Raskaana olevat työkaverit ihmetyttää

ja kyllä minusta tuntuu että jotkut käyttää raskauttaan tekosyynä että saavat jäädä kotiin lorvailemaan.

Kyllä minusta ainakin tuntuu, että aika usein työstä halutaan pois raskauden aikana ilman sen kummempaa syytä. Oma tilanteensa on sitten tietysti se, kun oikeasti on syytä olla levossa. Silloin on toki syytä uskoa lääkäreitä, eikä leikkiä reipasta ja rohkeaa.

Itse olen nyt rv32, ja jouduin sairauslomalle jo viikkoja sitten. Sitä ennen olin vitsaillut kotona, että olisipa kiva olla vaikka sairauslomalla kotona huilimassa. Kun asiasta sitten tulikin totta, olisin antanut aika paljon, jos olisin voinut olla vielä töissä. Ei se kotona lojuminenkaan niin herkkua ole. Ainakin, kun viihdyn töissäni ja työkavereiden parissa.

Moni kuitenkin ajattelee, että raskauden aikana jokainen nippaisu tarkoittaa syytä kotiin jäämiselle.Totuus kuitenkin on, että jonkin verran raskauteen kuuluu selkävaivoja, huonosti nukuttuja öitä vessaramppaamisineen, ennakoivia supistuksia jne. Raskaus ei siliti ole sairaus vaan osa luonnollista elämää.

naiset oli maataloustöissä jne. ihan viimeiseen saakka, nykyään ei tarvitse. Jäin itse toimistotyöstä pari viikkoa ennen äitiysloman alkua saikkarille, se koko päivän istuminen kun ei ihan priimaa tee.



Siihen lopppui mm. yövalvomiset, turvotuksen jatkuva lisääntyminen ja pinnan kiristyminen. Raskaus kun ei nykymaailmassa ole enää ihan tavanomainen olotila, jonka vuoksi se on aika monelle oikeesti raskasta aikaa. Olen jo kallistumassa sille kannalle, että nykyisin raskaus alkaa olla sairaus eikä niinkään osa luonnollista elämää. Itse en ole minkään sairauden takia käynyt yhtä usein lääkärissä (+ neuvolassa) kuin raskauksien seurannan vuoksi..



Kuten täällä usein on toisteltu, ehtiihän siellä töissä kuitenkin olla, miksi vetää itsensä täysin piippuun duunin takia? Hvyää äitiyttä on myös ajatella sitä syntymätöntä lasta eikä vain lapsen kotihoitoa kouluikään saakka...

samantyyppisessä tilanteessa ovat esim. määräaikaiset tutkijat, joiden projekti on heistä itsestään kiinni, eli sijainen ei voi hoitaa väitöskirjaa tai muuta yksin tehtävää tutkimusta. Sairasteluun ei ole hirveästi varaa, koska jokainen sairauspäivä on projektin etenemisestä pois. Äitiys- ja vanhempainvapaasta saa sentään pidennystä, mutta sairauslomista ei, ellei kyseessä ole todella pitkä sairausloma, jolloin voi toivoa saavansa lisärahoitusta hakemalla.

naiset oli maataloustöissä jne. ihan viimeiseen saakka, nykyään ei tarvitse.

Ensinnäkin: oletko itse heidän lääkärinsä, jotta voit arvioida tilaansa? Jos et, niin kaikki muu on tarpeetonta spekulaatiota.



AIka harva avautuu töissä kaiken maailman juorukelloille raskautensa joka käänteestä, varsinkin jos on pelkona ennenaikainen synnytys tai lapsen sairaus.



Tiedän aika montakin, jotka ovat jääneet ennenaikaiselle sairaslomalle. Syynä esimerkiksi lapsen liian korkea syke --> lapsi syntyi ennenaikaisena ja vakava, mutta korjattavissa oleva sydänvika. Äiti siis joutui vuodelepoon.



