Sijaisvanhemmuus

Ai nii, ja en ole lähäri, soteAMK-koulutus.

Ap

Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksavat olla sijaisvanhempina. Seurasin läheltä ystäväperheen elämää, kun heillä oli pari sijaislasta. Lapset ovat jo aikusia, mutta edelleen heillä on lämpimät välit sijaisvanhempiinsä. Biologisiin taas ei.

Kai suurin ongelma on se, että sijoitukseen tulevat lapset ovat jo äitiensä kohdussa vammautuneet viinasta, huumeista yms. He ovat Fas-lapsia. (katso googlelta) Sitten vielä traumat vanhempien mielenterveysongelmien ja kurjien elämäntapojen vuoksi. Harvoin nykyisin on orpolapsia sijoitukseen.

Sosiaalityöstä käytiin tämän tästä tarkistamassa perheen oloja, ja kaikenlaisille kursseille ja leireille piti lasten kanssa osallistua. Myös biologisilla vanhemmilla oli oikeus tavata sovitusti lapsia. Toinen lapsista oireili pitkään aina äitinsä tapaamisen jälkeen. Ei uskaltanut nukkua yksin yms. Lapset sairastivat paljon, ja heitä piti kuljettaa kaikenlaisissa kuntoutus- ja terapiapaikoissa. Vanhemmille tuli poissaoloja töistä.

Itse en olisi tuota rumbaa jaksanut, mutta ystäväni jaksoivat. Kaikki kunnia heille. Ja sijaislapsetkin ovat ihan kunnon kansalaisia vaikka syntyivätkin ongelmavanhemille.