Lue keskustelun säännöt.
Haluaisiko joku keskustella musiikista? Minulla on tylsää
17.04.2020 |
Joten ihan mitä vaan saan laittaa. Lempibändisi, biisisi, genret mitä kuuntelet. Muistoja keikoilta, festareilta. Mitä bändejä olet nähnyt livenä. Ja kaikkea muutakin. Kiitollinen olen jos joku vastaa ja itselle musiikki tärkeä asia, joten olisi kiva vaihtaa ajatuksia siihen liittyen, mutta ei paljon ole seuraa kenestäkään muutenkaan. Toisaalta itse ne ole koskaan ollut missään festareilla, mutta aina haaveilen, että joskus vielä menisin. Kiitos jos vastaat.
Kommentit (39)
Olet oikeassa, 80-luvulla ja aikaisemminkin oli todella hyvää musiikkia. Melodiat oli hyviä, laulajat ja biisit hyviä vaikka studioissa ei ollut tietokoneita helpottamassa ja parantamassa suorituksia.
Itse elin 80-luvun ala- ja yläasteelaisena. Aloitin glamrockin kuuntelulla ja myöhemmin kuuntelin myös muuta metallia. Silloin eniten kuuntelin musiikkia kasetilta. Mainitsemistasi lempibändejäni oli Mötley Crue ja Poison, mainittakoon lisäksi Lita Ford, Warlock, Ozzy Osborne, Alice Cooper, Ratt. Musiikkia piti etsimällä etsiä, ei ollut nettiä mistä löytää. Kuunneltiin radiota ja katsottiin hittimittaria, suosikkilehdestä ja muistakin lehdistä löysi uusia bändejä. Oli levykauppoja ja anttilan hyllystäkin teki hyviä levyostoksia. Helsingissä käydessä käytiin mega epesissä levyostoksilla ja dekatentzissa katselemassa ihania vaatteita joihin ei ollut varaa. Shop tetuan oli silloin rock-metallihenkinen ja sieltä saattoi ostaa rintanappeja -tai merkkejä.
Myöhemmin aloin itsekin soittaa bändeissä ja olin metalliskenessä mukana, jokunen bändi minkä mainitsit niin pyörin 90-luvun alussa samoissa piireissä. Silloin syntyi laadukas suomi-metallin sukupolvi joka alkoi valloittaa maailmaa.
Mainitsemistasi bändeistä olen keikalla nähnyt: Mötley Crüe, Anthrax, Slayer, Sentence, Amorphis, Backyard Babies, Megadeth, Motörhead, helloween, Stratovarius, Sonata Arctica ainakin, muitakin luulen nähneeni mutta en vaan muista niin selkeästi.
Itse kävin festareilla ekan kerran 14-vuotiaana yksin. Ihan hyvin sinne voi mennä yksinkin ja aika monesti voi löytää hyvää seuraa, festareilla on rento meno.
Nyt olenkin siis jo keski-ikäinen, kuuntelen paljon monenlaista musiikkia ja harrastan musajuttuja edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amaranthe, Avatar, Avenged Sevenfold, Sentenced, Backyard Babies, Bullet for My Valentine, Charon, Crashdiet, Crazy Lixx, Firehouse, Hardcore Superstar, , Eclipse, Sister ( ruotsi), Deadstars, Cradle Of Filth, For my Pain, Vains of Jenna/ The Cruel Intentions, TOXICROSE, Ragdolls ( ruotsi),
Zeraphine/Solar Fake / Dreadful ShadowsWhitesnake, Deep Purple, Quiet Riot, Van Halen, Twisted Sister, Def Leppard, Dokken, W.A.S.P, Alice Cooper, Airbourne, H.E.A.T, Ramones, Misfits, Fleetwood Mac, Goo Goo Dolls, Scorpions, Bruce Springsteen, Ugly Kid Joe, Lynyrd Skynyrd,The Sisters of Mercy
Trixter, Poison ,Mötley Crüe, Skid Row, Warrant, Pantera, Judas Priest, Megadeth, Iron Maiden, Motörhead, Black Sabbath, Metallica, Guns N’ Roses, AC/DC, Anthrax, Slayer, Helloween, Stratovarius, Powerwolf, Sonata Arctica, Manowar, In Flames, Amorphis, Norther.
