Äidit pettyvät saadessaan vain poikia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av:lta huomannut, että sellaiset naiset haluavat tyttöjä, jotka haluavat tehdä ”tyttöjen juttuja”.

Naisille, jotka eivät niin kauheesti välitä itsensä sukimisesta, ei sukupuolella ole niinkään väliä.

Itsensä sukimisesta 😂

Jossain Italiassa tms. tuo voisikin käydä perusteena mutta katsopa Suomessa katukuvaa, kuinka harva nainen täällä on näitä "sukijoita".

Itselläni ja monella muulla äidillä se tyttötoive liittyy enemmän sellaiseen henkiseen läheisyyteen. Tytöt pitävät aikuisenakin keskimäärin enemmän yhteyttä vanhempiinsa.

Aa, eli tytön haluaminen on sellainen itsekäs toive? ”Jotta olisi joku minua varten”.

Pojasta kun joutuu pikemminkin luopumaan.

Lapsen toivominen on aina itsekäs toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolen toivominen linkittyy usein voimakkaisiin sukupuolirooleihin toivojan omassa päässä: tytöt leikkii prinsessoja ja auttaa äitiä keittiössä, pojat karjuu ja kalastaa iskän kanssa.

Auttaa äitiä keittiössä? What 😆 Mitä vuosikymmentä oikein elät?

Huoh. En alennu edes selittämään.

Ei mitään väliä sukupuolella ole ollut. Kolme poikaa on ja tyytyväinen olen.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan pettyisi! Minulla on yksi poika, olisin halunnut kolme, mutta lapsiluku jäi yhteen. Odotusaikana en tiennyt kumpi meille tulee, mutta "salaa" toivoin poikaa ja niin toivoi lapsen isäkin.

Nykyisellä miehelläni on tytär ja tulemme kyllä toimeen, mutta tunne siitä, että haluan olla vain pojan äiti, on vain vahvistunut. En itse ole tippaakaan poikamainen, eikä minulla ole veljiä.

Minulla sama! Salaa toivoin poikaa, vaikka kumpi tahansa olisi ollut ihanaa. Synnytyksessä sitten isä huudahti poika ja kyllä olin mielissäni. Lapsiluku mulla myös täynnä ja en vain osaa kuvitella, että des osaisin olla tytön äiti.

Esikoinen on poika ja odotan toista, sukupuolella ei sinänsä ole väliä mutta vähän toivon poikaa, ensinnäkin siksi, että ehkä todennäköisemmin heillä olisi esikoisen kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja esikoisen tavarat saisi todennäköisemmin kierrätettyä pienemmälle.

Lisäksi muistan omasta teini-iän äiti-tytärsuhtestani sen, ettei elämä teinitytön kanssa todellakaan ole helppoa.

Toisin sanoen, pikkiriikkisen toivon poikaa, koska uskon silloin pääseväni ehkä hieman helpommalla...

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolen toivominen linkittyy usein voimakkaisiin sukupuolirooleihin toivojan omassa päässä: tytöt leikkii prinsessoja ja auttaa äitiä keittiössä, pojat karjuu ja kalastaa iskän kanssa.

Minäkin uskon näin stereotyyppisesti, mutta: minulla on kaksi jo aikuista poikaa.

Toinen tykkäsileipoa minun kanssani, ja toinen oli filosofi jo syntyessään. Harva ihminen, oli tyttö tai poika, kykenee niin syvällisiin keskusteluihin. Kumpikaan ei koskaan karjunut, eikä tykännyt kalastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on poika ja odotan toista, sukupuolella ei sinänsä ole väliä mutta vähän toivon poikaa, ensinnäkin siksi, että ehkä todennäköisemmin heillä olisi esikoisen kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja esikoisen tavarat saisi todennäköisemmin kierrätettyä pienemmälle.

Lisäksi muistan omasta teini-iän äiti-tytärsuhtestani sen, ettei elämä teinitytön kanssa todellakaan ole helppoa.

Toisin sanoen, pikkiriikkisen toivon poikaa, koska uskon silloin pääseväni ehkä hieman helpommalla...

Olet oikeassa. Tytöton vaikeampia. Ainakin kaikki minun tuntamani tytöt.

Olen jo 50+, eli olen nähnyt kaikkien kavereideni ja sukulaiseni lasten nuoruudet. Eli kokemusta löytyy.