Tai ennenaikaisesti auennut kohdunkaula. Lapsi syntyi rv 30 tietysti keskosena



Itselläni ei ollut sen kummempaa kuin hemoglobiini rv 29 tasolla 79. Siinä ei paljon töitä enää tehdä. En nähnyt mitään tarvetta kertoa kaikille juoruämmille sairaslomani syytä.



Minusta on ihan käsittämätöntä jos joku on niin kateellinen, että kadehtii sitä, että joku joutuu sairaslomalle?

ei taida olla omia raskauksia takana ollenkaan?



Sairaslomaa ei saa raskauden takia.

Ellei ole todella painavaa syytä.

Raskaus ei ole syy.

Jotenkin tuntuu, että valitettavan monet joutuvat tekemään töitä, jossa eivät oikeasti viihdy. Sitten, kun tulee pienikin mahdollisuus jäädä kotiin, niin se halutaan käyttää hyväksi. Ja raskaus on oikeastaan aika helppo syy - lääkärit eivät mielellään ota riskejä siinä tilanteessa, vaan kirjoittavat sitten sairauslomaa.

Mutta kenessä sitten syy: väärä ammatinvalinta, pakon sanelema työ, ikävä työnantaja, nykyajan kovat vaatimukset... Raskaana olevaa en välttämättä syyttäisi.

Työssäviihtyminen siis merkitsee mielestäni paljon.

Syynä voi olla (eikä sitä työpaikalla kaikille kerrota):



- raskausmyrkytys

- ennenaikainen kohdunkaulan avautuminen

- sikiön korkeat sykkeet joka indikoi ongelmia sikiöllä

- ennenaikaiset vakavat supistukset

- hyvin alhainen hemoglobiini

- vakavat selkäkivut (tiedän tapauksia jossa oikeasti raskaana oleva ei pystynyt istumaan paikallaan kuin 15min kerrallaan...muuten joutui olemaan makuuasennossa tai seisomaan)

Mutta ap:n kannattaa muistaa, etteivät hänen työkaverinsa ole välttämättä selvittäneet hänelle kaikkia vaivojaan eivätkä ne tai toisten sairaslomat edes kuulu ap:lle. Jotkut vaivat kun eivät päälle päin näy ja jotkut ovat sen luonteisia, ettei niitä tee mieli alkaa valottaa jollekin kyttäävälle kollegalle.



Jos syynä on se, että töissäolo ei huvita, etsisin syitä pikemminkin työilmapiiristä, johtamisesta ja työtehtävistä. Eivätkä ne ole ainoastaan raskaanaolevat, jotka saattavat olla sairaslomalla "ilman kunnon syytä". Itselläni on työkaveri, joka on milloin mistäkin syystä poissa kun ei viitsi tehdä töitä. On ihan itse sanonut, että taitaa pitää sairaslomapäivän kun on hieno sää.

Itse olen ollut kaikissa raskauksissani PITKILLÄ sairaslomilla, osin sairaalassa, osin kotona. Syinä ennenaikaisen synnytyksen uhka (kohdunkaulan varhaiset muutokset, kymmeniä-satoja supistuksia päivässä, rankka lääkitys supistuksia vähentämään), hengenvaarallisen korkea verenpaine - ei kuitenkaan raskausmyrkytys (=välitön aivoverenvuodon/elinvaurioiden uhka itselläni, istukan toiminnan häiriöt sikiöllä, verenpaine piti saada laskemaan pimeässa huoneessa vuodelevolla, useilla eri lääkkeillä), istukan osittainen irtoaminen... Eivätkä nämä edes liity toisiinsa mitenkään, minulla on ollut vain huono tuuri. Suurimmalle osalle raskaus EI ole sairaus, mutta itselläni on kokemusta siitä etta se voi olla myös sitä, rankimman jälkeen. Itse olen ollut melko avoin työpaikalla näiden ongelmien laadusta, mutta ymmärrän myös että kaikki eivät halua esim. kohdunkaulansa tilasta (enkä itsekään halua esim. miespuolisille kolleegoille tästä kertoa) keskustella kaikkien kanssa, sen verran henkilökohtainen asia on. Raskaanaolevan lääkäri on myös vastuussa kahden ihmisen turvallisuudesta, joten eivät halua riskeerata vauvan ennenaikaista syntymää (joka on muuten veronmaksajalle ERITTÄIN kallista verrattuna äidin muutaman viikon sairaslomaan). Itse olen unelmatyössäni, mutta en myöskään halua riskeerata vauvan turvallisuutta ja leikkiä sankaria muutaman viikon takia, jotka toisaalta voivat vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Sairaslomaa ei saa raskauden takia.