Tein joskus jotain listaa ja nämä bändit sellaisia mitä kuuntelen. Saa vapaasti arvostella ja lisääkin olisi :) AP
Kai myös Poisonblack, jos kerran Charon ja Sentenced?
Entä onko Myrath tuttu? En ole vuosiin innostunut mistään bändistä niin paljon kuin siitä, ja myös Elize Ryd vaikuttaa olevan aika hullaantunut siihen :)
Poisonblack on tuttu bändi kyllä. Tuo Myrath vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyy tutustua siihen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää ”hevi” äijät. Ollaan jääty 13v tasolla ja kuvitellaan että ollaan tosi cooleja aikuisia kun kuunnellaan paskaa mölinää.
Symphony X - Legend
Jos tämä on sinusta "paskamölinää" niin kannattaa mennä korvalääkäriin ja aivokirurgille. Kuuntele sinä vain sitä dwäb-dwäb-dwöböböböbö-dubstep-paskaasi.
Kiitos tästä myös. Minulle onkin ehkä juuri monet powermetal bändit ( toivottavasti määritin tyylin oikein) vähän vieraita ja todellakin on mukavaa tutustua uusiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen musiikki ja viihde on ihan hirveetä paskaa. Ei osata soittaa tai näytellä tai tehdä mitään hyvää. Ei meillä ole tekijöitä tai edes kulttuuria tähän. Ruotsi tuhosi meidät satoja vuosia sitten.
Olen vähän samaa mieltä ja oikeastaan en kuuntele suomalaisista bändeistä kuin metallia. Onhan silti minullakin nuorempana ollut muitakin kuuntelussa joskus. Hassua toisaalta, että itse kuuntelen juuri paljon ruotsalaisia bändejä ja tuosta listastakin löytyy todella monta ainakin 12 jos oikein laskin. Sen takia oikeasti olisi kiva saada lisää suomalaisiakin kuunteluun.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa, 80-luvulla ja aikaisemminkin oli todella hyvää musiikkia. Melodiat oli hyviä, laulajat ja biisit hyviä vaikka studioissa ei ollut tietokoneita helpottamassa ja parantamassa suorituksia.
Itse elin 80-luvun ala- ja yläasteelaisena. Aloitin glamrockin kuuntelulla ja myöhemmin kuuntelin myös muuta metallia. Silloin eniten kuuntelin musiikkia kasetilta. Mainitsemistasi lempibändejäni oli Mötley Crue ja Poison, mainittakoon lisäksi Lita Ford, Warlock, Ozzy Osborne, Alice Cooper, Ratt. Musiikkia piti etsimällä etsiä, ei ollut nettiä mistä löytää. Kuunneltiin radiota ja katsottiin hittimittaria, suosikkilehdestä ja muistakin lehdistä löysi uusia bändejä. Oli levykauppoja ja anttilan hyllystäkin teki hyviä levyostoksia. Helsingissä käydessä käytiin mega epesissä levyostoksilla ja dekatentzissa katselemassa ihania vaatteita joihin ei ollut varaa. Shop tetuan oli silloin rock-metallihenkinen ja sieltä saattoi ostaa rintanappeja -tai merkkejä.
Myöhemmin aloin itsekin soittaa bändeissä ja olin metalliskenessä mukana, jokunen bändi minkä mainitsit niin pyörin 90-luvun alussa samoissa piireissä. Silloin syntyi laadukas suomi-metallin sukupolvi joka alkoi valloittaa maailmaa.
Mainitsemistasi bändeistä olen keikalla nähnyt: Mötley Crüe, Anthrax, Slayer, Sentence, Amorphis, Backyard Babies, Megadeth, Motörhead, helloween, Stratovarius, Sonata Arctica ainakin, muitakin luulen nähneeni mutta en vaan muista niin selkeästi.
Itse kävin festareilla ekan kerran 14-vuotiaana yksin. Ihan hyvin sinne voi mennä yksinkin ja aika monesti voi löytää hyvää seuraa, festareilla on rento meno.
Nyt olenkin siis jo keski-ikäinen, kuuntelen paljon monenlaista musiikkia ja harrastan musajuttuja edelleen.
