Lue keskustelun säännöt.
Korona tuli - riitely loppui
17.04.2020 |
Meillä on tapahtunut jotain tosi kummallista. Lapset on 8v ja 6v ja hyvin eri luontoisia ja osin sen myötä aina ärsyttäneet herkästi toisiaan ihan vain omalla olemisen tavalla. Lisäksi esikoinen on erinäistä syistä melko herkästi mustasukkainen mun huomiosta (vaikka saakin sitä enemmän koska tarvitsee) ja se näkyy pikkusisaruksen hylkimisenä. Tästä on seurannut aika tavalla lasten välistä riitelyä viimeisen neljän vuoden aikana, siinä määrin että on käyty perheterapeutiltakin hakemassa vinkkiä ja nähty isosti vaivaa asian eteen - ja saatukin välillä tuloksiakin. Tai näin minä olen tulkinnut.
Lapset ovat olleet kotona nyt 5 viikkoa, joista ekan viikon jälkeen ajattelin että mihin häkkeihin minä ne lukitsen että selvitään tästä hengissä. Ja sen jälkeen... jokin loksahti kohdilleen. Lapset ovat olleet sopuisampia kuin koskaan, esikoinen varsinkin saanut hurjasti lisää sietokykyä ja joustavuutta sisaruksen suhteen, molemmat tekevät myönnytyksiä yhteisten puuhien löytämiseksi, ja nytkin suljetun oven läpi kuuluu iloinen puheenpulputus ja naurunkikatus. Fyysinen tappelu loppui kokonaan. Viihtyvät paljon kahdestaan ja huomioivat toisensa.
Nyt yritän tietysti pääni puhki pähkäillä mikä tässä on se avain onneen ja miten tämä säilytetään. Oman vanhemman jatkuva läsnäolo? Se että etätyötä tekevä vanhempi, vaikka onkin paikalla, ei juuri osallistu? Onko tavallinen arki lapsille niin raskasta että kärsivällisyyttä ei enää iltaisin ja viikonloppuisin ole?
Tämä on outoa. Ja ihanaa. Ne piirtää toisilleen toisen kiinnostuksenkohteiden mukaisia kortteja eikä oveen kiinnitettäviä "pääsy kielletty" kylttejä 🤩
Onko muilla käynyt niin, että tämä kotona kökkiminen tekee nimenomaan hyvää perheen sisäisille suhteille?
Kommentit (13)
He oivalsivat että toisesta on seuraa jos ei kiusaa ja riitele. Tietty turvallisuuden tunne tulee myös läsnäolostasi. Näin olisi luontevaa olla perheenä, ei niin että jokaista revitään eri suuntiin koko ajan jo aamusta. Luola aikojen onneahan tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeustila aiheuttaa lapsissa ahdistusta, eivätkä he sen takia uskalla näyttää tunteitaan kuin tavallisesti. Lapset ovat varmaan aiemmin lomien aikana kuitenkin riidelleet ihan tavallisesti?
Mitä yllättävää tuossa on? Kun paketti ei ole hajallaan, lapsi tai ihminen ylipäänsä alkaa taas luottaa pakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Poikkeustila aiheuttaa lapsissa ahdistusta, eivätkä he sen takia uskalla näyttää tunteitaan kuin tavallisesti. Lapset ovat varmaan aiemmin lomien aikana kuitenkin riidelleet ihan tavallisesti?
Lomilla on ollut riitoja, ehkä vähemmän kuin arjessa mutta ero ei ole ollut näin selvä.
Minä en usko että tässä olisi kyse ahdistuneisuudesta tai tunteiden näyttämisen välttämisestä - esim. kotikoulua tai äidin siivousnillitystä kohtaan heräävät tunteet näytetään kyllä tarvittaessa 😁 Esikoinen vaikuttaa pikemminkin... rentoutuneelta, vapautuneena? Kuopus kiukuttelee välillä pitkästymistään vanhemmille.
Olen huomannut saman. Luulen että lapset ovat rennompia ja nauttivat siitä että vanhemmat ovat enemmän läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on oikein hyviä aistimaan stressiä ja osaavat siten säätää riitelynsä sen mukaan. Päästessään pakoon ovat siten voineet jättää ongelmat taakseen. Mutta koska korona pakottaa tiiviimpään yhteiseloon riitelystressiä ei voi lisätä.
Tai niin sanotusti ainoaan omaan pesään paskominen ei ole fiksua. Siihen oli ennen tilaa, ei enää. Ja heti kun koulut avaavat alkavat ehkä taas rähjäämään. Ellet sitten itse muuta tasapainoa enemmän esikoisen eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikein hyviä aistimaan stressiä ja osaavat siten säätää riitelynsä sen mukaan. Päästessään pakoon ovat siten voineet jättää ongelmat taakseen. Mutta koska korona pakottaa tiiviimpään yhteiseloon riitelystressiä ei voi lisätä.
