Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia Sertralinista?
23.04.2020 |
Sain reseptin tänään. Työperäinen masennus ja mielialan lasku syynä. Onko kellään kokemuksia.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mä söin 10 vuotta kun paniikkioireet oli niin kovat etten muuten pärjännyt. Oli niin pahat oireet että pumppu olis muuten varmaan pamahtanut.
Auttoi mulla. Muuten olisin varmaan tehnyt itselleni jotain jos ei olisi auttanut.
Et sitten terapiassa käynyt? Kai ymmärrät että paniikkioireet ovat lapsen kauhua? Ja sinä lääkitset sitä lääkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkehän sitoo ahdistuksen kiinni kemiallisesti. Kemiallinen pakkohoito.
Mutta ei hoida oireilun syytä
Nimenomaan, näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä söin 10 vuotta kun paniikkioireet oli niin kovat etten muuten pärjännyt. Oli niin pahat oireet että pumppu olis muuten varmaan pamahtanut.
Auttoi mulla. Muuten olisin varmaan tehnyt itselleni jotain jos ei olisi auttanut.
Et sitten terapiassa käynyt? Kai ymmärrät että paniikkioireet ovat lapsen kauhua? Ja sinä lääkitset sitä lääkkeellä.
Se voi olla totta. Kaikkeen on aina syy.
Itse olen löytänyt just tota pienen lapsen kauhua itsestäni kun äiti kävi kiinni ja jätti yksin ym.
Kaikki tapahtumat jäävät alitajuntaan.
Te jotka terapiasta paasaatte, tiedän sen yleensä olevan tärkein asia, mutta omalla kohdallani asioiden vatvominen jossain terapiassa pahentaa oloa. Ja oma uupumiseni ja lopulta masennukset johtuvat autismista. Normaali elämä kuormittaa ja uuvuttaa. Tuon lääkkeen kanssa mieliala edes pysyy parempana. En varmaan ikinä lopeta.
Itse harkitsin sertraliinia aluksi mutta päädyin bupropioniin.
Siinä on kaikki SSRI:n hyödyt ilman haittoja. Buprossa ei ole myöskään mainittavia vieroitusoireita. Se ei tee koomaista oloa, ei lihota eikä tapa libidoa.
Lääkkeillä voi nimenomaan parantaa aivokemian tasapainoa. Jos ollaan realistisen kyynisiä, niin lääkeillä ylläpidetään keinotekoista hyvää oloa, jota ei ehkä muuten olisi. Se voi siis olla terapiaa tehokkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse aluksi todella lääkevastainen, mutta nyt käänsin kelkkani ja totesin, että olisi pitänyt aloittaa 10v aikaisemmin masennuslääkitys.
SSRI:t suosittelen jättämään pois, samoin mirtatsapiinin. En voi liiaksi kehua bupropionia, sillä tulee ekan viikon aikana sellainen honeymoon-vaihe ja sen jälkeen voi mennä yli kk että olo tasaantuu.
Sitten pitää muistaa se, että oma onnellisuus on tärkein asia tässä maailmassa. Hanki se, kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos joku tuputtaa muuta totuutta, niin jättäkää se omaan arvoonsa.
Olin itse aluksi todella lääkevastainen, mutta nyt käänsin kelkkani ja totesin, että olisi pitänyt aloittaa 10v aikaisemmin masennuslääkitys.
SSRI:t suosittelen jättämään pois, samoin mirtatsapiinin. En voi liiaksi kehua bupropionia, sillä tulee ekan viikon aikana sellainen honeymoon-vaihe ja sen jälkeen voi mennä yli kk että olo tasaantuu.
Sitten pitää muistaa se, että oma onnellisuus on tärkein asia tässä maailmassa. Hanki se, kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos joku tuputtaa muuta totuutta, niin jättäkää se omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä söin 10 vuotta kun paniikkioireet oli niin kovat etten muuten pärjännyt. Oli niin pahat oireet että pumppu olis muuten varmaan pamahtanut.
Auttoi mulla. Muuten olisin varmaan tehnyt itselleni jotain jos ei olisi auttanut.
Et sitten terapiassa käynyt? Kai ymmärrät että paniikkioireet ovat lapsen kauhua? Ja sinä lääkitset sitä lääkkeellä.
En todellakaan käynyt missään terapiassa kun en uloskaan uskaltanut mennä. Lääkitsin itseäni lääkkeellä kun oli aivan pakko. Jälkeenpäin kun olo parani, kävin terapiassa, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä minulle. Toivottavasti joillekin on.
Ei se terapia hetkessä auta mutta kun saa tunteista kiinni, se auttaa.
Ahdistus väistyy.
Minullakin on vielä käsittelemättömiä asioita tunteineen.
On hieno tunne kun huomaa että olo voi muuttua ja pääsee nopeasti kiinni siihen syyhyn vaikkei terapiassa juuri silloin olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse harkitsin sertraliinia aluksi mutta päädyin bupropioniin.
