Kun tajuaa liian myöhään

Ihmetyttää näitä kommentteja lukiessa, miksi niin monien miesten on vaikea uskoa, että nainen on kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää näitä kommentteja lukiessa, miksi niin monien miesten on vaikea uskoa, että nainen on kiinnostunut?

Täällä palstallahan kirjoittelee enimmäkseen niitä naisten hylkimiä ulimiehiä, ei se normaalilla ja terveitsetuntoisella miehellä ole mitenkään vaikea uskoa, että naiset voisi kiinnostua. Heille se on ihan normaalia elämää. 40v ulimiehelle sellainen taas olisi täysin käsittämätön tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Itse tajuan yleensä vasta vuosien jälkeen, että hitto, sehän oli kiinnostunut musta, jollei peräti ihastunut. Sitä tuntee itsensä jotenkin tyhmäksi siinä vaiheessa, mutta toisaalta sitä ihmettelee, miksi ei se toinen ilmaissut itseään selkeästi? Tosiaan, olen mies.

Toinen ilmaisi asiansa varmasti niin selvästi kuin ikinä uskalsi, mutta jos sinä vain vedit pelleroolia, niin varmasti ihastus haihtuu. Huomasithan jälkeenpäinkin, että hän oli ihastunut, niin miten hän olisi voinut esittää asian selkeämmin? Syyttäisin asiasta siis vain ja ainoastaan sinua, mutta luulen, että nainen löysi paljon paremman ja vastaanottavaisemman ystävän itselleen. Teitä ei ollut tarkoitettu yhteen.

Niin selvästi kuin uskalsi, no eipä ole tainnut kuulua kahvittelupyyntöjä yms. näillekään pellemiehille. Oikeesti naiset, teidän merkit on niin ohuita ettei niitä erota normaalista ystävällisyydestä. Miksi odotatte, että aina se mies pyytäisi kahville?

No hitto kun mä en juo kahvia! En lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Kyllä mulla on yksi tyyppi, jonka matkaan lähtisin heti, jos pyytäisi. Jäi niin paljon kesken aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yliopiston naulakolla eräs mies (olen siis itse nainen) kyseli, mille luennolle olen menossa ja monelta päiväni päättyy. Minusta oli vähän kummallista, että tuntematon halusi tällaisia tietoja tietää. Vastasin kuitenkin asialliseen sävyyn "opiskelen alaa X, mulla on viimeinen luento klo 16, heihei", ja sitten vaan kävelin pois. Hän jäi vähän hämmentyneen näköisenä seisomaan. Kaverit sitten ihmettelivät, kun annoin aika tylyt pakit mukavan oloiselle kaverille. Itse en tajunnut, että tilanne oli mahdollisesti etenemässä treffikutsun suuntaan.

Tällaisia tilanteita on jonkin verran tullut kohdalle. En vaan yleensä tajua, että joku voisi olla kiinnostunut musta. Yllä oleva esimerkki on jäänyt erityisen hyvin mieleen, koska siinä sain heti kavereilta kuulla, mistä mahtoi olla kyse. Yleensä olen vastaavissa tilanteissa yksin, ja sitten joskus päivien tai vasta viikkojen kuluttua alan pohtimaan, mahtoiko kyse olla muustakin faktapohjaisesta keskustelusta. :D

Oon kuitenkin naimisiin asti päätynyt, sillä olin miehestä itse kiinnostunut ja silloin sitä oli jotenkin virittynyt näkemään tilanteesta muutkin puolet.

Hienoa, että joku nainenkin uskaltaa tunnistaa, ettei aina ymmärrä vihjeitä.