Tutti pois 2v. lapselta, koko elämä sekaisin!:(

Me sitten päätimme ettei tuttia anneta kotonakaan, ku neito oli hyvin hoidossa nukahtanut ilmankin. Kyllähän meillä n. 2 vkoa tuttia itkettiin ja huudettiin. Järkyttäviä kiukku-kohtauksia oli, eikä meillä kelvannut kuin iskä. Mä en kelvannut yhtään mihinkään, selkeästi mua kohtaan kapinoi. Nyt tutti on ollu poissa pian kuukauden eikä sitä enää oikeastaan muistellakaan. Nukkumaan menee ihan kuin ennenki ja kaikki muukin on normaalia. Älkää antako periksi, kyllä se helpottuu ajan kanssa! Tiedän, että on vaikeaa ja raskasta kun toinen vaan itkee, monta kertaa ite olin itku kurkussa ku toinen itkee vaan kamalasti eikä lohtua tunnu mistään tulevan. Voimia, sitä tarvitsette nyt!!!

alta viikon tämä vaihe kestää.

lla syö. meillä toinen lapsi söi 3v, toinen vähän yli 4v asti, kumpikin jätti sitten kun oli itse valmiina.

Soitti vielä kotiinkin myöhemmin (!!!) kun oli muutakin asiaa, ja sanoi, että tutti ihan heti pois.

Pitäskö nyt oikeesti antaa vaan takas se hemputin kumilutku?

tsemppiä!

sitten jotain pienenpientä haittaa voi tehdä, mutten usko sitäkään. meillä esikko nyt 9v ja ainakin hällä kauniit hampaat. :) no, meillä ainakin syödään sinne asti tuttia, kun itse halutaan, en rupea öitä pilaamaan.

:(

i haittaa (kun joskushan voi käydä niinkin, että se huonontaa unia, kun herätään ilman tuttia huutamaan) niin mä en lähe itse meidän muksuilta vierottamaan ja tätä mieltä on siis ollut mun hammaslääkäriäitinikin ja " luvannut" ettei tee hampaille hallaa. mutta ohjeeksi tuo vieroitus kyllä varmaan aina yleensä annetaan. teet mikä itse hyvältä tuntuu!

Kerro lapsellesi, miten iso ja reipas lapsi on nyt ja kehu kovasti. Meillä annettiin tutit oravavauvoille kun ne oli vielä niin pieniä :)

niin älä nyt enää muuta mieltäsi. siitähän se lapsi vasta hämmentyy. yllättävän nopeasti menee varmasti ohi, jos nyt vaan jaksat olla tiukkana. meidän lapset on ainakin ihan tervepäisiä, vaikka oon aiheuttanut heille vastaavia " traumoja" vaikka kuinka monta kertaa :)

En olisi itse halunnut ottaa tutti pois, mutta se hammastäti jo haukkui muutenkin, että oon pilannut lapsen hampaat(mutansbakteeri) vaikka oon kaikki tehnyt ohjeiden mukaan, niin aattelin, että kait se on lapselle sit parasta ottaa pois:(

kovin kauaa, alkuun on hankalaa. Lapsi kokeilee saisiko tahtonsa läpi. Toki voisi tehdä helpolla tavalla ja antaa tutin olla. Ja hankkia lapselle oravahampaat. Oikominen on kallista, kyllä tämä riehuminen laantuu aikanaan.

Lisäksi tytön pinnasänky laitettiin varastoon ja ostettiin tavallinen, viikon sisällä tutin pois ottamisesta. Tässäpä siis koettelemusta kerrakseen pienelle.



Meillä tutti oli päivisinkin käytössä ja sanoisin että liiankin paljon. Huuto oli kyllä kova ja mies meinasi antaa tutin takasin mutta en antanut. Puoli viikkoa kesti and that' s it!



Veimme tutit metsään siili vauvoille (:

Meillä oli tutista luopuminen yllättävänkin helppoa.