Siinä on kaikki SSRI:n hyödyt ilman haittoja. Buprossa ei ole myöskään mainittavia vieroitusoireita. Se ei tee koomaista oloa, ei lihota eikä tapa libidoa.
Lääkkeillä voi nimenomaan parantaa aivokemian tasapainoa. Jos ollaan realistisen kyynisiä, niin lääkeillä ylläpidetään keinotekoista hyvää oloa, jota ei ehkä muuten olisi. Se voi siis olla terapiaa tehokkaampaa.
Ei mulla ollut mitään sivuvaikutuksia SSRI-lääkityksen aikana, paitsi aloitusvaiheessa pahoinvointia.
Kyllä se on parasta kun huomaa pärjäävänsä ilman lääkehuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syönyt Sertralinia ahdistuneisuuteen pariin otteeseen, muutaman vuoden kerrallaan.
Se on toiminut todella hyvin, ja tosiaan vienyt pois ahdistuksen ja pakkoajatukset. Tavallaan toivoisin, että olisin syönyt niitä jo joskus nuorempana, niin olisin ymmärtänyt ahdistukseni ja persoonani olevan toisistaan erilliset. Sen tajuamiseen meni nimittäin aikaa, ja oli niin hämmästyttävää yhtäkkiä kokea maailma ilman sitä jatkuvaa ahdistusta.
Toki allekirjoitan muiden kommentit siitä tietystä tunteiden latistumisesta. Tunnekirjo muuttuu vähän kapeammaksi ja fiilikset, myös ilo, jotenkin kädenlämpöisiksi. Toisaalta olen itse niin rauhallinen ja varautunut tyyppi noin perusluonteeltani, niin se tietyssä mielessä sopiikin itselleni. Mutta voin kuvitella, että jollekin voimakkaasti tuntevalle räiskyvälle persoonalle muutos voi olla liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on parasta kun huomaa pärjäävänsä ilman lääkehuumaa.
Mitä helkkarin lääkehuumaa Sertralini aiheuttaa. Ei se mikään sedatatiivinen psykoosilääke ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on parasta kun huomaa pärjäävänsä ilman lääkehuumaa.
Mitä helkkarin lääkehuumaa Sertralini aiheuttaa. Ei se mikään sedatatiivinen psykoosilääke ole.
Kyseinen lääke aiheuttaa humisevan turhuuden, eikä mikään tunnu miltään - siinä sitä huumaa Sinulle...
Kylläpä ihmiset ovat lääkeriippuvaisia ja lääketeollisuuden uhreja.
Aloitin Sertraliinit 3 pv sitten 12,5mg, siitäkin annoksesta heti ripuli aamuisin ja vähän ahdistava olo, määrätty 25 mg aluksi ja siitä nosto 50 mg, miten uskaltaa nostaa annosta, aamulla herätessä alkaa kamala ahdistus jo ennen lääkkeen käyttöä, hellittää kun nousee sängystä, tätä aamuahdistusta ja masennusta ollut 4 kk, toivon, että Sertraliinit auttaa, loppuukojan ripuli lääkkeen käytön jatkuessa, vai paheneeko annosta nostaessa, mahakin möyryää kauheasti.
Siis ihan oksettavaa, että ihmiset täällä kehtaa syyllistää lääkehoitoa hyödyntäviä. Mielenterveysongelmat ovat vakavia ja pahillaan johtavat itsemurhaan. Tietenkin terapia on hyvä ratkaisu, mutta en tiedä missä olisin jos en lääkkeitä olisi syönyt. Eivät ne tietenkään terveellisiä ole, mutta eivät ole mielenterveysongelmatkaan.
Jokaisen masennusjakson jälkeen riski uusiutumiseen kasvaa moninkertaisesti. Itselläni on pakko-oireinen häiriö, eikä siihen liittyvää terapiaa välttämättä pystytä edes aloittamaan, jos oireet ovat aivan levällään. Lääkkeitä voisi vertauksellisesti kuvailla kellukkeina, kun ei kykene vielä uimaan.
Söin sertraliinia pari vuotta. Tuli kyllä tarpeeseen, sain sillä paniikkikohtaukset kokonaan pois ja ahdistus myös lieventyi. Masennukseen ei auttanut. Mutta lääkkeen lopettaminen oli tosi vaikeaa, tuli mm outoja ihotuntemuksia, sähköiskuja jne. Pääsin kuitenkin lopulta lääkkeistä eroon. Suurin syy lääkkeiden lopettamiseen oli tunteiden liiallinen tasottuminen. Ammatissani on hyötyä siitä että on herkkä ja vahvasti tunteva. Työskentelen taiteellisella alalla...
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muuta keksi kuin lääkkeiden syömisen?
Sanoisiko näin esim. syöpää sairastavalle?
Porukka paniikissa alapeukuttaa, kun joku kertoo totuuden.