Tätä oli kiva lukea. Itsekin monesti mietin, että olisi pitänyt elää sitä aikaa. Jos tähän pitää kirjoittaa niin oma "musiikkiura" alkoi ihan niiden tavallisten bändien kuten The 69 Eyesin ja Negativen parissa joskus alakoulussa ja siitä sitten vähitellen muuttui täksi mikä se nyt on. Minusta se on yleensäkin hienoa jos ihmiset ovat musiikissa mukana ja osaavat soittaa. Itsekin olen miettinyt kitaran soiton aloittamista, kun kuitenkin nuotit ja muut musiikkijutut ovat tuttuja klassiselta puolelta. Festareille pitää joskus mennä ja oikeasti pakko kirjoittaa tähän, että minun on vähän pakko mennä yksin kun ainakaan niille festareille mihin itse tykkäisin mennä en seuraa tule saamaan. Toisaalta ehkä parempi niin, ettei kukaan ainakaan väkisin tulisi mukaan ja tietää mistä itse ainakin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää ”hevi” äijät. Ollaan jääty 13v tasolla ja kuvitellaan että ollaan tosi cooleja aikuisia kun kuunnellaan paskaa mölinää.
Symphony X - Legend
Jos tämä on sinusta "paskamölinää" niin kannattaa mennä korvalääkäriin ja aivokirurgille. Kuuntele sinä vain sitä dwäb-dwäb-dwöböböböbö-dubstep-paskaasi.
Mun pitäisikin ottaa Symphony X kunnolla kuunteluun, tuo mainitsemani Myrath aloitti just Symphony X -coverbändinä. Että kiitos tästä :)
t. kommentoija #18
Suosittelen tutustumaan myös näiden herrojen tuotantoon:
Steve Morse
Steve Vai
Steve Lukather
Joe Satriani
Guthrie Govan
Paul Gilbert
John Petrucci
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen musiikki ja viihde on ihan hirveetä paskaa. Ei osata soittaa tai näytellä tai tehdä mitään hyvää. Ei meillä ole tekijöitä tai edes kulttuuria tähän. Ruotsi tuhosi meidät satoja vuosia sitten.
Nightwish, Battle Beast, Beast In Black, Amorphis, Michael Monroe. Onhan näitä.
Mulla on silti aika laaja musiikkimaku, metalli tosin ykkösenä. Oikeestaan itse genre ei ole mikään päättävä tekijä, vaan se, että miltä kyseinen musiikki kuulostaa juuri sen hetkisestä musiikintoistolaitteistosta. Kyllä, olen niitä kaikkien kiroamia hifistejä. :)
Tällä hetkellä kuuntelen YouTube:sta Joel Nielseninen säveltämää Half-Life: Black Mesan soundtrackia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdan näköjään aina laittaa sen ap:n viestiin. Eli 24, 25 ja 26 siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nää ”hevi” äijät. Ollaan jääty 13v tasolla ja kuvitellaan että ollaan tosi cooleja aikuisia kun kuunnellaan paskaa mölinää.
Symphony X - Legend
Jos tämä on sinusta "paskamölinää" niin kannattaa mennä korvalääkäriin ja aivokirurgille. Kuuntele sinä vain sitä dwäb-dwäb-dwöböböböbö-dubstep-paskaasi.
Mun pitäisikin ottaa Symphony X kunnolla kuunteluun, tuo mainitsemani Myrath aloitti just Symphony X -coverbändinä. Että kiitos tästä :)
t. kommentoija #18
Suosittelen tutustumaan myös näiden herrojen tuotantoon:
Steve Morse
Steve Vai
Steve Lukather
Joe Satriani
Guthrie Govan
Paul Gilbert
John Petrucci
Kiitos, noista on tuttuja muut paitsi Paul Gilbert, ja Guthrie Govan ei nimenä sanonut mitään, mut Asia sit kyllä sanoi, vaikka en sitä juuri olekaan kuunnellut.
Dream Theater on tavallaan tosi hyvä, mutta sen kuunteleminen on jollain lailla vaativampaa... en osaa ihan selittää. Tuo Symphony X oli jotenkin helpommin omaksuttavaa. Tuli paikoin jopa Queensrÿche mieleen.
