Miltä oppimisvaikeudet _tuntuvat_?
Onko sinulla, lapsellasi tai jollakin tuttavallasi ollut oppimisvaikeuksia? Haluaisin tietää, mitä sellainen ihminen ajattelee silloin, kun hän ei vaan pysty ajattelemaan sitä, mitä hänen pitäisi oppia tai opiskella. Omalla lapsellani on ollut oppimisvaikeuksia ja hän on saanut tukiopetusta, mutta tämä kokemuksellinen puoli asiasta on jäänyt itselleni pimentoon. - Mitä teit, kun huomasit itselläsi oppimisvaikeuden? Miten yritit parantaa tilannettasi? - Kokemuksia, tarinoita ja kommentteja oppimisvaikeuksista otetaan vastaan!
Kommentit (50)
Vaikuttaa itsetuntoon. Pitää painottaa että jokainen on hyvä jossain ja oppimisvaikeuksia ei tarvitse hävetä ja oppimisen eteen joutuu tekemään enemmän työtä, mutta se on hyvin palkitsevaa, kun oppii uutta ja tätä voi myös lapselle osoittaa vaikka tarjoamalla jäätelön onnistuneen kokeen jälkeen..
Vertaistuki on lapsellekin hyväksi, joka koulussa on monia lapsia, joilla on samoja ongelmia, koululta voisi pyytää vaikka jotain yhteistä toimintaa näille lapsille "Tsemppiryhmä"...
Minun on hyvin vaikea ymmärtää matikkaa. Täpärästi läpi päässyt. Se tuntuu siltä että aivot menee kirjaimellisesti solmuun, pää vaan lyö tyhjää. Tulee semmoinen hämmennyksen ja epätoivon tila.
Ja kun luulee oivaltaneensa jotain, se osottautuukin vääräksi > pettymys.
Miksi aivoni ei toimi yhtä hyvin kuin muilla?
Muissa oppiaineissa ei kuitenkaan ongelmaa.
Oppimisvaikeudet ovat infektioperäisiä. Pitkä antibioottikuuri auttaa. Vaikka monet ajatteluun liittyvät ongelmat ovat tietysti aivokudoksessa olevia infektioita, niin niiden alkuperä on suolistossa. Esim. Parkinsonin tauti alkaa aina suolesta, ja infektio siirtyy vagushermon kautta aivoihin. Kyseessä ei ole virusinfektio.
Silloin kun olin lapsi niin emme tienneet, että minulla on oppimisvaikeuksia, silloin niitä ei tunnistettu samalla tavalla kuin nykyään. Olisin tarvinnut vanhemmilta tukea eli olisi kerrattu rauhassa pieninä paloina päivän koulujutut ja jos joku oli jäänyt epäselväksi niin vanhempi olisi osannut sen selittää. Minulla on keskittymisen kanssa ongelmaa. Eli opin oikein hyvin, mutta vain jos uudet asiat tulevat pieninä annoksina. Yksi asia- tauko-yksi asia- tauko. Myös keskittymisharjoituksia olisi tuolloin pitänyt tehdä. Ihan vaan silmät kiinni ja hengitetään tai katsellaan yhtä kukkaa ja yhtä osaa siinä jne.
Nykyään aikuisena se on todella turhauttavaa ja satuttavaa kun osaa jo tunnistaa ongelman. Se hetki kun keskittyminen ei vaan toimi vaikka kuinka olisi motivaatiota tehdä joku juttu ja yrittää ja kaikki materiaali on siinä auki ja ei vaan pysty lukemaan, ajattelemaan, kirjoittamaan tai mitä ikinä. Sen sietämistä joutuu harjoittelemaan.
Laita side silmiesi eteen ja koita nähdä. Siltä se tuntuu.
Minulla on häiriintyvä työmuisti ja keskimääräistä heikompi visuaalinen hahmottaminen, mutta en saanut diagnoosia. Yleensä alan jännittää ja keskittyminen vaikeutuu, mutta nykyisin pyrin pyytämään apua ja yleensäkin etenemään tehtävässä. Aikaisemmin avun pyytäminen oli vaikeaa kun pelkäsin, että minuun turhaudutaan jos en vieläkään tajua. Opettajilla pitäisi olla monia selityskeinoja, kun aina yksi tapa ei avaakaan asiaa, vaikka toiselle se toimii.