Minä ainakin toivon saavani sekä tytön että pojan. Jotenkin tuntuu etä haluaisin kokea äityiden molempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av:lta huomannut, että sellaiset naiset haluavat tyttöjä, jotka haluavat tehdä ”tyttöjen juttuja”.

Naisille, jotka eivät niin kauheesti välitä itsensä sukimisesta, ei sukupuolella ole niinkään väliä.

Itsensä sukimisesta 😂

Jossain Italiassa tms. tuo voisikin käydä perusteena mutta katsopa Suomessa katukuvaa, kuinka harva nainen täällä on näitä "sukijoita".

Itselläni ja monella muulla äidillä se tyttötoive liittyy enemmän sellaiseen henkiseen läheisyyteen. Tytöt pitävät aikuisenakin keskimäärin enemmän yhteyttä vanhempiinsa.

Siihen läheisyyteen voi jokainen vanhempi ihan itse vaikuttaa, kyse ei ole sukupuolesta. Monissa kulttuureissa pojat ovat hyvin läheisiä äitiensä kanssa, joten se on aivan hyvin mahdollista jos itse rakentaa lämpimän suhteen sen poikansa kanssa. Tuollainen ajatusmaailma vaan aiheuttaa sen, että vanhempi jo alitajuntaisesti tekee pesäeroa siihen poikaan ja lähentyy tytön kanssa, koska olettaa näin kuitenkin käyvän. 

Tietysti voi vaikuttaa ylläpitämällä hyviä välejä mutta kyllä se on ihan yleismaailmallinen ilmiö että tyttären lapset ovat niitä lapsenlapsia, jotka ovat läheisempiä. Tyttöjen saaminen pidentää äidin elinikääkin. Ihmissuhteden ylläpito ja yleensä huolenpito on naisille luontaisempaa kuin miehille.

Minulla on kaksi tyttöä ja olen sisimmissäni todella tyytyväinen että ovat samaa sukupuolta - ja tyttöjä. En silti tätä omalla naamallani sanoisi ääneen. Tytöt ovat hyvin erilaisia, toinen enemmän sellainen ”prinsessamainen” ja toinen ihana rämäpää :) Molemmat aivan mahtavia persoonia!

Minun suvussani on syntynyt eniten tyttöjä, niin isän kun äidinkin puolelta ja nyt siskollani on kaksi tytärtä. Mutta jos joskus itse saan lapsen, minulle on samantekevää kumpi tulee. Myönnän toivovani poikalasta ehkä, mutta tietysti tyttölasta rakastan yhtä paljon. Jos nyt sukupuolella on vaikutusta, voi toki olla että minun kohdallain tyttö voi olla ehkä helpompi kuin poika :D  (miehelläni ja minulla on adhd, mutta sen asian ennakointi voi auttaa valmistautumaan lapsen erityistarpeisiin jos niitä ilmenee  ja sukupuoli ei aina vaikuta, koska minäkin olin aika vilkas lapsena).

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin että saisin kaksi lasta, tytön ja pojan. En ymmärrä mitä pahaa toivomisessa on? Tiedän kuitenkin että se on 50/50 enkä voi asiaan vaikuttaa. Kyllä tulisi varmaan lievä pettymys jos en kumpaakin sukupuolta saisi, mutta eiköhän se mene hetkessä ohi eikä vaikuta mitenkään lasta kohtaan tuntemaani rakkauteen. Jotkut oikeasti vetää herneen nenään jos sanoo kumpaa toivoo, saa sanoa vain että kunhan olisi terve (no läheskään kaikki vauvat ei ole terveitä).

Tämä. Olen aidosti onnellinen kun meillä on poika ja tyttö.

Enkä "sui" itseäni mitenkään erityisesti niinkuin aiemmin joku tuolla väitti että vain ne naiset jotka sukivat itseään haluavat tytön? Öööh. En meikkaa mutta harjaan kyllä tukkani.

Pelaan tietokoneella vaikeitakin pelejä ja pleikkarilla myös ja silti toivoin myös tyttöä.

Kerta kun tämä palsta on näin mustavalkoinen niin mainittakoon nyt nuo mun "poikien harrastukset". Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on poika ja odotan toista, sukupuolella ei sinänsä ole väliä mutta vähän toivon poikaa, ensinnäkin siksi, että ehkä todennäköisemmin heillä olisi esikoisen kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja esikoisen tavarat saisi todennäköisemmin kierrätettyä pienemmälle.