Myrathilta niitten kolmas levy Tales of the Sands on mun suosikki, uudemmat on jollain tavalla mainstreamimpää. Siis hyviä kyllä, mutta tossa Sandsissä tuntuu, että oma juttu oli kunnolla löytynyt. Ja se on just sen verran progemetallia kuin mistä mä pidän :)
#18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kirjoittaa tähän tuosta hevi ei ole musiikkia- ketjusta mieleen tullut asia. On minullakin sentään yksi sieltäkin räpin/ hip hopin puolelta jota joskus kuuntelen. Tästäkin on kiittäminen erästä ystävääni, joka kuunteli sitä niin paljon, että totuin siihen. Kyseessä Lil Peep. Se onkin sitten ainoa sieltä puolelta. Ehkä ne sanat ja teema sopii jotenkin omaankin elämään. Sellaista tarpeeksi surullistakin jotenkin. Muutenkin tämä on ihan uusi juttu. Minun guilty pleasure. Ap ( joka miettii, että nyt se uskottavuuteni sitten karisi lopullisesti)
Onko teillä muilla jotain hyvin erilaista mitä kuitenkin kuuntelette ja joka eroaa paljon muusta kuuntelemastanne?
Rakastan kotimaista iskelmää ! Mitään muuta en jaksa kuunnella. Ja varsinkin biisit 60 ja 70 luvulta, aijai sentään, niin hyvää musaa ei enää nykyään osata tehdä. Nämä nykyiset muka "iskelmä" laulajat honottavat tai huutavat kuten esim.Ellinoorat, Lauri Tähkät, Kaija Koot jne, hyi hitto, ei pysty kuunteleen.
Mutta seuraavia rakastan:
Matti ja Teppo, Tapani Kansa, Danny, Kirka, Katri-Helena, Paula Koivuniemi, Lea Laven, Marion Rung, Reijo Taipale, Kari Tapio ,Juice,Rainer Friman, Rainer Bollström, Leif Lindeman ,Mikko Mäkeläinen, Yölintu, Souvarit, Solisti yhtye Suomi jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eppu Normaalia tulee myös joskus kuunneltua ja pidän monen biisin sanoista ja pidin jo lapsena. Tuli viestistäsi (32) mieleen. Ap
Musiikin maailma on niin laaja ettei millään kerkeä kaikkea hienoa löytämään. Nuorena 80-luvulla hevi oli se juttu, Gunnarit soi ja soi kyllä vieläkin joskus mutta nyt on alkanut myös rauhallisempi meno kiinnostamaan. Minulla on tällä viikolla soinut Nick Cave, Incubus ja Pj Harvey jonka levy Stories from the city, strories from the sea kolahti kovaa näin 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Festareille voi aivan hyvin mennä yksinkin, aina siellä joku tulee juttusille kuitenkin. Ja jos ei tule niin elä anna sen jorailua haitata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ensimmäinen keikka oli paikallisbänditapahtumia lukuunottamatta 12.helmikuuta 1986 AC/DC Helsingin Jäähallissa. Pari kuukautta siitä 14.huhtikuuta samassa paikassa Dio. Ja sitten syksyllä 29.lokakuuta Judas Priest. Se oli ajanjaksoa jolloin kiinnostus musiikkiin ja soittamiseen itsekin oli valtava. Sitten tuli myöhemmin yli kymmenenkin vuotta kestänyt ajanjakso jolloin musiikki ei kiinnostanut missään suhteessa. Ruuhkavuodet. Ja taas ehkä noin kymmenen vuotta sitten taas alkoikin kiinnostaa ja myöhemmin myös oma musisointi. Edelleen kuitenkin sellaista on-offia ja jaksan kuunnella vain joitakin huippukohtia ja hetkiä. Musiikki ei esimerkiksi koskaan soi taustalla kun teen töitä tms. Vaikka teoriassa se olisi siistiä. Lenkilläkin sitten kuitenkin mieluummin kuuntelen aitoja ympäristön ääniä. Paluuta musiikintäyttämään elämään ei ehkä enää ole. Nuorempana se liityi myös sosiaalisiin suhteisiin keikkojen ja bändijuttujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kirjoittaa tähän tuosta hevi ei ole musiikkia- ketjusta mieleen tullut asia. On minullakin sentään yksi sieltäkin räpin/ hip hopin puolelta jota joskus kuuntelen. Tästäkin on kiittäminen erästä ystävääni, joka kuunteli sitä niin paljon, että totuin siihen. Kyseessä Lil Peep. Se onkin sitten ainoa sieltä puolelta. Ehkä ne sanat ja teema sopii jotenkin omaankin elämään. Sellaista tarpeeksi surullistakin jotenkin. Muutenkin tämä on ihan uusi juttu. Minun guilty pleasure. Ap ( joka miettii, että nyt se uskottavuuteni sitten karisi lopullisesti)
Onko teillä muilla jotain hyvin erilaista mitä kuitenkin kuuntelette ja joka eroaa paljon muusta kuuntelemastanne?
