Kun tajuaa liian myöhään

Ei kannata tehdä aloitteita, suhteessa eläminen on kuitenkin vaativampaa kuin sinkkuna oleminen

Fyysisen puolen hoitaa joko itse tai yhden yön jutuilla, ei stressiä ja ajatuksia siitä oonko tarpeeksi hyvä kumppani yms.

Faktaa: miettikää itseänne kiinnostuksen kohteen silmin. Millaisia ootte ulkonäöllisesti verrattuna toiseen. Mitä kiinnostavampia ootte kohteen silmissä, sitä hienovaraisempaa kiinnostuksen näyttäminen voi olla. Etenkin jos toinen on ujo ja tai te itsevarman oloisia. Varovaisuutta ja epäselvyyttä aiheuttaa myös jos kohde varattu. Tai ei ole kiinnostunut. Näitä ei voi tietää jos ei uskalla lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Itse tajuan yleensä vasta vuosien jälkeen, että hitto, sehän oli kiinnostunut musta, jollei peräti ihastunut. Sitä tuntee itsensä jotenkin tyhmäksi siinä vaiheessa, mutta toisaalta sitä ihmettelee, miksi ei se toinen ilmaissut itseään selkeästi? Tosiaan, olen mies.

Toinen ilmaisi asiansa varmasti niin selvästi kuin ikinä uskalsi, mutta jos sinä vain vedit pelleroolia, niin varmasti ihastus haihtuu. Huomasithan jälkeenpäinkin, että hän oli ihastunut, niin miten hän olisi voinut esittää asian selkeämmin? Syyttäisin asiasta siis vain ja ainoastaan sinua, mutta luulen, että nainen löysi paljon paremman ja vastaanottavaisemman ystävän itselleen. Teitä ei ollut tarkoitettu yhteen.

Ja mies tulkitsi vihjeitä niin hyvin kuin osasi. oinen ei uskalla näyttää tunteitaan ja toinen ei osaa tulkita vihjeitä. Miten se siis on vain miehen vika?

Sanotaanko vaikka niin, että mies itkee täällä nyt asiaa vuosien jälkeen, mutta tuo nainen elää luultavasti onnellisena toisen miehensä kanssa. Revi siitä.

Oletko sinä se itkuhullu joka aina yrittää lytätä miehiä kun miehet vaan itkee? Menes nyt muualle siitä.

Taisi osua ja upota tekstit. En ole itkuhullu, mutta en siedä vinkuvillejä. Heissä on jotain hyvin epäilyttävää ja epämiellyttävää. Siksi he jäävätkin yksin.

Taidat olla tällainen nainen, joka oli palavasti ihastunut, mutta jonka "viestejä" mies ei tajunnut? Jostain tuo katkeruus kumpuaa.

Väärin. Joidenkin miesten aivoitukset ovat niin naurettavia.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 25 vuotta ja miesten voivottelut vain naurattavat. :)

Eli 25 vuotta sitten suuri ihastuksesi ei tajunnut vihjeitäsi ja tyydyit siihen, joka teki aloitteen ja nyt olet kusessa. Selvä.

Rossisen Reijo kirjoitti:

Ei kannata tehdä aloitteita, suhteessa eläminen on kuitenkin vaativampaa kuin sinkkuna oleminen

Fyysisen puolen hoitaa joko itse tai yhden yön jutuilla, ei stressiä ja ajatuksia siitä oonko tarpeeksi hyvä kumppani yms.

On se silti mielenkiintoista, miksi niin moni haluaa tarkoituksella vaikeuttaa elämäänsä parisuhteella...

Kerran yliopiston naulakolla eräs mies (olen siis itse nainen) kyseli, mille luennolle olen menossa ja monelta päiväni päättyy. Minusta oli vähän kummallista, että tuntematon halusi tällaisia tietoja tietää. Vastasin kuitenkin asialliseen sävyyn "opiskelen alaa X, mulla on viimeinen luento klo 16, heihei", ja sitten vaan kävelin pois. Hän jäi vähän hämmentyneen näköisenä seisomaan. Kaverit sitten ihmettelivät, kun annoin aika tylyt pakit mukavan oloiselle kaverille. Itse en tajunnut, että tilanne oli mahdollisesti etenemässä treffikutsun suuntaan.

Tällaisia tilanteita on jonkin verran tullut kohdalle. En vaan yleensä tajua, että joku voisi olla kiinnostunut musta. Yllä oleva esimerkki on jäänyt erityisen hyvin mieleen, koska siinä sain heti kavereilta kuulla, mistä mahtoi olla kyse. Yleensä olen vastaavissa tilanteissa yksin, ja sitten joskus päivien tai vasta viikkojen kuluttua alan pohtimaan, mahtoiko kyse olla muustakin faktapohjaisesta keskustelusta. :D

Oon kuitenkin naimisiin asti päätynyt, sillä olin miehestä itse kiinnostunut ja silloin sitä oli jotenkin virittynyt näkemään tilanteesta muutkin puolet.

