Outo nainen koiransa kanssa - välillä retuuttaa ja karjuu koiralle tyhmästä syystä.
En vain saa tätä mielestäni ja mietin, voisinko tehdä jotain. Koronan takia olen kävellyt usein aamuvarhain lähimetsässä ja yhtenä aamuna kun palasin aamukävelyltä ohitin tämän naisen ja koiran. Nainen veti koiraa jotenkin kärsimättömästi ja näytti hyvin ärtyneeltä, kun näki minut. Ohitin kaukaa ja kun olin jo kauempana oman kerrostaloni etuovella, kuului: "Mikä helvetti SUA VAIVAA?!" ja retuutti koiraa ottamalla naamasta kiinni. Olin ainoa lähettyvillä oleva, mutta paikka, missä nainen huusi, kaikui pitkälle. Sitten äkkiä kipitti pois metsään koiraraukka perässään. Ei koira tehnyt mitään! Olisi vain uteliaana halunnut seurata minua ja tietysti haistella. Se halusi minun suuntaani, kun olin kävelemässä ohi, mutta nainen piti hihnasta kiinni ja kiroili. Moni utelias koirahan tekee niin, hyvin kiltiltä vaikutti. Tänään aamuna näin hänet koiran kanssa taas monen viikon jälkeen ja koska luulin häntä aluksi naapuriksi, nostin käteni ja moikkasin. Erehdyin siksi, koska seisoi kerrostalon piha-alueella ja alakerrassa asuu yksi nainen koiran kanssa. Kun näin koiran olevankin eri, tajusin ettei ollutkaan naapuri. Nainen selvästi ärsyyntyi ja alkoi kävellä poispäin, kuin ei olisi halunnut tulla huomatuksi. Klo oli seitsemän aamulla. Ainakaan tällä kertaa ei koiralle huudettu tai mitään. Mietin sitä koiraa tai sitä, että minun olisi viime kerralla pitänyt tehdä jotain, kun ei muita ollut (en ainakaan nähnyt). Ei ehkä kuulu minulle, mutta asia vaivaa silti. En tunne naista ja näytti niin vihaiselta, että jos olisin sanonut jotain, olisin kai saanut itse huudot päälle ja jonkinlainen kohtausnäytös olisi kai tapahtunut, mitä kerrostalon asukkaat olisi voineet seurata ikkunoista...
Kommentit (47)
Koiraa ei saa repiä tai satuttaa, tai verbaalisesti haukkua tai kiroilla, mutta onko
AP tilanne oikeasti sellainen, että koiraa kohdellaan pahoin? Tietysti agressio/kieroilu siihen viittaa.
Jotkut koirat tosin ovat TODELLA itsepäisiä, ja näiden kanssa lenkkeily voi olla todella haastavaa. Se on aika rotu/luonne kohtaista. Otin haastavan ja itsepäisen riistaviettisen koiran, niin onhan tämä tottelevaisuus ja miellyttämishalu ihan olematon aiempaan miellyttämishaluiseen seurakoiraani nähden. Minunkin koira menisi siis ihan jokaikisen ihmisen ja koiran luokse, odottaa joka ikistä ulkoilijaa, oli se lenkkeilijä, pyöräilijä tai vaunujen kanssa vetäjä. Eli se koira ei ole vain söpösti odottomassa juuri sinua, vaan se odottaa ihan kaikkea mikä liikkuu. Sitten pitää ottaa huomioon että kaikki ihmiset eivät pidä koirista, niin ei sitä voi joka ihmisen/menopelin/koiran luokse päästää, sekin on törkeää käytöstä. (Puhumattakaan siitä, että aina ei ole turvallista päästää koiraa minnevain) Koirani istuu maahan, eikä liiku ennenkuin huvittaa, vaikka kuinka yrittäisi nameilla ja ohjaamalla sitä eteenpäin saada, kun lähellä liikkuu/kun ohitetaan muita kulkijoita. Joskus on kuitenkin pakko lähteä vetämään eteenpäin, kun lenkiltä ei muuten kotiin päästä, ja komennot, edes ne tiukemmat, menevät kuuroille korville. Joku 200m pätkä voi viedä koiran tahdilla vaikka tunnin, kun ihmisiä tulee jatkuvalla syötöltä erisuunnista. Tästä syystä yritän lenkitellä koiraa sellaiseen aikaan, ettei olisi niin paljon liikennettä. Ja koiran tiukempi koulutus on melkein mahdotonta, kun heti tulee fiilis, että jo lujasta komennuksesta (ei huudosta/kiroilusta) jo joku ohikulkija päättää että koiraa pahoin pidellään, kun ei ole kokemuksia vaativammasta koirasta. Korostan myös, että käytän koirallani valjaita, enkä kaulapantaa, ettei eteenpäin vetäessä tulisi mitään kuristus tuntemuksia.
Tämä oli vain avaus esimerkki itsepäisen koiran kanssa liikkumiseen, en todellakaan selittele/hyväksy koiran pahoinpitelyä/repimistä, kerron vain toisen näkökulman. Koirani on itsepäinen, mutta aivan ihana.
Tässä keskustelussa kyllä kirkastuu jälleen kerran kuinka koiranomistajat ovat pääosin sangen yksinkertaista väkeä. Koirarukat.