Ellei ole todella painavaa syytä.

Raskaus ei ole syy.

Minulle ainakin mammatuttavat vinkkailivat silmää että hae ihmeessä saikkua, valita vaikka selkäkipua niin kyllä irtoaa viikkokaupalla lomaa. Ja kun olin normaalisti äitiysloman alkuun asti töissä niin ihmeteltiin että mitä sä VIELÄ täällä teet, mikset ole saikulla?

Raskaus kun ei nykymaailmassa ole enää ihan tavanomainen olotila, jonka vuoksi se on aika monelle oikeesti raskasta aikaa. Olen jo kallistumassa sille kannalle, että nykyisin raskaus alkaa olla sairaus eikä niinkään osa luonnollista elämää. Itse en ole minkään sairauden takia käynyt yhtä usein lääkärissä (+ neuvolassa) kuin raskauksien seurannan vuoksi..

Mistähän mahtaa johtua, että vaikka lääketiede ja muu on kehittynyt huimasti, naiset ovat raskauden suhteen heikompia ja sairaampia kuin ennen? Olisiko elintavoilla jotain osuutta asiaan? Kun ei enää tehdä niitä peltotöitä niin monen keho ei saa edes minimimäärää sitä rasitusta mitä keho kaipaa toimiakseen oikein. Puhumattakaan ruokavaliosta...

[/quote]

Mistähän mahtaa johtua, että vaikka lääketiede ja muu on kehittynyt huimasti, naiset ovat raskauden suhteen heikompia ja sairaampia kuin ennen? Olisiko elintavoilla jotain osuutta asiaan? Kun ei enää tehdä niitä peltotöitä niin monen keho ei saa edes minimimäärää sitä rasitusta mitä keho kaipaa toimiakseen oikein. Puhumattakaan ruokavaliosta...

[/quote]

Omalla kohdalla on ainakin selvää että sekä minä että minun lapseni olisivat kuolleet jos olisin tehnyt raskaana peltotöitä, tai itse asiassa yhtään mitään muutakaan kuin ollut makuuasennossa... veikkaan että monella kävi ennen juuri näin, ja käy edelleenkin esim. Afrikassa. Minun sairauteni eivät johdu elintavoista, ovat vain huonon onnen (ja ehkä perimän) summaa. Tietysti jos olet Darwinisti niin minä ja lapseni saisivatkin kuolla. Toisaalta ei-raskaana olen erittäin tuottava yhteiskunnan jäsen. Olen siis se aikaisempi kirjoittaja jolla on kohdunkaulan heikkous, erittäin korkea verenpaine, sekä istukan osittainen irtoaminen.