Vierailija kirjoitti:

Rossisen Reijo kirjoitti:

Ei kannata tehdä aloitteita, suhteessa eläminen on kuitenkin vaativampaa kuin sinkkuna oleminen

Fyysisen puolen hoitaa joko itse tai yhden yön jutuilla, ei stressiä ja ajatuksia siitä oonko tarpeeksi hyvä kumppani yms.

On se silti mielenkiintoista, miksi niin moni haluaa tarkoituksella vaikeuttaa elämäänsä parisuhteella...

Sehän se juttu on, miksi? Että saa jakaa elämän ilot ja murheet?kehuja, ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta? Tukea ja turvaa ja se ehkä päällimmäisenä että on joku joka välittää miten minulla menee? Oisko noille jotain muuta vaihtoehtoa?

Tai sitten tulkitset kaiken jälkeenpäin väärin, eikä hän ollutkaan koskaan ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten tulkitset kaiken jälkeenpäin väärin, eikä hän ollutkaan koskaan ihastunut.

Mulle on pari tullut sanomaan vuosien jälkeen, että olivat tosi ihastuneita. En ollut huomannut mitään, tuskin edes muistin tyyppejä tai huomannut silloin.

Eli vinkkinä kaikille: suu auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap nainen vai mies?

Mitä sillä on merkitystä? Pitääkö aina kertoa sukupuoli, että osataan asennoitua oikein syyttelyssä yms.? Nyt raastaa, kun ei tiedä aapeen sukupuolta ja niin tekisi mieli sanoa muutama valittu sana jos sattuisikin olemaan mies...

Kirjoita kaksi eri kommenttia: miehelle vastaus ja naiselle vastaus. :D

Niin mitenköhän ne vastaukset sitten eroaisi, jos sekä miehellä että naisella olisi jäänyt merkit huomaamatta. Naista luultavasti ylistetään ja laitetaan miehen syyksi, joka ei tullut hiuksista repimään luolaan että aloitteen olisi nainen tajunnut. Miestä taas muuten vaan naureskeltaisiin että ei hitto mikä ääliö, ei ihastuksen merkkejä tajunnut. Eiköhän neutraalina saa kaikkein asiallisimman suhtautumisen yleensä asiaan, täällä kun ollaan *hieman* kallellaan omaan jengiin päin aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

No mä tulkitsen tuon niin ettei se ihastus ollut aitoa/kestävää. Oman egon pönkitystä ennemmin kuin toisesta pitämistä ihmisenä. Jos joku loukkaantuminen siitä ettei toinen tajua heti langeta omiin pauloihin on päällimmäinen tunne ja saa ihastuksen muuttumaan kuspiäksi, ei siksi että tämä tekisi mitään pahaa, vaan jos on vähän hidas, niin kyllähän siinä taisi toinen väistää luodin. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Riippuu kauanko kiinnostus olisi kestänyt ja kuinka paljon oltaisiin oltu tekemisissä. Välttelyllä voi suojata omia tunteita, ei välttämättä ole vihamielistä torjuntaa. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

No mä tulkitsen tuon niin ettei se ihastus ollut aitoa/kestävää. Oman egon pönkitystä ennemmin kuin toisesta pitämistä ihmisenä. Jos joku loukkaantuminen siitä ettei toinen tajua heti langeta omiin pauloihin on päällimmäinen tunne ja saa ihastuksen muuttumaan kuspiäksi, ei siksi että tämä tekisi mitään pahaa, vaan jos on vähän hidas, niin kyllähän siinä taisi toinen väistää luodin. Sivusta.

Tullut joskus välteltyä siksi että olin epävarma ja ajatelin ettei toinen oo kiinnostunut. Ei ollut kyse egon pönkityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Voisin läämmetä jos saisin tietää ettei olisi tajunnut mun ihastumitani. Ajatteletko aina noin negatiivisesti muista ihmisistä vai miksi ajattelet että se näkisi sut noin ikävässä valossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Voisin läämmetä jos saisin tietää ettei olisi tajunnut mun ihastumitani. Ajatteletko aina noin negatiivisesti muista ihmisistä vai miksi ajattelet että se näkisi sut noin ikävässä valossa?

Ehkäpä sillä on jotain vaikutusta, että turhaan on menneisyydessä tullut ruikutettua menetettyjen ihastusten perään. Ei ne enää ole lämmenneet, koska ilmeisesti ajattelevat juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunarointiraporttia kehiin!