Aika erilaisia näkemyksiä on ihmisillä koiran kouluttamisesta. Mikäpä siinä, niin kauan kun koira ei vain kärsi. Erilaisiin koiriin tepsivät erilaiset koulutus metodit.
Sattuiko mukana olemaan koululainen ja new forestin poni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te pikkufifien omistajat kuulleet ikinä koiran ehdollistamisesta ja koiran alistamisesta ? Koira on edelleen laumaeläin ja laumalla järjestys ja johtaja (sen siis pitäisi olla koiranomistaja).
usein pikkukoirilla se räkytys luonnehditaan peloksi, näinhän se ei ole mutta ne kellä se pikkukoira on sohvankoriste ja kun joku tulee viemään sen paikkaa niin sitten äristään ja purraan... Siinä kohdin on menty ihan metsään sen hierarkian kanssa, se Fifi on pomo tollasissa perheissä.Tämä ei ole totta, ihan tutkittu juttu. Luepas uusimpia tutkimuksia.
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/johtajuus-j…
Onneksi tämä tapa käsitys koirien laumakäyttäytymisestä ja kouluttamisesta on viime vuosina ottanut tuulta alleen. Valitettavasti näitäkin on vielä, jotka ovat sitä mieltä, että "ei tämän rotuista koiraa voi kouluttaa positiivisella vahvistamisella". Että kyllä tämänrotuinen vaatii kuristuspannan ja selättämistä ja karjumista.
Eräs tunnettukin kouluttaja sanoi, että siinä missä kouluttajan taidot loppuvat, väkivalta alkaa. Itsellä on ollut useampikin koira ja kokemusta ns. molemmista koulutustavoista. Ja kyse roduista, joita ei kuitenkaan luokitella "fifeiksi". On ollut sakemannia, huskya ja "kovapäisiä sekarotuisia".
Kun hankin ensimmäisen koirani vallalla oli juurikin tämä johtajuusajattelu ja koulutinkin koirani sen oppien mukaan. Myöhemmin perehdyin positiiviseen vahvistamiseen ja olen sen jälkeen kouluttanut koirani sen mukaan. Siinä pitää vain olla vähän koiraa ovelampi ja saada se uskomaan, että juuri tämä kouluttajan haluama asia on sit mitä koirakin haluaa. Toki koira haluaa myös välttää kipua tai epämukavaa oloa aiheuttavan asian ja oppii sitäkin kautta.
Oman kokemukseni mukaan koirani ovat olleet paljon varmempia ja toimivat paremmin tilanteessa kuin tilanteessa postivisin metodein. Ja selvästi tekevät asiat iloisesti ja häntä heiluen. Valitettavan usein näkee koiria, jotka korvat luimussa ja selvästi peloissaan tottelevat isäntää/emäntää.
Ja entä kun koiran fyysinen koko onkin sitä luokkaa, että jos koira päättää, että nyt mulle riitti tuollainen kohtelu. Siinä ei kauheasti enää karjuminen auta. En toki ole täysin rankaisua vastaankaan. Rangaistuksen pitää vain olla sellainen, että sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran. Kuukausien tai vuosien kurittaminen ei selvästikkään ole tehokas rankaisu. Eikä rankaisuunkaan tarvitse liittää fyysistä kurittamista. Esim pöydiltä varastelevan koiran säikäyttäminen jollain kolisevalla ansalla on ihan toimiva kikka. Ja onhan sekin tavallaan rankaisu, että koira ei liiku askeltakaan vetämällä. Koira haluaa lujaa eteenpäin, mutta omistjaja muuttuu suolapatsaaksi, kun hihna kiristyy. Koira ei siis saa sitä mitä haluaa, eli edetä dieseljunan nopeudella. Kun koira löysää hihnaa ja ottaa kontaktin, omistajaan saa taas liikettä.
Omat koirani kyllä nukkuvat kainalossa ja tekevät vaikka mitä, mikä ei kuulu johtajuusajatteluun. Silti ne eivät rieku ja rellestä miten tykkäävät ja käyttäytyvät hyvin myös lenkillä. Mielestäni olen niille hyvä johtaja (vaika en tiedä pitävätkö koirat ihmistä varsinaisesti edes johtajana... veikkaan, että kyse on ennemmin symbioosista.) Olen rauhallinen, toimin johdonmukaisesti enkä karju koirille vaan opetan niille ensin toivottavan käytöksen HYVIN, ennen kuin alan vaatia mitään. Koirat tottelevat, koska ovat huomanneet, että tämä tyyppi selvästi tietää mitä kannattaa tehdä ja tottelemisesta on koirallekin hyötyä(koirat ovat opportunisteja).
Meni ehkä vähän aiheen ohi. Valitettavasti näitä ap:n mainitsemia tapauksia näkee surullisen usein. Eikä asialle oikein voii tehdä mitään, jos viranomaisetkaan eivät ole asiata kiinnostuneita ja ihmiset edelleen uskovat, että rankaisu on ainoa oikea keino :/
Tämä ei ole totta, ihan tutkittu juttu. Luepas uusimpia tutkimuksia.
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/johtajuus-j…