Sijaisvanhemmuus
Haluaisin ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Osaisiko joku täällä kertoa prosessista? Olemme 3-henkinen perhe eikä lisää lapsia ole biologisesti tulossa. Toiveeni olisi antaa mahdollisuus lapselle/nuorelle joka on huonossa tilanteessa. Jotkut asiat kuitenkin minua arveluttavat:
Minkä verran meillä on sanavaltaa siihen, minkä ikäinen/mistä tilanteesta/mitä sukupuolta oleva lapsi/nuori meille tulisi?
Minkä verran tälläisissä tilanteissa lapsen vanhemmat saavat tietää meistä? (Osoite, nimet, yhteystiedot yms). Eniten pelottaa juurikin ne lapsen biologiset vanhemmat.
Minkä ikäinen suhteessa omaan lapseen olisi fiksuinta? Saman ikäinen, nuorempi vai vanhempi?
Millaisia kokemuksia teillä on ollut sijaisvanhemmuudesta? Kaikki tieto otetaan vastaan.
Kommentit (42)
Sinulla on huono asenne sijaisvanhempia kohtaan. Myös ”joku narkki” on lapselle usein rakas vanhempi - ja paljon muutakin kuin se ongelma. Sijoituksen pitäisi olla väliaikainen ja tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen, joten ”sisarusta” ette sijoitetusta lapsesta vålttämättä omallenne saa. Sijoitettu lapsi ei välttämättä pidä teistä tai ole kiitollinen teille.
Minä haluan auttaa nuorta/lasta. En halua olla parasta kaveria lastaan kaltoinkohtelevan aikuisen ihmisen kanssa. Lapsi on ensisijalla ja tietysti kannustan pitämään yllä suhdetta lapsen vanhempiin, mutta se ei ole pääprioriteettini sijaisvanhempana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan astuutaa nuorta/lasta. En halua olla parasta kaveria lastaan kaltoinkohtelevan aikuisen ihmisen kanssa. Lapsi on ensisijalla ja tietysti kannustan pitämään yllä suhdetta lapsen vanhempiin, mutta se ei ole pääprioriteettini sijaisvanhempana.
Ap
Olet väärillä asenteilla lähdössä koko hommaan. Ne narkit ovat lastensa ainoat biologiset vanhemmat, halusit sitä tai et. Hyvin kyseenalaista on myös toivoa, että sijaislapsesi olisi perheestä, jossa on vain lieviä ongelmia. Katsot asioita vain omasta näkökulmastasi ja halveksit jo valmiiksi mahdollisia biovanhempia. Tämä onkin hyvin tyypillistä lähes kaikille, jotka toimivat sijaisvanhempina, tukihenkilöinä tai tukiperheinä, sellainen tietynlainen ylemmyydentunto.
Olisiko mielestäsi sitten parempi, että lapsille tai nuorille ei olisi tarjolla sijaisvanhempia? Tai ainakaan niitä, jotka eivät avosylin ota vastaan kaikkia biovanhempien mahdollisia ongelmia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mielestäsi sitten parempi, että lapsille tai nuorille ei olisi tarjolla sijaisvanhempia? Tai ainakaan niitä, jotka eivät avosylin ota vastaan kaikkia biovanhempien mahdollisia ongelmia.
Ap
Ei, mutta toivoisin sijaisvanhemmilta realismia ja todellakin sen miettimistä, että mitkä ovat ne omat todelliset kannustimet sijaislapsen ottamiseen. Fakta on se, että sijoitettujen lasten vanhemmilla on pahoja ongelmia, esim. päihe- tai mielenterveys. Niiden asioiden kanssa on tultava toimeen, mutta jos asenne on lähtökohtaisesti tuomitseva ja halveksiva, niin se tuskin on hyödyksi.
Muuten kyllä kannatan sijaisvanhemmuutta, laitokset eivät ole oikea paikka kenellekään tai todella harvalle.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono asenne sijaisvanhempia kohtaan. Myös ”joku narkki” on lapselle usein rakas vanhempi - ja paljon muutakin kuin se ongelma. Sijoituksen pitäisi olla väliaikainen ja tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen, joten ”sisarusta” ette sijoitetusta lapsesta vålttämättä omallenne saa. Sijoitettu lapsi ei välttämättä pidä teistä tai ole kiitollinen teille.
Kurjoitin alkuun sijaisvanhempia kun piti piti olla sijaisvanhemmuytta..
Anteeksi, etten ole täydellinen. Teit pointtisi selväksi. ’Miksi nyt hoet samaa asiaa monta kertaa? Koetko ylemmyydentunnetta kun olet ”parempi” kuin minä, kun kysym asiaani askarruttavan kysymyksen. Ei ihme ettei ihmiset halua sijaisvanhemmiksi jos muiden asenne on tollanen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan auttaa nuorta/lasta. En halua olla parasta kaveria lastaan kaltoinkohtelevan aikuisen ihmisen kanssa. Lapsi on ensisijalla ja tietysti kannustan pitämään yllä suhdetta lapsen vanhempiin, mutta se ei ole pääprioriteettini sijaisvanhempana.
