Menin ja petin miestäni : (

toivottavasti oli sen verran hyvä pano että kannatti, särjit sillä perheesi.

Ja jos homma jää tohon yhteen kertaan, niin keneltä se on pois? Sait hauskan kokemuksen, jota voit vähän punastellen muistella joskus. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, ei siihen maailma kaadu!

Olen vieläkin ihan ihmeissäni. Kyseessä oli vielä työkaveri.

Miehelleni en aio kertoa enkä suosittele sitä sinullekaan. Ajattelen asian niin, että tämä oli oma moka ja sinänsä tapahtumana merkityksetön, joten turha tehdä siitä merkittävä kertomalla ja aiheuttamalla toiselle pahaa mieltä ja mahdollisesti ero.

Olenko läpeensä paha vai mikä minua vaivaa? Kertokaa moralistit, kun kaiken tiedätte.



t. pettäjä nro 2

Kerrot sitten miehellesi tai et, yhtä paskassa jamassa olet. Joko maksat hinnan siitä, että olet rehellinen tai olet kertomatta ja maksat siten, että omatuntosi tulee soimaamaan kauan. Kakkosvaihtoehdon päälle jää tietysti vielä sellainen riski, että miehesi saa jotain kautta joskus tietää.

Ei yhtä panoa kannata niin tosissaan ottaa, että siitä jotain tunnontuskia tarvitsee viikkotolkulla kokea. Ja jos mies jostain kautta saa tietää, niin siinähän sitten näkee rakastaako se oikeasti. Kyllä tommonen pitää pystyä antamaan anteeksi, jos kyseessä on aikuinen, selvä järkinen ihminen.

Kerrot sitten miehellesi tai et, yhtä paskassa jamassa olet. Joko maksat hinnan siitä, että olet rehellinen tai olet kertomatta ja maksat siten, että omatuntosi tulee soimaamaan kauan. Kakkosvaihtoehdon päälle jää tietysti vielä sellainen riski, että miehesi saa jotain kautta joskus tietää.

miksi kertoa ja pilata kaikkea...

Ja nyt tiedän nämä omantunnon tuskat mitkä siitä tulee etten toiste tee, tosin en olisisikinä uskonut tätä itsestäni muutenkaan...

En tässä enempää moralisoi mutta sanon sen, että minusta on surullista kun et tunne katumusta asiasta joka todennäköisesti olisi kumppanillesi yksi tuskallisimmista asioista kestää ja käsitellä. Tämän lausunnon annan tietysti siltä pohjalta, että liittonne on aivan normaali avioliitto, jossa yksiavioisuus on perusnormi.

En tässä enempää moralisoi mutta sanon sen, että minusta on surullista kun et tunne katumusta asiasta joka todennäköisesti olisi kumppanillesi yksi tuskallisimmista asioista kestää ja käsitellä. Tämän lausunnon annan tietysti siltä pohjalta, että liittonne on aivan normaali avioliitto, jossa yksiavioisuus on perusnormi.

Sitten kun ikää ja elämänkokemusta kertyi, huomasin, että mikään ei ole mustavalkoista. Joku "pikapettäminen" ei kuulkaa oikeasti ole niin iso asia, että sen takia kannattaisi toisen mieltä pahoittaa kertomalla asiasta. Jos asia tulee tietoon toiselle, ei se todellakaan saa olla syy eroon tai muuhun kauheaan kriisiin. Maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita. Ja kyllä mäkin elän aivan tavallisessa parisuhteessa, jossa kunnioitetaan toista loputtomasti. Mutta yhteen pettämiseen ei meidän suhde kaadu.

Anna olla asian. ÄLÄ VAAN KERRO MIEHELLESI! Punastele sitä hiljaisina hetkinä ja muutaman kuuden päästä asia alkaa jo painua taka-alalle. Sen verran pettäjänä neuvoisin, että siitä tulee helposti kierre. Kun tovi kuluu, olet entistä helpommin samassa tilanteessa. Sitä tylsää elämääkin viettävä saattaa helposti vajota jännityksen maailmaan ja siitä ei tule kuin tuho perheelle ajanmittaan. TÄmä yksi kerta voi olla ja mennä, kunhan viisastut.

niin ei meidänkään suhde välttämättä siihen kaatuisi mutta voisi kaatua siihen jos puoliso salaisi tämän ja kuulisin sen sitten jostain "kyliltä". Minusta olisi tuskallista ajatella että kaikki muut ovat tienneet ja puhuneet siitä selkäni takana mutta itse en tietäisi mitään.

kun vain tilaisuus on :))

Joskus baari-illan aikana, tai jälkeen, minkä lisäksi etsin netistä seksiseuraa :))

Ja tunnontuskia en pode, en pienimpiäkään. Se saattaisi ottaa päähän, jos jäisin kiiinni. Siis nimen omaan se kiinnijääminen...enkä ole miettinyt, mitä sitten tapahtuisi?

Nykyään olen sitä mieltä että onnelliseen parisuhteeseen ei kolmas mahdu.



Ja ap, ÄLÄ vaan kerro! Siirrät oman tuskasi vain miehellesi.

Elän toista avioliittoani ja arvaatkaapa mihin ensimmäinen liittoni kaatui? Itse pettäminen vain lähinnä sattui mutta kun samalla pikkuhiljaa katosi luottamus ja kunnioitus, ei liittoa pelastanut enää mikään.



Toisessa liitossani antaisin mieheni hairahduksen todennäköisesti ennen pitkää anteeksi, niin paljon nautin yhteisestä elämästämme, mutta mies on tehnyt selväksi sen, että minulla ei olisi hänen viereensä enää mitään asiaa, mikäli itse menisin vieraisiin. Sitä päätöstä minun on kunnioitettava.

Loppuaikana olin täysin krooninen.. Aina kun mahdollista ja missä vaan. Hyi mua. Nykyiselle olen ollut uskollinen pian 10 vuotta, eikä ole käynyt edes mielessä.



t:12

Mitä jos miehesi tekisi saman?



Pitäiskö SEN kertoa vai olla hiljaa ja kävellä kaupassa hymyillen vastaantulevaa "tuttua"?



Musta tollanen on aika naurettavaa. Siis se että kun nainen hässii toisen kanssa, sen voi painaa villasella mutta annas jos miehesi sen tekee niin syyllistät loputtomiin, loppuu luottamus ja ties mitä. Ja miksi?



Jos se oli kerran tapahtuva juttu. Vaikka olis ollu pirun hienoa niin kai sen voi kumppanilleen kertoa?

Mikä hiton "luottamus" se on jos mieheltä voi salata mutta miehen tarttis kertoa? Kaksinaamasuutta parhaimmillaan.



Anteeksipyyntö saa riittää ja kriisi mennään läpi. Suhde voimistuu ja välillä ei ole salaisuutta.



Mutta miten vaan. Omapa on suhteesi.

sulla oli upeaa unta ja sillä selvä :)