Ovatko harrastukset lapsille tarpeellisia?

Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ennalta määrätyn aikataulun mukaan. Harrastuksen pitäis olla kuitenkin kiva juttu josta saa vastapainoa kouluun ja muihin velvollisuuksiin, ei yksi velvollisuus lisää

Vierailija kirjoitti:

Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ennalta määrätyn aikataulun mukaan. Harrastuksen pitäis olla kuitenkin kiva juttu josta saa vastapainoa kouluun ja muihin velvollisuuksiin, ei yksi velvollisuus lisää

Lisäksi tulee ottaa huomioon lapsi ja lapsen mielenkiinnon kohteet. Turhaa esimerkiksi alkaa raahata tytärtä balettitunnille tai ratsastamaan jos tätä kiinnostaa jääkiekon pelaamine.

Pärjää, jos harrastamattomuus on vapaaehtoista. Suurin osa lapsista kuitenkin haluaa harrastaa jotain, ja kannattaahan tähän antaa mahdollisuus (kohtuuden rajoissa tietenkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ennalta määrätyn aikataulun mukaan. Harrastuksen pitäis olla kuitenkin kiva juttu josta saa vastapainoa kouluun ja muihin velvollisuuksiin, ei yksi velvollisuus lisää

Lisäksi tulee ottaa huomioon lapsi ja lapsen mielenkiinnon kohteet. Turhaa esimerkiksi alkaa raahata tytärtä balettitunnille tai ratsastamaan jos tätä kiinnostaa jääkiekon pelaamine.

Mitä kohtaa "muutenkin kuin ohjatusti" et ymmärtänyt? Lapsen kanssa voi vaikka opetella neulomaan tai askarrella yhdessä. Myöskin lukeminen on hyvä ja rauhallinen harrastus.

Jostain syystä Suomessa tuntuu olevan kovin kilpailu-urheilullista tuo harrastaminen. Tyyliin neljät harjoitukset viikossa ja pelit päälle viikonloppuisin. Lapsi lopetti ko. harrastuksen, kun aikaa ei enää riittänyt koulun jälkeen läksyihin, kokeisiin lukemiseen ja kavereihin.

Lapsen ei ole pakko mennä harrastuskerhoihin. Moni harrastaa kotona ja ulkona eri asioita. 

Up

Ei. Moni lapsi pärjää maailmassa iman harrastuksia. Tämä on taas näitä ensimmäisen maailman suuria ongelmia samaan aikaan kun kehitysmaan lapset kuolee nälkään.

Kyllä.  Se on aivan totaalisen selvää.

Mutta kaikista lapsista ei ole mihinkään harrastuksiin. Heillä ei ole pitkä jännitteisyyttä jaksaa harrastaaa ja kehittyä siinä yhä paremmaksi. He eivät jaksa eivätkä pysyty säännölliseen aina toistuvaan menoon ja saman asian opetteluun.

Jos lapsenne jaksaa harrastaa jotain asiaa, sitkeästi vaikka ei menestystä tulekaan, olkaa onnellisia ja ylpeitäkin.  Lapsi on todella kiinnostunut tuosta asiasta ja jaksaa harrastaa sitä vuodesta toiseen.

Se on todella upeaa.

Harrastukset ovat lapselle tärkeitä, näin he tuntevat  kuuluvansa johonkin ryhmään. Oppivat monenlaisia uusia asioita, esim. ryhmälajeissa tiimityöskentyä jo lapsesta asti.

Lapset joilla on harrastuksia, ovat ikäistään edellään ja kehittyneempiä, koska heillä on kokemusta asioista enemmän, kuin yksinäisellä tai mitään harrastattamattomalla ikäisellään lapsella.

Harrastukset vaikuttavat koulumenestykseenkin positiivisesti.

Tottahan lapsella täytyy olla muutakin elämää kuin koulussakäynti ja kotonaoleskelu ja pelkkä leikki.

Jokaisen vanhemman tulisi kuulostella ja ohjatakin lasta johonkin harrastukseen, lapsen kiinnostuksen aiheiden mukaan.

Mitään harrastusta ei voi kuitenkaan pakottaaa, sellaine on pahaksi.  Mutta lähes jokaisella lapsella on joku kiinnostuksen kohde, mitä voisi harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole pakko mennä harrastuskerhoihin. Moni harrastaa kotona ja ulkona eri asioita. 

Kun minä muistelen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, niin ei minulla ollut mitään tarvetta "virallistaa" omia harrastuksia. Kävimme kavereitten kanssa potkimassa palloa koulun lähellä olevalla hiekkakentällä ja kokosimme satunnaisia joukkueita kulloinkin paikalla olevista suunnilleen samanikäisistä tyypeistä. Samoin talvella pelasimme jääkiekkoa minimivarusteissa (maila, kiekko, hokkarit) ulkokaukolassa eikä kukaan minun kaveripiiristä suunnitellut mitään NHL-uraa vaan perinteinen koulunkäynti oli tärkeämpää.

