Olen vasta aikuisiällä tajunnut, minkälainen "paras" kaverini oli
Eihän sitä lapsena/nuorena tajunnut. Annoin hänen kävellä ns. ylitseni enkä ymmärrä miksi hän edes kohteli minua näin, kun ei hän muuten ollut sellainen.
Tässä muutamia muistoja hänestä. Yritän olla kertomatta yksityiskohtaisesti tunnistusvaarana vuoksi.
Hän ei pitänyt minua parhaana kaverinaan, vaikka minä pidin häntä. Tämä oli toki ok, mutta se ei, että hän puhui minusta pahaa selkäni takana. Oli kertonut heikkouksistani muille kavereillemme. Hän siis tiesi minusta arkaluontoisia asioita, mitä muut eivät tienneet. Tämä tuli esille näiden kavereidemme puheissa.
Hän naljaili ulkonäöstäni.
Hän oli tottunut siihen että hän oli minulle ykkönen, ja silloin harvoin kun kerroin jotain omista kavereistani hän kutsui näitä rumiksi, vaikka eivät sitä todellakaan olleet. Omia kavereitaan hän kehui jatkuvasti kauniiksi ja halusi ikään kuin aina osoittaa että minulle läheiset tai muuten minuun yhdistetyt ihmiset olivat rumia, kuten esimerkiksi että silloisen poikaystäväni ex oli ruma.
Hän kehui kuinka oli käynyt paikkakunnalla X, ja minä kerroin käyneeni jollain toisella paikkakunnalla, ja silloinkin piti kehua kuinka paljon hienompi paikkakunta oli se, missä Hän oli käynyt.
Tässä nyt joitain esimerkkejä hänen persoonastaan. Nyt aikuisena en ole ollut hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Vieläkin ihmettelen, miksi annoin hänen polkea minua maanrakoon.
Mikähän tällaista ihmistä vaivaa, joka käyttäytyy tuolla tavalla kaveriaan kohtaan? En tiedä onko tuo ihminen enää samanlainen, siitä kun on jo useita useita vuosia aikaa kun viimeksi hänet tapasin.
Olisi kiva kuulla mitä ajatuksia teille tästä heräsi. Asia on valehtelematta vaivannut minua kauan.
Kommentit (34)
Osa lapsista on jo uskomattoman itsekeskeisiä. Mieheni lapsi dissaa jatkuvasti nähdessämme sisaruksiaan. Koitan puolustaa näitä sisaruksia sanomalla ystävällisesti asioista tälle vanhimmalle siitä miksi hänen väitteensä eivät pidä paikkansa ja kuinka on hyvä, että olemme kaikki hieman erilaisia... Toivottavasti hän kasvaa ja ymmärtää kuina höpöä on nostaa omaa statustaan toisia dissaamalla. Toivottavasti ei käyttäydy kaveriensa kanssa samalla tavalla.
Toivottavasti ex kaverisi on päässyt tuon vaiheen yli. Aikuisena tuollainen käytös lopettaa helposti kaverisuhteet.
Hyi saakeli minkä kuuloinen tyyppi. Valitettavasti tuollaisilla on jostain syystä aina eniten kavereita ja ovat oikein "suosittujakin" yleisesti koska osaavat nuolla niiden p.ersettä joista on jotain hyötyä kun taas heikommilta joista ei itse hyödy on helppo imeä kaikki viimeisetkin elämänhalun rippeet...
Samanlaisia kokemuksia eräästä iljetyksestä jota joskus kutsuin ystäväksi. Hän lypsi minusta ja myös muista "kavereistaan" tietoja ja levitteli niitä koko kunnan tietoisuuteen jotta pääsisi itse ihmisten suosioon "tiedoillaan". Hän otti myös arkaluontoisia kuvia kavereistaan ja sanoi ettei poista niitä. Lainasi vaatteita, eikä koskaan palauttanut. Kun lainattuja vaatteita pyysi häneltä, sanoi hän ettei hän mitään ole lainanut. Halveksun tuota tyyppiä aikuisenakin, en halua olla missään tekemisissä.
Näitä on paljon. He ovat kuin hämähäkkejä jotka jatkuvasti punovat juoniaan. Heidän takia keneenkään ei voi luottaa.
Tämmöisiä lypsäjä kavereita on aikuisillakin, valitettavasti. Kautta rantain kartoittavat ja keräävät sinusta tietoja kuin olisit joku imbesilli, etkä ymmärtäisi.