Ap
Älä lähde. Tulet pettymään niin niin niin rankasti!
Ääriesimerkki tehdäkseni pointin selväksi
.. mutta totta:
Nyt kun Tarkki ja Laamanen ovat jonkun viattoman raukan vanhemmat, tappoivat Vilja Eerikan ja ovat vankilassa, niin lapsi jota Laamaska odotti murhatessaan Viljan, lienee heiltä huostassa.
On joku perhe, jossa asuu murhasjien viaton lapsi. Hänessä on tämä geenistö mutta tiedetään että ympäristötekijöiden vaikutus lapsen kasvuun on mittava. Puhutaan jopa 50-50.
Sijaisperhe on joku tavallinen perhe, asiallisesti tehtävään tarkastettu ja koulutettu.
Mutta tämänkin lapsen etu on lastensuojelussa ja oikeuskäytännössä nyt aikuisten oikeasti sitä, että nimenomaan Tarkin ja Laamasen läsnäolo ja tapaaminen ja luonaolo heillä toteutuu erittäin mittavasti!
Halusi lapsi itse tai ei , oireili kuinka paljon hyvänsä, kärsi kuinka paljon hyvänsä. Ei väliä!
Siis: Aina mikäli syntymävanhemmat haluavat, niin lastensuojelu takaa, että se lapsi on mahdollisimman paljon heidän kanssaan.
Ei sijaisvanhempien turvallisessa perheessä missä hän ehkä itsekin haluaisi olla.
Koulutuksessa tästä vaietaan. Puhutaan lapsen edusta ja ihmiset kuvittelevat tietysti sen tarkoittavan lapsen etua. Ei. Se tarkoittaa niiden ihmisten etua, jotka osasivat lisääntyä mutta eivät muuta.
Mieti sitten, että sijaisvanhemman elämään tulevat koko ajan pompottelemaan nämä tarkit ja laamaset. Koulutuksessahan tästä vaietaan.
Ei kannata lähteä. Ellet ole ihan täysin sydämetön. Sellaiselle ainoastaan sopii sijaisvanhemmuus.
Omaa biologista lasta ehdottomasti nuorempi, mieluiten vielä eri sukupuolta. Mitä vähemmän voi tulla vertailua lasten kesken sen parempi.
Ei missään tapauksessa teiniä, mikäli teillä ei ole vielä kokemusta sen ikäisestä. Usein teinien ongelmat ovat väkivaltainen käytös, päihteiden käyttö ja karkailu. Kykenisittekö oikeasti vastaamaan tähän? Pienillä lapsilla ongelmana vanhempien käytös, ei oma. Lisäksi lapsi tarvitsee rakkautta, pieneen ihmiseen on helppo kiintyä, teiniä on välillä vaikea sietää, vaikka on biologinenkin.
Mutta ennen kaikkea, jos teidän ei ole pakko sijaisvanhemmiksi ryhtyä, älkää ryhtykö. Pilaatte oman ja lapsenne elämän, ja lopulta huomaatte kun kaikkenne olette antaneet, että sijoitettu lapsi ajautuu samanlaiseen elämäntapaan kuin vanhempansa. Poikkeuksiakin tietysti on, ei ole vain vastaan sattunut tulemaan.
T. Loppuunkulunut sijaisäiti
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, etten ole täydellinen. Teit pointtisi selväksi. ’Miksi nyt hoet samaa asiaa monta kertaa? Koetko ylemmyydentunnetta kun olet ”parempi” kuin minä, kun kysym asiaani askarruttavan kysymyksen. Ei ihme ettei ihmiset halua sijaisvanhemmiksi jos muiden asenne on tollanen.
Ap
Ei kannata kiihtyä. Ei kukaan ole täydellinen, mutta toivoisin lasten ja nuorten saavan hyvät sijaisvanhemmat. En ole ylemmyydentuntoinen, mutta minulla on runsaasti elämänkokemusta, niin hyvässä kuin pahassa. Itse en ikimaailmassa ryhtyisi sijaisvanhemmaksi, koska kokisin sen liian vaativaksi. Hyvä kuitenkin, että joku siihen haluaa ryhtyä.
30/30 jatkaa...
Jos luulet ja toivot, että olet yhteistyössä lastensuojelun kanssa kasvatuskumppani, niin todellisuudessa viranhaltijat ovat muutaman kuukauden, puoli vuotta, uupivat ja vaihtavat alaa.
Eivät ehdi tutustumaan lapsen asioihin. Uskovat kaiken mitä biologiset vanhemmat puhuvat, koska haluavat uskoa hyvään. Nuoria ja vastavalmistuneita, eivät ole eläneet, nähneet vielä tätä raadollisuutta.
Ei lapsella ole mitään muuta jatkuvuutta tai turvaa kuin sijaisvanhemmat. Ja vaitiolon vuoksi sijaisvanhemmilla ei ole ketään.
Älä lähde, älkää lähtekö. Laki on hyvä joka olemassa mutta laintulkintaa on muutettava niin että lapsen etu todella olisi l a p s e n etu.
