Mitä teette exän ostamille koruille eron jälkeen?

Ne harvat korut joita olen saanut ovat minulla vieläkin, tosin en ole nykyiselle kertonut mistä ne ovat tulleet. Eivät ole suosikkikoruina vaan käytän joskus jos sattuvat ainoina sopimaan johonkin vaatekokonaisuuteen.  Miesystävä taas ärsyttää minua tahallaan ja käyttää eksän neulomia villasukkia välillä vaikka tietää että pahoitan mieleni siitä. Sukat on lähetetty jouluna tälle miehelle kun olimme jo alkaneet tapailemaan, siksi kai tuleekin paha olo niistä kun tuntuu että ehkä siinä vaiheessa vielä vanha suola janotti... 

Pidän ja käytän. Enhän aio hankkiutua eroon myöskään hänen ostamistaan muista lahjoista, kuten kirjoista ja parista laukusta.

En tietenkään anna niitä takaisin. En itsekään karhua takaisin antamiani lahjoja, hirveää pihtailua. Lahja on lahja eikä mikään laina.

En kyllä käytä exieni käyttämiä koruja ihan siitä syystä että eivät enää ole tyyliäni (ja sitä paitsi nyt on aviomiehen antamat korut päällä, hah), mutta olen säästänyt ne kaikki lippaaseen. Olen ehkä vähän tällainen keräilijäluonne ja ne muutamat exät, joita minulla on, ovat olleet hyviä miehiä, joihin liittyy monia hyviä muistoja. Me emme ehkä toimineet pariskuntana, mutta olen silti yhteisestä ajastamme kiitollinen. :)

Kiistelkööt perikunta sitten aikanaan noista helyistä.

Uutta sokeria kirjoitti:

Ne harvat korut joita olen saanut ovat minulla vieläkin, tosin en ole nykyiselle kertonut mistä ne ovat tulleet. Eivät ole suosikkikoruina vaan käytän joskus jos sattuvat ainoina sopimaan johonkin vaatekokonaisuuteen.  Miesystävä taas ärsyttää minua tahallaan ja käyttää eksän neulomia villasukkia välillä vaikka tietää että pahoitan mieleni siitä. Sukat on lähetetty jouluna tälle miehelle kun olimme jo alkaneet tapailemaan, siksi kai tuleekin paha olo niistä kun tuntuu että ehkä siinä vaiheessa vielä vanha suola janotti... 

Vai tätä naislajia. Mullakin yksi exä vaati mua hävittämään kaikki pyyhkeeni ja petivaatteeni, kun ne oli hankittu toisen naisen aikana. Hävitin lopulta tän uudenkin naisen elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Jaa mitkä korut, kysyn vaan? Exäni kanssa olin 15 v+ ja ihmetteli, miksei minulla ole koruja niinkuin kaikilla muilla naisilla:O

Sama täällä. Monet mieskaverit ihmettelevät, että miksi minulla ei ole sormissa kantasormuksia tai ole muita koruja, niin kuin muilla miehillä :O

Mitä teidän exille tapahtui? Loppuiko rahat ja ei ollut varaa ostaa uusia helyjä?

Siis oikeestiko miehet noin yleisesti ostelee koruja lahjoiksi ja vielä säilyttämisen arvoisia ( ei rihkamaa). Mulle osuneet sitten varsinaiset pihipaavot seurustelukumppaneiksi.

Minäkin ihmettelen, että mitä Forrestereita ja highlife ihmisiä täällä oikein on jos miehet ostelee oikein koruja. Itse en muista onko edes syntymäpäivänä onniteltu ikinä.

Käytän niin kuin ennenkin. Miksi niistä pitäisi hankkiutua eroon?

Se on vain materiaalia. 

Kaula- ja korvakorut edelleen käytössä. Ison timanttisen kihlasormuksen siirsin vasemmasta nimettömästä oikeaan nimettömään. Sain itse valita sormuksen ja todellakin aion vielä käyttää sitä. 

Käytän edelleen. Kauniita koruja ovat, exällä oli hyvä maku ja osti usein koruja. Nykyinen mies ei tiedä korujen alkuperää eikä ole edes mustasukkainen niin en tunne tekeväni mitään väärää.

On meilläkin mökillä miehen exän ompelemat verhot. En ole yhtään harmissani, hyvät verhot ovat, Marimekon kangasta, voisivat yhtä hyvin olla minun valitsemat. Kummallista että jostain tavaroista ollaan mustasukkaisia.

En saanut eksiltä muita koruja kuin parit hopeiset halpiskorvakorut. Ne pyörivät jossain korurasian pohjalla, ei ole tullut käytettyä.

Käytän, en nyt joka päivä, mutta aina silloin tällöin. Vanha kihlasormukseni oli itse valitsemani, todella kaunis timanttisormus. Vein sen kultasepälle joka hioi kaiverrukset pois enkä enää edes ajattele että se joskus oli lupaus avioliitosta.

Ainoan koruni, vihkisormuksen, vein panttilainaamoon. Sain siitä juuri sen verran, että sain hammasproteesit.

Heitin kaikki - myös timanttiasormuksen - S-marketin pihan roskikseen.

Eipä ole tuota ongelmaa. Ex oli omin neuvoin tyhjentänyt antamansa korut korurasiastani. Jopa kuolleiden vanhempiensa antamat lahjat menivät hänen mukanaan, koska olin "menettänyt oikeuteni niihin". Olimme yhdessä kymmeniä vuosia ja liitosta syntyi lapsia. Yhtään saamaansa lahjaa mies ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi jättää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri kiikutti ne kultasepälle, joka poimi timantit talteen ja sulatti metallit. Kultaseppä teki ihan uuden sormuksen, ja istutti siihen timantit. Tosi hieno ja taatusti uniikki sormus tuli.

Eipä jäänyt paljoa mitään istutettavia timantteja.

Ei kaikki naiset saa koruja miehiltään.

T. Katkera

En nyt oikein ymmärrä tuota roskiin heittämistä. Myykää mielummin romukullaksi ja antakaa vaikka hyväntekeväisyyteen. Jos exä oli kissanvihaaja niin siinä tapauksessa sopiva kohde olisi esim. Kissatalo.

Onko exän antamat korut jokin erityinen juttu, vai kuuluuko muutkin lahjat tähän kategoriaan? Entä lahjat jotka on saatu ystävältä, jos ystävyyssuhde menee poikki? En oikeasti tajua. Minä en ole luopunut lahjoista tuollaisesta syystä, ja kokisin loukkaavana jos minun antamani lahja palautettaisiin eron jälkeen.

Minun piti ihan miettiä, tasan yhden korun olen yhdeltä exältä saanut. Se on minulla tallessa, en käytä arkena koruja lainkaan mutta toisinaan kun olen juhliin tmv. lähdössä sovitan sitä, mutta se ei koskaan tunnu hyvältä ja oikeasti käyttöön se ei ole enää eron jälkeen päässyt.