Lisäksi muistan omasta teini-iän äiti-tytärsuhtestani sen, ettei elämä teinitytön kanssa todellakaan ole helppoa.

Toisin sanoen, pikkiriikkisen toivon poikaa, koska uskon silloin pääseväni ehkä hieman helpommalla...

Olen samaa mieltä. Pojat on monesti helpompia. Tytöillä ihme riitoja ja juonikuvioita ja kiusaaminen aina jotenkin vaikeampi huomata kun kaikki tapahtuu salassa netissä. Selvitääminen kestää ikuisuuden ja aina puhutaan selän takana muista. Kun pojilla tulee riita niin reilusti selvittäsen yleensä ilman turhaa päiviä kestävää draamaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on poika ja odotan toista, sukupuolella ei sinänsä ole väliä mutta vähän toivon poikaa, ensinnäkin siksi, että ehkä todennäköisemmin heillä olisi esikoisen kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja esikoisen tavarat saisi todennäköisemmin kierrätettyä pienemmälle.

Lisäksi muistan omasta teini-iän äiti-tytärsuhtestani sen, ettei elämä teinitytön kanssa todellakaan ole helppoa.

Toisin sanoen, pikkiriikkisen toivon poikaa, koska uskon silloin pääseväni ehkä hieman helpommalla...

Olet oikeassa. Tytöton vaikeampia. Ainakin kaikki minun tuntamani tytöt.

Olen jo 50+, eli olen nähnyt kaikkien kavereideni ja sukulaiseni lasten nuoruudet. Eli kokemusta löytyy.

Ja kuitenkin ne on pojat joilla on enemmän ongelmia koulussa, enemmän syrjäytymistä, päihdeongelmia, rikoksia ja tapaturmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolen toivominen linkittyy usein voimakkaisiin sukupuolirooleihin toivojan omassa päässä: tytöt leikkii prinsessoja ja auttaa äitiä keittiössä, pojat karjuu ja kalastaa iskän kanssa.

Auttaa äitiä keittiössä? What 😆 Mitä vuosikymmentä oikein elät?

Huoh. En alennu edes selittämään.

Koska et osaa selittää 50-luvun näkemyksiäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av:lta huomannut, että sellaiset naiset haluavat tyttöjä, jotka haluavat tehdä ”tyttöjen juttuja”.

Naisille, jotka eivät niin kauheesti välitä itsensä sukimisesta, ei sukupuolella ole niinkään väliä.

Itsensä sukimisesta 😂

Jossain Italiassa tms. tuo voisikin käydä perusteena mutta katsopa Suomessa katukuvaa, kuinka harva nainen täällä on näitä "sukijoita".

Itselläni ja monella muulla äidillä se tyttötoive liittyy enemmän sellaiseen henkiseen läheisyyteen. Tytöt pitävät aikuisenakin keskimäärin enemmän yhteyttä vanhempiinsa.

Mulla on ihan sama syy perusteluna toivoa enemmän tyttöä.

Ihan sama alapeukutatteko väärinymmärtäen, että pettyisin poikaan. Ei, en pettyisi. Olen vain jo teinistä asti nähnyt itseni tytön äitinä, mitä väärää siinä on ajatella näin? Tietenkin kasvatan tasa-arvoisesti kumpaakin sukupuolta ja yrittäisin tehdä pojasta mammanpoikaa, mutta ihan omia serkkupoikia ja kaveripoika katselemalla tuntuu yllämainittu havainto olevan edes ihan pikkiriikkisen totta. (Ja kyllä, tyttäretkin voivat sanoa äidille, että heipparallaa nähdään kerran vuodessa)

Oma mieheni on aika inhottava äidilleen, käy ehkä kerran kuussa ruinattuna paikalla. Itse käyn kerran viikossa omallani ihan ruinaamatta. Serkkupoikani eivät käy äidillään ollenkaan, äitienpäivisin vähän harmittaa kun tädillä ei käy ketään ja meidän äidillä, jolla on neljä tytärtä käy vaikka ketä. Äiti ja siskonsa asuvat naapureina joten nään kyllä. Tekisi mieli laittaa serkkupojille viestiä, että ootte te kyllä törkeitä.. Ja ei, äitienpäivänä ei ole pakko käydä "palvomassa" yhtään ketään, mutta nythän puhuttiin äidin salaisista toiveista :) (näättekö, olen varautunut melkein kaikkiin heittoihin joita kommenttini voivat joidenkin mielessä herättää)