Meillä yli 12v eivät mene perheisiin ikinä
Mut ei voi ajatella noin että kun on ongelmia niin ei sit kannata ryhtyä ollenkaan! Edelleen täällä 10000 lasta tarvitsee perhettä (TV-mainos).
Samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa että teini kyllä olisi todennäköisesti teille liian suuri pala purtavaksi, ongelmat ovat heillä ihan muuta tasoa kuin pikkulapsilla. Siitä hyvä olla aiempaa kokemusta. Helposti ajattelee että kyllähän nyt yhden lapsen kanssa aina aikuinen/2aikuista selviää, mut ei se ole niin. Minä kun en meinaa pärjätä millään alle kymmenvuotiaan omanikaan kanssa :(
Useimmat sijoitettavat lapset ovat erityislapsia. Vievät uskomattoman paljon voimia. Siinä sitten räpiköit ja unohdat oman bio lapsesi, kun voimat eivät vaan riitä...
Kokemusta myös erityislpsista on ja sote-alan koulutus löytyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös erityislpsista on ja sote-alan koulutus löytyy.
Ap
"Sote-alan koulutus" = lähihoitaja.
Yleensähän sitä tunnutaan pitävän enemmän meriittinä siitä ettei osaa mitään kuin että osaisi.
Saatte vaikuttaa siihen, minkä ikäinen lapsi teille mahdollisesti tulee. Samoin saatte vaikuttaa uskonnolliseen vakaumukseen, taustoihin ym. Teitä haastatellaan ja tiedustellaan näitä asioita. Sen jälkeen sosiaalityöntekijät ryhtyvät etsimään teille sopivaa sijaislasta.
Monissa kaupungeissa Pride-valmennus on pakollinen sijaisperheiksi haluaville. Ehdottomasti suosittelen sitä. Pride-valmennuksessa saatte paljon käytännön tietoa ja voitte miettiä, onko teistä sijaisperheeksi.
Ikävä kyllä Suomessa lasten biologisilla vanhemmilla on oikeuksia, jotka menevät lain mukaan lapsen edun edelle. Tämä on asia, minkä sulattamista en vieläkään ymmärrä, vaikka sijaisperheenä olemme toimineet 8 vuotta. Valmistautukaa myös siihen, että biologiset vanhemmat usein ovat haastavia. Meillä arki on sujuvaa ja lapsista on 8 vuoden aikana muuttunut ns. normaaleja. Ei enää raivokohtauksia, ahdistusta, väkivaltaa mitä heillä oli meille muuttaessaan. Nykyään lapset käyttäytyvät hyvin, koulu sujuu ja he saavat elää normaalissa, ehjässä perheessä. Käyvät silloin tällöin biologisilla vanhemmillansa missä edelleen on vahvaa päihteidenkäyttöä. Sieltä tullessaan oireilevat muutaman päivän ja se on älyttömän kuluttavaa ja raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Saatte vaikuttaa siihen, minkä ikäinen lapsi teille mahdollisesti tulee. Samoin saatte vaikuttaa uskonnolliseen vakaumukseen, taustoihin ym. Teitä haastatellaan ja tiedustellaan näitä asioita. Sen jälkeen sosiaalityöntekijät ryhtyvät etsimään teille sopivaa sijaislasta.
Monissa kaupungeissa Pride-valmennus on pakollinen sijaisperheiksi haluaville. Ehdottomasti suosittelen sitä. Pride-valmennuksessa saatte paljon käytännön tietoa ja voitte miettiä, onko teistä sijaisperheeksi.
Ikävä kyllä Suomessa lasten biologisilla vanhemmilla on oikeuksia, jotka menevät lain mukaan lapsen edun edelle. Tämä on asia, minkä sulattamista en vieläkään ymmärrä, vaikka sijaisperheenä olemme toimineet 8 vuotta. Valmistautukaa myös siihen, että biologiset vanhemmat usein ovat haastavia. Meillä arki on sujuvaa ja lapsista on 8 vuoden aikana muuttunut ns. normaaleja. Ei enää raivokohtauksia, ahdistusta, väkivaltaa mitä heillä oli meille muuttaessaan. Nykyään lapset käyttäytyvät hyvin, koulu sujuu ja he saavat elää normaalissa, ehjässä perheessä. Käyvät silloin tällöin biologisilla vanhemmillansa missä edelleen on vahvaa päihteidenkäyttöä. Sieltä tullessaan oireilevat muutaman päivän ja se on älyttömän kuluttavaa ja raskasta.
Uskon että on raskasta. Toisaalta ajattelen niin, että lapsen hyvinvoinnin eteen olen valmis tekemään töitä ja kärsimään myös omasta epämukavuudesta.
Ap
Pitääkin varmaan tehdä toi cv valmiiksi jo ennen kuin hakeutuu siihen koulutukseen? Onko koulutus maksullinen vai ei? Ja saako sinne ottaa oman lapsensa mukaan vai etsiä hoitopaikka siksi aikaa?
Ap