Onneksi kenenkään kanssa ei tarvise pakosti olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole ihan normisettiä. En muunlaisia ihmisiä tunnekaan. Siksi ei kiinnosta pitää ketään kavereita. Hyvänpäiväntuttuus ja smalltalk riittää minulle ja oikean elämän elän ihan vaan itsekseni :)
Sama. Miespuolisia kavereita minulla on (tosin vain silloin kun eivät seurustele, nykynaiset kun eivät kestä miesten ja naisten välisiä ystävyyssuhteita).
Millainen ihminen haluaa olla noin paha että kerää tietoja ja sitten kertoo niitä eteenpäin suosion toivossa???
Vanhempien pitäisi puuttua lapsensa ystävyyssuhteisiin jos huomaa tämän kaltaista.
Mutta monien av palstalaisten mielestä vanhempien on väärin kieltää lastaan valitsemasta itse kavereitaan, kaikki vaan pitää hyväksyä kavereiksi käyttäytyy tämä miten vaan.
Mutta kuten ap sanoi, ei lapset ja nuoret tällaista tajua vielä.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on jo uskomattoman itsekeskeisiä. Mieheni lapsi dissaa jatkuvasti nähdessämme sisaruksiaan. Koitan puolustaa näitä sisaruksia sanomalla ystävällisesti asioista tälle vanhimmalle siitä miksi hänen väitteensä eivät pidä paikkansa ja kuinka on hyvä, että olemme kaikki hieman erilaisia... Toivottavasti hän kasvaa ja ymmärtää kuina höpöä on nostaa omaa statustaan toisia dissaamalla. Toivottavasti ei käyttäydy kaveriensa kanssa samalla tavalla.
Toivottavasti ex kaverisi on päässyt tuon vaiheen yli. Aikuisena tuollainen käytös lopettaa helposti kaverisuhteet.
Anteeksi vaan, mutta aikamoinen tyyli sinulla haukkua miehesi lasta ja saada muilta tykkäyksiä kun olevinaan puolustat aloittajaa.
En yhtään ihmettele lapsipuolesi käytöstä, kun suoraan kerrot, miten puolustelet omia lapsiasi ja arvostelet tätä yhtä.
Kannattaa miettiä, miksi itse nytkin julkisesti dissaat miehesi lasta ja toivottavasti muutat omaakin käytöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on jo uskomattoman itsekeskeisiä. Mieheni lapsi dissaa jatkuvasti nähdessämme sisaruksiaan. Koitan puolustaa näitä sisaruksia sanomalla ystävällisesti asioista tälle vanhimmalle siitä miksi hänen väitteensä eivät pidä paikkansa ja kuinka on hyvä, että olemme kaikki hieman erilaisia... Toivottavasti hän kasvaa ja ymmärtää kuina höpöä on nostaa omaa statustaan toisia dissaamalla. Toivottavasti ei käyttäydy kaveriensa kanssa samalla tavalla.
Toivottavasti ex kaverisi on päässyt tuon vaiheen yli. Aikuisena tuollainen käytös lopettaa helposti kaverisuhteet.
Anteeksi vaan, mutta aikamoinen tyyli sinulla haukkua miehesi lasta ja saada muilta tykkäyksiä kun olevinaan puolustat aloittajaa.
En yhtään ihmettele lapsipuolesi käytöstä, kun suoraan kerrot, miten puolustelet omia lapsiasi ja arvostelet tätä yhtä.
Kannattaa miettiä, miksi itse nytkin julkisesti dissaat miehesi lasta ja toivottavasti muutat omaakin käytöstäsi.
Ymmärsit tekstini väärin. En kirjoittanut omista lapsistani. En ole edes äitipuoli. Emme asu samassa taloudessa. Dissaava lapsi dissaa omia sisaruksiaan. En minä häntä ole dissannut ikinä, kuten en muitakaan. Olen vain koittanut avartaa hänen ajatusmaailmaansa kertomalla niissä tilanteissa, joissa lapsi on dissannut sisaruksiaan, että sisaruksilla on oikeus tehdä sellaisia valintoja ja on hyvä, että saamme olla sellaisia kuin olemme ja tykätä eri asioista. jne.
Puolet leluista lähti parhaan kaverin matkaan, tajusin sen vain liian myöhään.