Mutta älkää pliis loukkaantuko en yleistänyt, tämä on vain mun pään sisäinen havainto ja pienenpieni toive, että saisin edes yhden tyttären :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on poika ja odotan toista, sukupuolella ei sinänsä ole väliä mutta vähän toivon poikaa, ensinnäkin siksi, että ehkä todennäköisemmin heillä olisi esikoisen kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja esikoisen tavarat saisi todennäköisemmin kierrätettyä pienemmälle.

Lisäksi muistan omasta teini-iän äiti-tytärsuhtestani sen, ettei elämä teinitytön kanssa todellakaan ole helppoa.

Toisin sanoen, pikkiriikkisen toivon poikaa, koska uskon silloin pääseväni ehkä hieman helpommalla...

Olen samaa mieltä. Pojat on monesti helpompia. Tytöillä ihme riitoja ja juonikuvioita ja kiusaaminen aina jotenkin vaikeampi huomata kun kaikki tapahtuu salassa netissä. Selvitääminen kestää ikuisuuden ja aina puhutaan selän takana muista. Kun pojilla tulee riita niin reilusti selvittäsen yleensä ilman turhaa päiviä kestävää draamaa

vanha myytti, myös poikienvälinen kiusaaminen on nykyään netissä. "reiluja nyrkkitappeluita" ei edes sallita enää.

Itse ainakin haluaisin vain poikia.

Vaan sen takia että sais tähän maailmaan kasvatettua edes pari kunnollista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av:lta huomannut, että sellaiset naiset haluavat tyttöjä, jotka haluavat tehdä ”tyttöjen juttuja”.

Naisille, jotka eivät niin kauheesti välitä itsensä sukimisesta, ei sukupuolella ole niinkään väliä.

Itsensä sukimisesta 😂

Jossain Italiassa tms. tuo voisikin käydä perusteena mutta katsopa Suomessa katukuvaa, kuinka harva nainen täällä on näitä "sukijoita".

Itselläni ja monella muulla äidillä se tyttötoive liittyy enemmän sellaiseen henkiseen läheisyyteen. Tytöt pitävät aikuisenakin keskimäärin enemmän yhteyttä vanhempiinsa.

Siihen läheisyyteen voi jokainen vanhempi ihan itse vaikuttaa, kyse ei ole sukupuolesta. Monissa kulttuureissa pojat ovat hyvin läheisiä äitiensä kanssa, joten se on aivan hyvin mahdollista jos itse rakentaa lämpimän suhteen sen poikansa kanssa. Tuollainen ajatusmaailma vaan aiheuttaa sen, että vanhempi jo alitajuntaisesti tekee pesäeroa siihen poikaan ja lähentyy tytön kanssa, koska olettaa näin kuitenkin käyvän. 

Tietysti voi vaikuttaa ylläpitämällä hyviä välejä mutta kyllä se on ihan yleismaailmallinen ilmiö että tyttären lapset ovat niitä lapsenlapsia, jotka ovat läheisempiä. Tyttöjen saaminen pidentää äidin elinikääkin. Ihmissuhteden ylläpito ja yleensä huolenpito on naisille luontaisempaa kuin miehille.

Tässähän sinä juuri vahvistat niitä stereotypioita, jotka ei johdu itsessään sukupuolesta vaan niistä rooleista, joihin meidät on kasvatettu vuosisatojen ajan. Pojat ihan samalla tavalla kykenevät huolenpitoon esim. oma mieheni on hoivannut meidän lapsia aivan tasapuolisesti ja varmasti hänestä tulee hyvä hoitaja myös mahdollisille lapsenlapsille, vaikka sitä harvemmat isoisät vielä tekee. Onneksi asiat kuitenkin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolen toivominen linkittyy usein voimakkaisiin sukupuolirooleihin toivojan omassa päässä: tytöt leikkii prinsessoja ja auttaa äitiä keittiössä, pojat karjuu ja kalastaa iskän kanssa.

😂 en ole ikinä leikkinyt prinsessaa mutta kävin kyllä kalastamassa ukin kanssa.

Sukupuoliroolit kuoli kauan kauan sitten. Onneksi.