.
Mies kertoo, koska häntä ärsyttää asia, jonka on myös kertonut sukulaisille. Olemme kertoneet monta kertaa, mutta ei vain uppoa sukulaisten kalloon, heidän mielestään lapsi olisi normaali, jos olisimme kasvattaneet hänet, kuten "kuuluu". Ongelma on koko suvussa, ei pelkästään appivanhemmissani.
Ap
Jos sanot, että kehitysviivästymä, niin olettavat, että kehittyy. kerro suoraa, että kehitysvammainen, se jää tuollaiseksi. Se ei kehity!
Vierailija kirjoitti:
Jos eivät ihmiset usko puhetta, niin kanssakäyminen minimiin. Tai sitten pitää ottaa se asenne, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Täältä aina luen ihmetellen, miten muiden elämässä on näitä opastajia. Minun opastajani palaavat ruotuun aika nopeasti. Pitää osata näyttää rajat toisille ihmisille. Jos joku ei usko, niin hei hei.
Emme tapaakaan usein, mutta silti nuo neuvot laittavat suututtamaan. He kun eivät usko, että tällaisia lapsia tulisi, jos heidät vain kasvattaisi kunnolla. Minä en olekaan enää vuosiin vastannut heille, koska en jaksa kuunnella heidän neuvojaan, mutta mieheni on heidän kanssaan puheissa velvollisuudentunnosta.
En ota heidän neuvojaan tosissaan, mutta silti ärsyttää tuollainen asenne. Se on kyllä hiukan rauhoittunut, kun mieheni on alkanut lyödä luurin korvaan, jos eivät lopeta neuvojensa antamista, mutta kyllä silti tuollainen ärsyttää. Se myös jatkuvasti muistuttaa siitä, miten erilaista elämämme on, kuin muilla perheellisillä. Joskus koen valtavaa katkeruutta, jos näen jonkun samanikäisen lapsen kanssa ja he voivat toimia täysin eri tavoin, jota itse en voisi ikinä kuvitellakaan.
Vaikka heidän sanansa eivät muuta mitään arjessamme ja asia unohdetaan, se laittaa silti ärsyttämään. Me kuitenkin joudumme joka ikinen päivä elämään tätä elämää ja haasteita on enemmän kuin "normaaleissa" perheissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.
Mies kertoo, koska häntä ärsyttää asia, jonka on myös kertonut sukulaisille. Olemme kertoneet monta kertaa, mutta ei vain uppoa sukulaisten kalloon, heidän mielestään lapsi olisi normaali, jos olisimme kasvattaneet hänet, kuten "kuuluu". Ongelma on koko suvussa, ei pelkästään appivanhemmissani.
Ap
Jos sanot, että kehitysviivästymä, niin olettavat, että kehittyy. kerro suoraa, että kehitysvammainen, se jää tuollaiseksi. Se ei kehity!
Kun saimme diagnoosin, sanoimme että on laaja-alainen kehitysviivästymä. Kun alkoi sadella ohjeita, on sanottu, että se tarkoittaa kehitysvammaa, eikä lapsi välttämättä koskaan pääse edes 10-vuotiaan tasolle, mutta ei sillä ole vaikutusta. Kyllä katsos heidän ohjeillaan kehittyy ja unohtuu tällaiset diagnoosit, jotka on huvikseen keksitty laiskojen vanhempien lapsille!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kaikki saattaa johtua jostain perinnöllistä häikästä, miehesi puolella. Se selittäisi hyvin hänen sukulaistensa uppiniskaisuuden lapsenne tilannetta ymmärtämistä kohtaan. Meillä erityislapsia, paljon mieheni puolelta perinnöllistä, näistä asioista ei sitten sais puhua tietty.
Yhden erityislapsen kasvattaneena sanon, että kuuseen tollaset neuvojat. Mun lapsi on jo aikuinen, mutta silti saan vieläki kuulla 'väärinkasvattamisesta' ja minua arvostellaan äitinä. Pakko antaa mennä ohi korvien tollasen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.
Mies kertoo, koska häntä ärsyttää asia, jonka on myös kertonut sukulaisille. Olemme kertoneet monta kertaa, mutta ei vain uppoa sukulaisten kalloon, heidän mielestään lapsi olisi normaali, jos olisimme kasvattaneet hänet, kuten "kuuluu". Ongelma on koko suvussa, ei pelkästään appivanhemmissani.
