Tunsin jo koulussa, että 20 vuoden jälkeen olisin parhaiten luokaltani menestynyt --- jouduin toteamaan
Ja niinhän siinä kävi. Muut ovat vaipuneet mitättömyyteen, työskentelevät matalapalkka-aloilla tai ei ollenkaan. On tainnut joku onneton myös päivänsä itse päättää. Asutaan kunnalla vuokralla, syödään epäterveellisesti ja ei liikuta.
Itsellä hieno ja arvostettu ammatti, josta myös maksetaan tarpeeksi, että voin asua perheeni kanssa omakotitalossa ja ajella uusilla autoilla. Matkustelemme, harrastelemme, syömme hyvin. Elämme täyttä elämää.
Kaiken tämän näin hyvällä ihmistuntemuksella jo yläasteella. Oikein nauratti ajatella, että itse kulkisin kohti voittoa ja nuo muut jäisivät elämässä seuraajan osaan. Tuntuu hyvältä, että olin oikeassa. Vain itseäni kiitän menestyksestäni, en ketään muuta. Entisiin luokkalaisiin suhtaudun neutraalisti, mutta viileästi - heillä oli mahdollisuutensa. Jo Raamattu sen sanoo: köyhät ovat aina keskuudessamme.
M35
Kommentit (6)
Myös minä asun omakotitalossa, pihassa uudet autot. Ei tingitä ruuassa ja matkustellaan. En silti tunne olevani mitenkään erityisen menestynyt ja ihan varmasti luokallani on paljon menestyksekkäimpiä ihmisiä. En mittaisi edes menestystä pelkällä rahalla.
Mistä tiedät mitä muuta ne muut elämässään tekevät ja mihin haluavat aikansa, tarmonsa ja rahansa käyttää? Aika yksioikoista ajattelua, että kaikki edes olisivat lähtökohtaisesti tavoitelleet samoja ulkoisia puitteita kuin sinä.
Hienoa, että pyyhkii hyvin!
Ikävä lukea jatkuvasti tyhmien/köyhien uli-uli-purkauksia.
Vau!