Mitäpä siinä muuta kertomista, kuin etten vain tajunnut merkkejä. Pidin sitä kaikkea vain normaalina ystävällisyytenä. Lopulta tajusin, kun toisen käytös muuttui niin dramaattisesti, ei enää hakeutunut lähelle ja vältteli yms. Ja itsekin olin ihastunut, tosin estoisesti ja pähkäilin kai vaan sitä ja miten tuoda asia esille tajuamatta toisen eleitä.

Eli luuli ettet oo kiinnostunut ja alkoi siksi vältellä? Mikä tuossa menetettyä jos kiinnostus on moleminpuoleista?

No mietihän, lämpeäisitkö enää tyypille johon olisit ollut jopa tulisesti ihastunut, muttet mielestäsi saanut vastakaikua. Ajan myötä kyllästyit ja SITTEN se perhanan +€-%-%pää alkaakin olemaan muka kiinnostunut. Joo ei kiitos enää.

Voisin läämmetä jos saisin tietää ettei olisi tajunnut mun ihastumitani. Ajatteletko aina noin negatiivisesti muista ihmisistä vai miksi ajattelet että se näkisi sut noin ikävässä valossa?

Ehkäpä sillä on jotain vaikutusta, että turhaan on menneisyydessä tullut ruikutettua menetettyjen ihastusten perään. Ei ne enää ole lämmenneet, koska ilmeisesti ajattelevat juuri noin.

Älä tee liian hätäsiä johtopäätöksiä. Sä näät tilanteen sun kipujen kautta, ehkä tää toine omiesa. Roikkumaa ei kannata jäädä, mutta mieti oisko keinoa selvittää asia jos tyyppi ei oo mulkun oloinen. Toki voi olla vähä hankalaa jos toinen välttelee.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Itse tajuan yleensä vasta vuosien jälkeen, että hitto, sehän oli kiinnostunut musta, jollei peräti ihastunut. Sitä tuntee itsensä jotenkin tyhmäksi siinä vaiheessa, mutta toisaalta sitä ihmettelee, miksi ei se toinen ilmaissut itseään selkeästi? Tosiaan, olen mies.

Koska se toinen on nainen ja naiset eivät tuo näitä asioita selkeästi esille pelätessään saavansa rukkaset. Joten yritetään viestitellä hienoin elein ja odotellaan että mies tekisi jotain.

Ei, vaan koska se toinen on mies eikä tajua vaikka sanottaisi suoraankin. Olen itse nainen ja tehnyt elämässäni kaikki aloitteet, joka kerta, laittamalla ihan suorasanaista viestiä. Tässä vaiheessa mies aina luulee mun haluavan olla kaveri. Kun korjaan käsityksen, mies silti luulee mun haluavan olla vain kaveri. Vasta pitkän ajan ja vakuutteluiden jälkeen se uskoo, että siitä ollaan oikeasti kiinnostuneita just sillä tavalla. Ja se todella vaatii ihan sikana rautalankaa.

Miehet voi jakaa tässä suhteessa tasan kahtia: ne, joihin ”ihastuu” jokainen kaupan kassa, ja ne, jotka ei suostu uskomaan että nainen on kiinnostunut vaikka mitä tapahtuisi. Siinä sinulle yleistys takaisinpäin.

Nainen sivusta

Kiitos! Jälkimmäiseen porukkaan kuuluva, joka ei suoraakaan puhetta välttämättä ymmärrä, hienovaraisista vihjeistä puhumattakaan.

Tottakai naisen pitää vääntää rautakangesta ne kahvittelut, jos ensin on vaan kaveerattu sen miehen kanssa ehkä pitkänkin aikaa. Itse olin aikoinaan parin naiskaveruksen kanssa tekemisissä, Milla (nimi muutettu) eräs päivä kysyi vienosti, että käytäisiinko kahvilla. Innostuin, että wou se taitaa olla kiinnostunut, mutta sitten kun olin naista hakemassa, niin tämä sanoi että haetaan Lissukin mukaan (nimi muutettu). Siinä vaiheessa petyin, kun tajusin että puhuttiin vaan kaverikahvitteluista. Jokin kuukausi myöhemmin eräs viikonloppu Lissu soitteli pienessä humalassa ja sanoi, että meidän pitäisi käydä joskus kahvilla. Ajattelin automaattisesti, että taas oli kaverikahveista kolmistaan kyse, mutta se ei sitten koskaan selvinnyt kun ne kahvittelut jäi syystä tai toisesta toteutumatta. Lissu ei kuitenkaan koskaan aiemmin ollut pyytänyt kahville ja jälkeenpäin ajatellen saattoi kyse ehkä olla jostain muustakin, jos oli pitänyt itsensä humalaan juoda että uskalsi kysyä. Tai sitten ei, naisilla kun on tapana näymmä harrastella paljon noita kaverikahvittelujakin. M35