Ehdotan nyt, vaikka ehkä olettekin jo kaikki keinot kokeilleet ;) Olisiko teillä mitään kirjaa/löytisitkö kirjakaupasta/kirjastosta sellaista, jossa käsiteltäisiin vauvan ja isomman lapsen eroa? Ihan vaan joku kirja, missä olisi kuvia vauvasta tutti suussa ja isommasta lapsesta ilman tuttia.

Me luimme tuollaisia kirjoja ja omin sanoin koetin psyykata jo viikkoja etukäteen tyylin: " sinähän olet jo niiiiin iso poika, ja tutit on vauvoja varten!" Ja sitten ostettiin muistaakseni joku " ison pojan" juttu kuin palkinnoksi. Saatesanoilla esim. " tässäpä sinulle näin hieno isojen poikien unikaveri, sitä eivät vauvat voikaan käyttää, isot pojat vaan. Ja isot pojathan eivät syö tuttia :)"

Meillä jäi vahingossa mummolassa ollessa tutti kotiin kun tytt oli 2 v. -aivan kauhea show, oli pakko lähteä hakemaan tutti. Sen jälkeen alettiin puhua tutin poisjättämisestä (söi myös vain yöllä), luettiin kirjoja ja kerrottiin juuri tuosta vauva syö tuttia-iso tyttö ei jne.



2½-vuotta oltuaan ystävälleni syntyi vauva, jolle sitten nämä tutit veimme ja valmistauduimme väh. viikon kestävään levottomuuteen, huutoon, päiväunien päättymiseen ym; niin tyttö pyysi tuttia illalla KERRAN, jonka jälkeen ei kapsitusta kysellyt :)

Kaikki jatkui sen jälkeen normaalisti, päiväunetkin nukuttiin vanhaan malliin :)



Eli olen sitä mieltä, että se ajankohta ja psyykkaus on tosi tärkeää ja se että tutit viedään yhdessä pois, jotta lapsi näkee että nyt niitä ei todellakaan enää ole.



Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät päästä tutista eroon!

Poika 1v11kk sanoo nyt; hiiri syönyt. Aluksi halusi kuitenkin nähdä tutin, mutta nyt ei enään puhu tutista ollenkaan. 2viik.:ssa unohti.

Kesäkuun Kaksplussassa oli just juttua tutista luopumisesta. Ei nyt ole sitä lehteä käsillä, mutta siinä sanottiin hyvin, että on vielä julmempaa lasta kohtaan ottaa ensin tutti pois ja sitten antaa takaisin. Nyt teillä on lapsi jo pari päivää itkenyt tutin perään. Sitten jos saisi nyt tutin takaisin, niin olisi itkenyt " turhaan" ja joutuisi käymään saman kamaluuden sitten, kun lopulta ottaisitte tutin lopullisesti pois.

Juteleet jo ainakin puoli vuotta, että tutti on vauvojen juttu ja sitten leikksimme tutit rikki. Olemme piirtäneet tutista ja isoista pojista, kehuneet, isoksi pojaksi miljoona kertaa. Ja nyt oli tavallaan pakko ottaa, jos tänä vuona otetaan, kun ollaan kesälomalla nyt.



Kauhulla ootan taas seuraavaa nukutusta:(



-ap

Auttaisiko poikaa joku konkreetti juttu hyväksymään asian... nyt

on tietysti myöhäistä esim. " antaa" tutit jollekin ( meillä lähetettiin

postissa Pikku Myylle ), mutta jos keksisit jotain? Joku voisi vaikka

kiittää poikaa tuteista ja antaisi jonkun " palkan" isolle pojalle : ) ?

Luopuvat tutista aikanaan. Toiset aiemmin toiset myöhemmin.

En ole koskaan kuullut ekaluokkalaisen menevän kouluun tutti suussa.



Tutista voi vieroittaa pikkuhiljaa, jos tarvetta on.