Ap
Jos sanot, että kehitysviivästymä, niin olettavat, että kehittyy. kerro suoraa, että kehitysvammainen, se jää tuollaiseksi. Se ei kehity!
Kun saimme diagnoosin, sanoimme että on laaja-alainen kehitysviivästymä. Kun alkoi sadella ohjeita, on sanottu, että se tarkoittaa kehitysvammaa, eikä lapsi välttämättä koskaan pääse edes 10-vuotiaan tasolle, mutta ei sillä ole vaikutusta. Kyllä katsos heidän ohjeillaan kehittyy ja unohtuu tällaiset diagnoosit, jotka on huvikseen keksitty laiskojen vanhempien lapsille!
Ap
Vielä kerran: sano, että lapsi on kehitysvammainen. Älä sano, että sillä on kehitysvamma.
Kaikki oli hyvin raskausaikana, mitään viitteitä vammasta ei ollut. Kehittyi normaalisti liki 2v ikään asti, silloin alettiin ihmettelemään, kun lapsi ei puhunut ja laitettiin tutkimuksiin. Mitään diagnosoituja vammoja ei ole kummankaan suvussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytöllä sama diagnoosi 2-vuotiaasta lähtien, saanut lapsuusiän autismin diagnoosin pari vuotta sitten. Hän täyttää kohta 6 vuotta. Nuo tilanteet mitä kirjoitit ovat kuin suoraan meidän elämästä, hieman on kyllä helpottanut mutta joidenkin asioiden kohdalla on vaikeaa. esim. vaipoissa on vielä täysin. Nykyään hän ainakin huomaa että jotain tulee ja ymmärtää että vaipat tai housut (pidetään välillä ilman vaippaa) pitää vaihtaa. Näin ei ollut vielä puoli vuotta sitten.
Noita neuvojia on aina, joku olevinaan tietää aina paremmin mutta toisesta korvasta ulos on paras neuvo minkä osaan antaa. Te vanhempina tiedätte varmasti mikä on paras tapa toimia, uskokaa ja luottakaa itseenne! Edes toisen erityislapsen vanhempi ei välttämättä osaa sen paremmin sanoa mikä auttaa lapsen kanssa koska erityislapsetkin ovat keskenään hyvin erilaisia, jopa saman kirjainnumeroyhdistelmän alla olevat. Vertaistukea suosittelen!
Voimia ap!
Etsi vertaistukea netistä, myöhemmin leirimuotoista.
Etsi opasvihko, jonka voitte lähettää sukulaisille.
Älä ylikorosta lapsen erilaisuutta, on vielä niin pieni että täysin vahdittava joka tapauksessa. Onko suku iäkästä? Kuulostaa niin ajasta jääneiltä nuo anna juosta jokeen niin oppii -jutut.
Vaalikaa perhettänne ja parisuhdettanne 💗
Hyvät vanhemmat on teidän lapsonen saanut ja te lapsen kautta paljon hyvää. Rankkaa voi olla, mutta selviät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ILmainen vinkki. Lakatkaa kertomasta vaikeuksista heille. Puhukaa ainoastaan ammattilaisten kanssa ongelmistanne lapsen kanssa. Nyt vähän niin kuin hakemalla haette näitä tilanteita. Lopettakaa se.
Jos sukulaiset asuvat kaukana, älkää kertoko heille asioitanne! Meille alkoi samalla tavalla tulla ohjeita, ja lopetimme kokonaan vaikeuksista puhumisen. Kerroimme vain tavallisia asioita kuten ollaan askarreltu jne. Sitten kun diagnoosi on tullut, voit kertoa ehkä sen. Me emme kertoneet sitäkään. Mutta ehdottomasti teidän on saatava kiireellistä tukea ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo sukulaisten neuvot, jotka mainitsit ovat järkyttäviä, olipa lapsella kehitysvammaa tai ei.