Minun molemmat vanhempani olivat opettajia, joten ei se sinällään ollut mikään rahakysymys, mutta tuohon aikaan ei ollut tapana että lapsia olisi pitänyt kuskata autolla harrastuksiin Savon pääkaupungin kaltaisessa paikassa. Vanhemmat tukivat kylläkin siinä suhteessa minun harrastuksiani että sain aikoinani ylioppilaslahjaksi stereot (vahvistin, 2 lattiakautinta ja levysoitin). Lukeminen on ollut aina hyvä ja halpa harrastus etenkin jos kotona on kirjoja ja kirjastosta niitä voi sitten lainata lisää.

En ole kyllä aikuisenakaan ollut mikään järjestöihminen, jolle jonkin asian harrastaminen edellyttäisi johonkin viralliseen yhdistykseen kuulumista.

Vierailija kirjoitti:

Harrastukset ovat lapselle tärkeitä, näin he tuntevat  kuuluvansa johonkin ryhmään. Oppivat monenlaisia uusia asioita, esim. ryhmälajeissa tiimityöskentyä jo lapsesta asti.

Lapset joilla on harrastuksia, ovat ikäistään edellään ja kehittyneempiä, koska heillä on kokemusta asioista enemmän, kuin yksinäisellä tai mitään harrastattamattomalla ikäisellään lapsella.

Harrastukset vaikuttavat koulumenestykseenkin positiivisesti.

Tutkimustiedon nojalla ainakin joukkuelajeissa kiusaaminen on erittäin yleistä, joten vaikea sanoa että mitä se kehitys tai edistys on.

Harrastaa voi myös omatoimisesti. Esimerkiksi retkeilyä, kasvien tai lintujen tunnistamista, tähtitiedettä, kirjoittamista, lukemista, piirtämistä, ohjelmoimista, puutöitä, leipomista, jne voi mainiosti harrastaa ilman jotain kerhoa tai yhdistysä tms. Riittää, kun on alan kirja tai pari tai pääsy hyville nettisivuille ja tarvittavat välineet ja aineet esim leivontaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.  Se on aivan totaalisen selvää.

Mutta kaikista lapsista ei ole mihinkään harrastuksiin. Heillä ei ole pitkä jännitteisyyttä jaksaa harrastaaa ja kehittyä siinä yhä paremmaksi. He eivät jaksa eivätkä pysyty säännölliseen aina toistuvaan menoon ja saman asian opetteluun.

Jos lapsenne jaksaa harrastaa jotain asiaa, sitkeästi vaikka ei menestystä tulekaan, olkaa onnellisia ja ylpeitäkin.  Lapsi on todella kiinnostunut tuosta asiasta ja jaksaa harrastaa sitä vuodesta toiseen.

Se on todella upeaa.

Meillä sama homma ollaan kokeiltu kaikenmaailman askarteluryhmiä, neulekerhoja, sarjakuva kouluja ja lukupiirejä, mutta nuoren mielenkiinto tekemiseen lopahtaa melkein saman tien. Sittemmin lopetettiin yrittämästä ettiä mitään harrastusta kun nuorikin oli jo sitä mieltä ettei hänestä ole harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaa voi myös omatoimisesti. Esimerkiksi retkeilyä, kasvien tai lintujen tunnistamista, tähtitiedettä, kirjoittamista, lukemista, piirtämistä, ohjelmoimista, puutöitä, leipomista, jne voi mainiosti harrastaa ilman jotain kerhoa tai yhdistysä tms. Riittää, kun on alan kirja tai pari tai pääsy hyville nettisivuille ja tarvittavat välineet ja aineet esim leivontaan.

Älä. Miten olet saanut innostumaan esim siis tähdistä tai linnuista? Meillä ei ole kiinistunut mistään vaikka kuinka olen yrittänyt nuorta saamaan innostumaan ja kiinostumaam eri harrastuksista, mutta tuolle teinille ei kelpaa sen enempää tähdet, linnut, kasvit, kirjat kuin maalauskaan. Ostinpa tälle herralle jopa sauvat jos vaikka innostuisi eded käymään lenkillä, mutta sama mankuminen ja valitus silti jatkuu. Pitäis kuulema saada oma tietokone ja kamera kun muillakin nuorilla on.

Lähes kaikki lapset harrastavat esim. pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki lapset harrastavat esim. pelaamista.

Ei meillä. Ostin pojalle kalliin Pleikkarin ja kasan pelejä vuosia sitten, mutta lopulta oon itse ollu ainoa meidän perheessä joka sillä on loppujen lopuksi pelannut. Tuntuu että tein turhan hankinnan kun konsoli lojuu suurimman osan ajasta tyhjänpanttina nurkassa ja kerää pölyjä. Myisin pois, mutta ei kukaan varmaam enää halua ostaa yöi viisi vuotta vanhaa pelikonetta kun markkinoilla on jo paljon uudempi ja parempi malli.

Harrastukset ovat todella tarpeellisia. Opinnot eivät välttämättä suju jos ei ole saanut esim. juuri harrastusten kautta tarvittavia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Harrastukset ovat todella tarpeellisia. Opinnot eivät välttämättä suju jos ei ole saanut esim. juuri harrastusten kautta tarvittavia taitoja.

Höpöhöpö. Nuorten uusavuttomuus johtuu ihan siitä että elämän perus taitoja ei osata enää opettaa kotona kuten ennen vaan kaikkivanhemmuuden vastuu pitää ulkoistaa kouluille ja urheiluseuroille. Kerroppa vaikka koska nuoret ovat viimeksi nostaneet perunoita syyslomalla?