Esim. Jouduin ottamaan yläasteella tukiopetusta, kun en hahmottanut miten otetaan kolmiosta luvut sin, tan ja cosia varten. En kehdannut pyytää varsinaiselta tuntiopettajalta apua tähän ja kokeesta sain tasooni nähden todella huonon numeron. Uusintakokeesta sitten paremman. Tukiopetuksessa opin ottamaan luvut ja tänä päivänä tuntuu kummalliselta, että en osannut :D. Kuitenkin aikuisena fysiikan vektoreissa tuli taas vastaan, että olin avaruudellisesti ajatellut väärin ja siksi tehtävä ei voinut mennä oikein. Ja sen takia olin vältellyt kurssitehtävien laskemista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on häiriintyvä työmuisti ja keskimääräistä heikompi visuaalinen hahmottaminen, mutta en saanut diagnoosia. Yleensä alan jännittää ja keskittyminen vaikeutuu, mutta nykyisin pyrin pyytämään apua ja yleensäkin etenemään tehtävässä. Aikaisemmin avun pyytäminen oli vaikeaa kun pelkäsin, että minuun turhaudutaan jos en vieläkään tajua. Opettajilla pitäisi olla monia selityskeinoja, kun aina yksi tapa ei avaakaan asiaa, vaikka toiselle se toimii.
Esim. Jouduin ottamaan yläasteella tukiopetusta, kun en hahmottanut miten otetaan kolmiosta luvut sin, tan ja cosia varten. En kehdannut pyytää varsinaiselta tuntiopettajalta apua tähän ja kokeesta sain tasooni nähden todella huonon numeron. Uusintakokeesta sitten paremman. Tukiopetuksessa opin ottamaan luvut ja tänä päivänä tuntuu kummalliselta, että en osannut :D. Kuitenkin aikuisena fysiikan vektoreissa tuli taas vastaan, että olin avaruudellisesti ajatellut väärin ja siksi tehtävä ei voinut mennä oikein. Ja sen takia olin vältellyt kurssitehtävien laskemista.
Miten päädyit aikuisena fysiikan pariin?
Luen itse nyt lääkiksen pääsykokeisiin, ja tämä oppimishäiriön mahdollisuus tuntuu nyt aika konkreettisesti mahdolliselta. Ehheh.
Nro 7 jatkaa. Muistan vielä, että jäin tuolloin matematiikassa jälkeen, kun seuraava aihealue oli alkanut ja itse jouduin vielä työstämään päässäni sitä edellistä aihetta. Olin ainoa, joka ei viitannut johonkin kysymykseen. Olin ihan pihalla. En edes muista, mikä se seuraava aihepiiri oli, mutta ilmeisesti minulla vain ei ollut henkistä energiaa siinä vaiheessa uudelle asialle.
"Miten päädyit aikuisena fysiikan pariin?"
Kävin aikuisena aikuislukion fysiikoita, kun tavoitteena oli päästä yliopistoon elintarviketieteisiin ja silloin olisi voinut vastata fysiikan kysymyksiin. En ole vieläkään sisällä yliopistossa ja nyt taas on vaatimukset sisäänpääsyyn muuttuneet.
Minulla keskittymistä vei työnhaku ja elämäntilanne muutenkin. Kuitenkin huomasin, että kunhan laskee ja keskittyy, niin pärjäsin paremmin ja asioita avautui. Yleensä vain tuli se perinteinen, että aloitin kunnolla vasta kokeisiin lukemisen aikaan ja oppimisaika loppui kesken, kun keskittyminen kurssin aikaan oli välillä niin ja näin.
Oma oppimisvaikeueni ei ole niinkään se, ettenkö osaisi ajatella sitä, mitä minun tulisi oppia ja omaksua. Ongelmani on se, että ettei kynä (tai paremmin käsi tai nykysin kun yhä useammin voin onneksi krjoittaa koneella niin kädet) pysy ajatuksieni kanssa mukana eli kirjoittamiseni - tai mitä ikinä sitten paperille tuleekin tuottaa verraten hitaasti. Turhauttaa ja varmasti olen jonkun mielestä ollut "tyhmä" kun en ole saanut tehtyä samassa ajassa tehtäviä (tai vaikka solmia kengän nauhojani), kuin he joilla ei vastaavaa motorista vaikeutta ole.
Kiitos vastauksistanne! Avartavaa tietää, mitä oppimisvaikeus ihmiselle itselleen voi merkitä. (ap.)
Onko lisää omakohtaisia tietoja tai perheenjäsenistänne?
Noo esim aistiyliherkkkyys niin ajattelen kokoaika esim amiksessa etttä mitähän tuo nyrkkeilijä ajatttelee minusta kun ajatteleee että voisin olla samaan aikaan nörtti ja samallla en kykene keskitttämään ajatteluani näiihin laskuihin. Ajtttelen etttä hän varmaan on ääärimmäisin fiiiliksisssään koska olen heikompi kossska hänellllä on kilpailuviettti ja hän on otttunut voitttamaaan. Tälllaista tarinaaa pää alkaa kokoaika kehitelllä ja siiinä menee keskittymiset.