Ja mä muistan yhden ketjun, jossa oli meitä jotka oli sitä mieltä, että kahden kesken kerrotut asiat olivat vain kahdenvälisiä. Jos jollekin haluaa asioitaan jakaa, niin se kertoo kenen asia se on. Kaveri ei levittele.
Siitäpä tulikin sitten ryöpytystä kunnolla, että on ihan normaalia small talkia puhua jonkun asioista vaikka tämä joku ei ole itse paikalla, jos kerran molemmat hänet tuntee. Eikä aina niin väliksi vaikkei hyvin tuntisikaan.
Ihan turha kuulemma nipottaa sellaisesta.
Meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista on jo uskomattoman itsekeskeisiä. Mieheni lapsi dissaa jatkuvasti nähdessämme sisaruksiaan. Koitan puolustaa näitä sisaruksia sanomalla ystävällisesti asioista tälle vanhimmalle siitä miksi hänen väitteensä eivät pidä paikkansa ja kuinka on hyvä, että olemme kaikki hieman erilaisia... Toivottavasti hän kasvaa ja ymmärtää kuina höpöä on nostaa omaa statustaan toisia dissaamalla. Toivottavasti ei käyttäydy kaveriensa kanssa samalla tavalla.
Toivottavasti ex kaverisi on päässyt tuon vaiheen yli. Aikuisena tuollainen käytös lopettaa helposti kaverisuhteet.
Anteeksi vaan, mutta aikamoinen tyyli sinulla haukkua miehesi lasta ja saada muilta tykkäyksiä kun olevinaan puolustat aloittajaa.
En yhtään ihmettele lapsipuolesi käytöstä, kun suoraan kerrot, miten puolustelet omia lapsiasi ja arvostelet tätä yhtä.
Kannattaa miettiä, miksi itse nytkin julkisesti dissaat miehesi lasta ja toivottavasti muutat omaakin käytöstäsi.
Lue uusiksi!
Aika paljon lapsilla on tuollaista käytöstä. Itselläkin oli joitain oikeesti inhottavia kavereita, pilkkasivat harrastuksiani, ulkonäköäni, kamojani. Vain he olivat upeita ja kauniita. Ja noi pelit että välillä suljetaan ulkopuolelle. Noiden kanssa ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin lempata ne, eivät muutu.
Onneksi oli joitain perusreiluja kavereita joiden kanssa ei ollut jatkuvaa lyttäämistä vaan annettiin kaverin olla millainen oli
Jep. lapset on hirveitä toisilleen koska kotikasvatus mennyt mönkään..
Minulla ei ole oikein koskaan ollut kavereita, eikä se juuri harmita minua, sillä sivusta seurattuna useimpien ihmisten ”kaveri”suhteet ovat aivan perseestä. Puhutaan pahaa selän takana, naljaillaan päin naamaa, pidetään varalla parempaa seuraa odotellessa, lakataan pitämästä yhteyttä kun ei vain enää kiinnosta. Kaverittomuuteni herätti ihmetystä varsinkin kun olin lapsi, mutta minusta sellainen sokea kaveruuden ihannointi myös ajaa varsinkin lapsia sietämään monenlaista kaltoinkohtelua noissa suhteissa.
Naisten välinen upea ystävyys opetellaan jo nuorena.
Ei lapsena ja nuorena tajua.
Mullakin oli paras kaveri, josta vasta aikuisena tajusin, että se oli tosiasiassa ilkeä.
Hänellä oli tapana liittoutua milloin kenenkin kanssa. Joku jätettiin aina ulkopuolelle. Siitä puhuttiin pahaa selän takana ja sille tehtiin jäynää. Sillai ovelasti muka leikkinä. Tää ihminen itse joutui opiskeluaikoinaan ensimmäistä kertaa itse ulkopuoliseksi, ja kertoi mulle tippa silmässä, miten hirveitä hänelle ollaan.
Olisin voinut sanoa, että sitähän sä olet itse tehnyt muille, mutta en sanonut kun olin niin nuori etten rohjennut.
Jos jollekin tapahtui jotain todella ikävää, sen hän hylkäsi, ja taas puhuttiin selän takana.
Nykyään en ole missään tekemisissä täntyyppisten ihmisten kanssa.
Eikös tuo ole ihan normisettiä. En muunlaisia ihmisiä tunnekaan. Siksi ei kiinnosta pitää ketään kavereita. Hyvänpäiväntuttuus ja smalltalk riittää minulle ja oikean elämän elän ihan vaan itsekseni :)