Se on hyvä tekosyy olla tekemättä töitä. Toki jollain voi olla jotain oikeitakin vaivoja, mutta ehkä 80 % haluaa vaan lomaa ja omaa aikaa ennen kuin lapsi tulee. Näen tätä työssäni päivittäin, olen th.

tehdä töitä. Ja kun otin pari viikkoa lomaa äitiysloman alle, pomo vähän kyseli, että kannattaako ja muistutti, että antavat myös helposti sairaslomaa ko. tilassa.

ollut hyvässä kunnossa eikä mitään ongelmia ole ollut. Kaikki kun ihan vain eivät jaksa tehdä täyttä päivää viimeisillään. Ja jos se nykyjärjestelmässä ei ole pakollista, niin en käsitä miksi väkisin leikkiä työn sankaria viimeiseen asti?! Huonosti nukutut yöt eivät myöskään erityisesti kannusta työntekoon eikä jatkuva stressi työmäärästä.



Ainakin minulla vatsa oli jo kuukausi ennen ä-loman alkua niin iso (en ole ylipainoinen) että ihan töissä vaadittava pukeutuminen rupesi olemaan jo kynnyskysymys. Sitten vielä 1) istut koko päivän niissä 2) kiristävissä housuissa. Toki olisin ollut töissä ä-loman alkuun saakka, mikäli se ei olisi käynyt liian raskaaksi. Tarkoituksena kai ei kuitenkaan ole ettei iltaisin työpäivän jälkeen jaksa mitään muuta kuin makaa sohvalla. Ei silloin liene sikiöllekään ihan hyväksi?

ennen äitiysloman alkua. En olisi jaksanut enää olla töissä. Mitään varsinaista kremppaa (pikku selkäkipuja ei vissiin lasketa) ei ollut, mutta sen ison mahan kanssa ei istuminen enää ollut helppoa ja nykyajan toimistohommissa pitää istua koko päivä tietokoneen ääressä.



Kieltämättä kaksi kuukautta kotona ennen lapsen syntymää oli tylsää aikaa.

onnellisia että raskaanaolevat jäävät mahd. aikaisin pois töistä, niin ainakin teitä tarvitaan eikä teitä irtisanota, kun töitä ei riitä.



Minä tuossa aikaisemmin kirjoitin peltotöistä ja kyllä itse katsoisin, että olen sen verran hyvässä fyysisessä kunnossa, ettei todellakaan nämä raskausajan vaivat (hematooma kohdussa, turvotus, unettomuus) liity mitenkään ns. normaaliolotilaan tai ruokavalioon. Ja todellakin nykymaailmaa (työpäivä tietokoneen ääressä toimistotyössä) ei voi verrata entisiin aikoihin (maataloustyöt). Maailma nyt vain muuttuu ja kaikille ei ole tärkeintä jaksaa töissä äitiysloman alkuun saakka. Enkä näe teitä, jotka siellä duunissa viimeiseen asti puurratte mitenkään arvokkaampina kuin ketään muutakaan.

oma olotila ei vain antanut siihen myöten enää, enkä voinut edes normaaleja töitä tehdä pitkään aikaan. Silti nolotti olla raskauden takia sairaslomalla, koska siitähän ne vaivat johtuivat luonnollisesti.

Minulle on saikkua tarjottu jo viikkoja, mutta kun teen väitöskirjaa, niin siitä ei olisi mitään hyötyä. Mutta voin kotona suht hyvin, kun siellä puuhastelen ja järjestelen paikkoja. Ongelma on näyttöpäätetyö. Minulla vain kaikki prakaa, jos istun normityöpäivän koneella. Keskittyminen kaikkoaa jo parin tunnin jälkeen. Luonto ei ole tainnut tarkoittaa raskaana olevaa naista istumaan toimistossa ja näpyttelemässä konetta.



Viikonlopun jälkeen aina pari päivää saan vähän kirjoitettua. Loppuviikon kävelen kuin 85-vuotias mummeli. Ja olen suht nuori, täysin terve ja olin ihan suht Ok fyysisessä kunnossa ennen raskautta. Eikä vauva ole syntymässä ennen aikaisesti. Mutta kivut ovat kyllä kovat enkä niitä todellakaan keksi. Olisin mielelläni se kolleegani, joka tekee työtä kuin viimeistä päivää samassa tilanteessa.