Ainoa neuvo on antaa sanojen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Helpommin sanottu kuin tehty. Te tiedätte parhaiten, miten lapsenne kanssa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kaikki saattaa johtua jostain perinnöllistä häikästä, miehesi puolella. Se selittäisi hyvin hänen sukulaistensa uppiniskaisuuden lapsenne tilannetta ymmärtämistä kohtaan. Meillä erityislapsia, paljon mieheni puolelta perinnöllistä, näistä asioista ei sitten sais puhua tietty.
Tää on muuten hyvä! Ens kerralla kun alkavat jankata ohjeitaan niin toteat että on tainnut periytyä heidän suvustaan tämä puheen ymmärtämättömyys.
Meidänkin suvussa ihan sama että kaikista epänormaaleista on väkisin väännetty normaaleja. Jos joku on ihmetellyt niin se on selitelty ties millä tekaistuilla onnettomuuksilla. Olisin tarvinnut erityistukea mutta hys, hys.. eikä kotona ei mitään ihmetelty kun en koulussa viihtynyt. Vaikka kuolusta otettiin yhteyttä mitä ihmettelen kuinka he saivat lopulta yhteyden niin meillä kotona ei puhuttu mitään. Ne olivat vain turhasta valittaneet sillä kaikkihan oli hyvin.
Kuten useampi muukin toteaa, lapsenne kehitysviivästymää suurempi ongelma taitaa olla sukulaistenne käytöstavat. Onko teillä muita lapsia? Veikkaan nimittäin, että käytös olisi ihan samanlaista, oli lapsen sitten kehitys normaali tai viivästynyt. Voisin kuvitella omien vanhempieni ja appivanhempieni antavan aivan samanlaisia neuvoja, jos kertoisimme heille mistään ongelmistamme kehitykseltään normaalien lastemme kanssa. Neuvoni on siis, että lakatkaa puhumasta ongelmista kyseisten ihmisten kanssa tai minimoikaa kanssakäyminen ja keskittykää nauttimaan omasta perheestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.
Mies kertoo, koska häntä ärsyttää asia, jonka on myös kertonut sukulaisille. Olemme kertoneet monta kertaa, mutta ei vain uppoa sukulaisten kalloon, heidän mielestään lapsi olisi normaali, jos olisimme kasvattaneet hänet, kuten "kuuluu". Ongelma on koko suvussa, ei pelkästään appivanhemmissani.
Ap
Jos sanot, että kehitysviivästymä, niin olettavat, että kehittyy. kerro suoraa, että kehitysvammainen, se jää tuollaiseksi. Se ei kehity!
Kun saimme diagnoosin, sanoimme että on laaja-alainen kehitysviivästymä. Kun alkoi sadella ohjeita, on sanottu, että se tarkoittaa kehitysvammaa, eikä lapsi välttämättä koskaan pääse edes 10-vuotiaan tasolle, mutta ei sillä ole vaikutusta. Kyllä katsos heidän ohjeillaan kehittyy ja unohtuu tällaiset diagnoosit, jotka on huvikseen keksitty laiskojen vanhempien lapsille!
Ap
Voimia sinne.
Kuulostaa hyvin tutulta.
Meillä 2 kehitysvammaista(3tervettä).
Esikoisen kanssa tuo aloituksen tilanne oli erityisen tukala.
Kaikki tuntui olevan normaalia 3v asti, mutta puhe ei lähtenyt monipuolistumaan.
Siitä asti kehitys alkoi laahaamaan ikätasosta yhä enemmän, kunnes 6v kv-dg.
Sukulaisten joskus hyvääkin tarkoittavat rohkaisut satuttivat.
"Kyllä se siitä oppii, tarvitsee hieman enemmän aikaa!"
Nämä lapset ei nimenomaan opi "kantapään kautta". He eivät käsitä syy ja seuraus suhteita normaalisti, kuten tiedättekin. Nuo sukulaisten "neuvot" saa kyllä unohtaa heti. Todella ärsyttävää!!
Miksi et sano miehelle, että älä kerro minulle kaikkea, mitä muut puhuvat. Jos et tapaa näitä sukulaisia ja jos mies pitää heihin yhteyttä, niin miksi ihmeessä sinä jaksat luetella kaikki nuo ohjeet. Kertokaa miehen sukulaisille, että lapsi on kehitysvammainen, hän ei koskaan tuosta kehity. Käyttäkää kieltä, jota anoppi ja appi ymmärtävät.