Itsellä alkaa olla ikää jo sen verran, että uskottavuusasioita ei enää ajattele, mahtaako sitä uskottavuutta koskaan ollut ollutkaan. Joka tapauksessa ensimmäinen bändi, jota aloin kuunnella, oli Duran Duran, ja rakastan ja kuuntelen sitä edelleen. Mulle se ei ole mikään nostalgiabändi, vaan uusi tuotanto kiinnostaa ihan yhtä lailla kuin nuoruuden aikainen. Ensimmäinen ulkomaan bändi, jota olen ollut katsomassa, oli Iron Maiden Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertueella Helsingin jäähallissa 1988. Ei siitä kyllä kauheasti muistikuvia ole.
On niin monia syitä, miksi jostain musiikista pitää ja jostain ei. Mulle tärkeätä on melodisuus, pidän hienoista stemmalauluista ja "täydestä" äänimaailmasta. Ja siitä, että musiikki on jollain lailla perusarjesta irti kohottavaa. Taitavia laulajia ja soittajia on kiva kuunnella, vaikka genre olisi "väärä". Siis jos nyt luettelen viimeiset viisi keikkaa, joilla olen ollut: D-A-D, Markku Aro, Danny, Mustasch, Myrath. Seuraavat olisivat olleet Whitesnake ja Duran Duran. Eli hajontaa on. Ja kyllä löysin sekä M. Aron että Dannyn keikosta asioista, joista pidin, vaikka kumpaakaan en ikinä omin päin ole kuunnellut.
Ja festareille tosiaan kannattaa mennä, näkee paljon monenlaisia bändejä, usein jotain, johon ei olisi muuten ikinä tutustunut. Ja juttukavereita löytyy jos haluaa, mutta ei ole pakko, jos ei halua.
#18 (pidetään tätä nyt sitten nimimerkkinä)
Arto Tammisen Neljän Ruuhka on klassikko!
Vierailija kirjoitti:
Musiikin maailma on niin laaja ettei millään kerkeä kaikkea hienoa löytämään. Nuorena 80-luvulla hevi oli se juttu, Gunnarit soi ja soi kyllä vieläkin joskus mutta nyt on alkanut myös rauhallisempi meno kiinnostamaan. Minulla on tällä viikolla soinut Nick Cave, Incubus ja Pj Harvey jonka levy Stories from the city, strories from the sea kolahti kovaa näin 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Festareille voi aivan hyvin mennä yksinkin, aina siellä joku tulee juttusille kuitenkin. Ja jos ei tule niin elä anna sen jorailua haitata!
Tuosta sun Gunnarit-maininnasta tuli mieleen se aika koulussa, ku Appetite for Destruction ja Def Leppardin Hysteria olivat juuri ilmestyneet, ja kaikki olivat niistä ihan sekaisin. Hienoa aikaa :)
#18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikin maailma on niin laaja ettei millään kerkeä kaikkea hienoa löytämään. Nuorena 80-luvulla hevi oli se juttu, Gunnarit soi ja soi kyllä vieläkin joskus mutta nyt on alkanut myös rauhallisempi meno kiinnostamaan. Minulla on tällä viikolla soinut Nick Cave, Incubus ja Pj Harvey jonka levy Stories from the city, strories from the sea kolahti kovaa näin 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Festareille voi aivan hyvin mennä yksinkin, aina siellä joku tulee juttusille kuitenkin. Ja jos ei tule niin elä anna sen jorailua haitata!
Tuosta sun Gunnarit-maininnasta tuli mieleen se aika koulussa, ku Appetite for Destruction ja Def Leppardin Hysteria olivat juuri ilmestyneet, ja kaikki olivat niistä ihan sekaisin. Hienoa aikaa :)
#18
Heh, just meinasin kysyä teikäläiseltä ohiksena että Leppard on ainakin melodista. Ja ootko tsekannut koskaan.
Kyllä aika nostalgisia tunnelmia nousee ketjussa mainituista bändeistä.
Mun pitäisikin ottaa Symphony X kunnolla kuunteluun, tuo mainitsemani Myrath aloitti just Symphony X -coverbändinä. Että kiitos tästä :)
t. kommentoija #18