Tai niin sanotusti ainoaan omaan pesään paskominen ei ole fiksua. Siihen oli ennen tilaa, ei enää. Ja heti kun koulut avaavat alkavat ehkä taas rähjäämään. Ellet sitten itse muuta tasapainoa enemmän esikoisen eduksi.
Mitä tasapainoa meinaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikein hyviä aistimaan stressiä ja osaavat siten säätää riitelynsä sen mukaan. Päästessään pakoon ovat siten voineet jättää ongelmat taakseen. Mutta koska korona pakottaa tiiviimpään yhteiseloon riitelystressiä ei voi lisätä.
Tai niin sanotusti ainoaan omaan pesään paskominen ei ole fiksua. Siihen oli ennen tilaa, ei enää. Ja heti kun koulut avaavat alkavat ehkä taas rähjäämään. Ellet sitten itse muuta tasapainoa enemmän esikoisen eduksi.
Tätä logiikkaa kun vähän oikoo, voi tulla sellaiseen johtopäätökseen, että stressaantuneena vähentää riitelyä ja tasapainoisena riitelee enempi 🤪 Mä kyl olisin sillä kannalla, et jos arki on aiemmin ollut hektistä ja vanhemmat töistään väsyneitä ja pinna kireenä, niin kyllä silloin lapsetkin oirehtii enempi kuin nyt, jos teillä kotona on seesteisempää. Lapset myös tajuavat, että sisarus on ihan kiva leikkikaveri, kun ei ole muita tarjolla😁
Lapsesi ovat kasvaneet ja oppineet joustamaan. Tällainen kehitys olisi voinut tapahtua myöhemminkin, nyt vaan koronan luoma tilanne mahdollisti välien paranemisen.
Ihan varmasti lapset myös ovat rennompia, jos teillä kotona arki rullaa. Pikkukoululaiselle arjessa on ollut vielä paljon uutta ja kenties kokee luokassa opiskelun hälyisäksi?
Meillä lapset tuon ikäisinä usein lomilla ensin riitelivät ja aika nopeasti sitten löysivät yhteiset leikit. Arjessa eivät tapelleet pahemmin, esikoinen on tosi joustava, mutta eivät välttämättä puuhastelleet yhdessä. Lomalla oli pakko löytää yhteinen sävel, että ei käynyt aika pitkäksi.
Sitä yritän nyt saarnata teinillekin, on mielen köyhyyttä viihdyttää itseään kiusaamalla nuorempaa sisarusta. Ehkä ne taas joskus löytävät toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tein itsekin aloituksen tästä, lapset tappelee kyllä välillä kun ovat koko ajan yhdessä tai ainakin saman katon alla, mutta yhtä nopeasti kun tappelu puhkeaa alkaa taas jo yhteinen leikki tai pelaaminen. Ulkoilemassakin käyvät välillä. Tämä tekee kummallekin nyt tosi hyvää että saa olla rauhassa ja rennosti.
Koulunkäynti käy työstä, ja myös päiväkodissa koko päivän oleminen, muistan sen omastakin lapsuudesta. Kyllä minä olin aina väsynyt lapsenakin kun tulin koulusta. Koulussa pitää olla sosiaalinen, tarkkaavainen ja tsempata koko ajan, ja siihen fyysiset ponnistelut päälle, liikuntatunnit, välitunnit ja koulumatkat.
Ja nykyään kun ei tosiaan opettajat pidä enää kunnolla kuria, se kouluympäristö on entistä rasittavampi, ja kaikenlaista kiusaamistakin esiintyy enemmän kuin minun lapsuudessani, silloin kun kanneltiin heti opettajalle ja kiusaaja sai rangaistuksen.
Pinna ei ole kireellä kun ei koko ajan revitä edestakaisin päiväkodin, koulun ja harrastusten välillä. Vähemmän hälinää ja stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on oikein hyviä aistimaan stressiä ja osaavat siten säätää riitelynsä sen mukaan. Päästessään pakoon ovat siten voineet jättää ongelmat taakseen. Mutta koska korona pakottaa tiiviimpään yhteiseloon riitelystressiä ei voi lisätä.
Tai niin sanotusti ainoaan omaan pesään paskominen ei ole fiksua. Siihen oli ennen tilaa, ei enää. Ja heti kun koulut avaavat alkavat ehkä taas rähjäämään. Ellet sitten itse muuta tasapainoa enemmän esikoisen eduksi.
Tämä on ihan totta. Minä riitelin siskoni kanssa rankasti lapsena 80-luvulla. Kuitenkin aina kun olimme purjehtimassa sen pari-kolme viikkoa kesässä, oltiin sopuisasti. Jotenkin sen tajusi, että tästä ammeesta ei voi lähteä mihinkään, joten parasta olla ihmisiksi. Sitten kotona entinen meno jatkui.
M44
Tarkennan että ei meillä ole kukaan kotonaan sairastunut, vaan kyse on epidemian aiheuttamista muutoksista arjessa.