Vierailija kirjoitti:
Noo esim aistiyliherkkkyys niin ajattelen kokoaika esim amiksessa etttä mitähän tuo nyrkkeilijä ajatttelee minusta kun ajatteleee että voisin olla samaan aikaan nörtti ja samallla en kykene keskitttämään ajatteluani näiihin laskuihin. Ajtttelen etttä hän varmaan on ääärimmäisin fiiiliksisssään koska olen heikompi kossska hänellllä on kilpailuviettti ja hän on otttunut voitttamaaan. Tälllaista tarinaaa pää alkaa kokoaika kehitelllä ja siiinä menee keskittymiset.
Seen takia mä haluaisin olla nyrkkeiljä. nähdä jokaisen iskuuun konkreeettisesti, tuntea jokaisen osuman konkreeettisesti, olla olemasssa konkreeettisesti enkä vaiiiin pään sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo esim aistiyliherkkkyys niin ajattelen kokoaika esim amiksessa etttä mitähän tuo nyrkkeilijä ajatttelee minusta kun ajatteleee että voisin olla samaan aikaan nörtti ja samallla en kykene keskitttämään ajatteluani näiihin laskuihin. Ajtttelen etttä hän varmaan on ääärimmäisin fiiiliksisssään koska olen heikompi kossska hänellllä on kilpailuviettti ja hän on otttunut voitttamaaan. Tälllaista tarinaaa pää alkaa kokoaika kehitelllä ja siiinä menee keskittymiset.
Seen takia mä haluaisin olla nyrkkeiljä. nähdä jokaisen iskuuun konkreeettisesti, tuntea jokaisen osuman konkreeettisesti, olla olemasssa konkreeettisesti enkä vaiiiin pään sisällä.
Mä aloiitin jakapallon 5 vuotiaaana, jääkiekon 9 vuotiaaana. Mä tieedän millaista on 14 vuotiaaana tehdä harjoituspelissä 20 maaalia.
Minulla on lukihäiriö. Kielten opiskelu lähes mahdotonta, voin lukea sanoja tuntikausia, ja lopputulos on etten muista mitään. Vieraannkielen kirjoittaminen erittäin vaikeaa, en tiedä miten sana pitää kirjoittaa, kielioppia en hahmota ollenkaan.
Tuntuu kuin olisi älyllisesti kehitysvammainen. Teet hurjasti töitä ja pufff kaikki katoaa, muistiin ei jää mitään.
Vitutt***taa. Tarvitsen asiantuntijana englantia ja osin ruotsia työssäni. Hävettää mun tankero-yläkoululaistason englannin taito. Ja samaan aikaan työkaverit puhuvat englantia kuin omana kielenään.
Tänäpäivänä pidetään ihmistä tyhmänä jos se ei osaa englantia. Ja urakehitys usein tyssää siihen että englanti on se minimi kielivaatimus.
Lasketaanko keskittymisvaikeudet tähän? Se tuntuu siltä että et vaan yritä tarpeeksi kovaa, mutta sinulle ei ikinä kerrota mitä tämä kovempaa yrittäminen on. Minulle ei tänä päivänäkään ole täysin selvää mitä asioihin panostaminen on, joko ne asiat tehdään tai niitä ei tehdä. Muilla ihmisillä on keskittymiskyvyssä himmenin, minulla on/off nappula. Ja on-asentoa pitää painaa voimalla että se menee päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa itsetuntoon. Pitää painottaa että jokainen on hyvä jossain ja oppimisvaikeuksia ei tarvitse hävetä ja oppimisen eteen joutuu tekemään enemmän työtä, mutta se on hyvin palkitsevaa, kun oppii uutta ja tätä voi myös lapselle osoittaa vaikka tarjoamalla jäätelön onnistuneen kokeen jälkeen..
Vertaistuki on lapsellekin hyväksi, joka koulussa on monia lapsia, joilla on samoja ongelmia, koululta voisi pyytää vaikka jotain yhteistä toimintaa näille lapsille "Tsemppiryhmä"...
👆
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko keskittymisvaikeudet tähän? Se tuntuu siltä että et vaan yritä tarpeeksi kovaa, mutta sinulle ei ikinä kerrota mitä tämä kovempaa yrittäminen on. Minulle ei tänä päivänäkään ole täysin selvää mitä asioihin panostaminen on, joko ne asiat tehdään tai niitä ei tehdä. Muilla ihmisillä on keskittymiskyvyssä himmenin, minulla on/off nappula. Ja on-asentoa pitää painaa voimalla että se menee päälle.
Samantyyppisiä kokemuksia. Miten tekemisiin panostetaan eri intensiteetillä niin ettei tehdä kumminkaan sutta ja sekundaa.
up