Kysy aspergerilta

Minua lohduttaa parhaiten halit ja juttelu ihan rauhassa. Olen itse sellainen itkijätyyppi, en saa raivokohtauksia vaan kaikki negatiiviset tunteet tulee sitten hysteerisenä itkuna.

Luulisin, että sellainen ystävällinen puhuttelu ja halaaminen tai vaikka olkapään koskettaminen voisi rauhoittaa tuollaisessa tilanteessa parhaiten. Joskus riittää että sanoo että näkee, että toisella on paha olla ja että tule juttelemaan kun olet valmis tai voi laittaa vaikka viestiä whatsapissa, että kerro vaikka viestillä mikä on.

Olen itse hyväksynyt erilaisuuteni mutta ymmärrän, ettei se ole kaikille yhtä helppoa.

Olisiko teidän kunnassa jotain vertaistukiryhmiä tai jotain?

Myös netistä näitä löytyy hyvin ja apua on saatavilla.

Jos poikasi on eläinrakas ja pitää luonnosta, ehkä joku sellainen ala olisi mukava. Vaikka agrologi tai eläintenhoitaja? Biologiaa?

Tsemppiä teillekin! <3

Ap

As-henkilöissä taitaa olla hyvinkin erilaisia tyyppejä, näin olen kokenut. Silti tietyt jutut yhdistää ja sen tunnistaa kyllä, jos on näihin perehtynyt. Taitaa tää periytyä osin myös. Kunpa tämän saisi voimavaraksi, kaikkien etu olisi! Asseilla on taitoja monesti, mitä meillä muilla ei ole. Se avaisi upeita mahdollisuuksia. Yksi iso muuri on kyllä. Pitää saada pois tämä asperger-sanan käyttö haukkumanimenä. Se tuhoaa monen ja diagnoosin haku on silloin ihan mahdotonta. Siis jos tuo sanana on jo pilattu. (se liikunnallisen pojan äiti)

Vierailija kirjoitti:

Meidän as-piirteinen poika on aina ollut tosi hyvä liikunnassa, koordinaatio huippuhyvä ja lihaskunto. Tykkää liikkua luonnossa itsekseen, treenaa voltteja yms. Mutta sosiaaliset tilanteet saavat hänet todella epämukavaksi, hän jäätyy ja välttelee niitä. Koulussa pakko selviytyä, se on iso haaste. Raivareita tulee välillä, ihan pienestäkin ja tunteiden hallinta on silloin hankalaa. Miten silloin voisi auttaa? Alakoulussa oli muutama hyvä kaveri, mutta he on menneet muualle opintoihin. Uusia kaverisuhteita ei ilmeisesti edes anna syntyä, ei päästä nyk.koulussa ketään lähelleen. On tosi herkkä, vaistoaa juttuja herkästi. Eläimet on tärkeitä ja luonto. Ei halua olla erilainen tai erikoinen, hermostuu voimakkaasti, jos edes yritän ottaa näitä juttuja puheeksi. Hänelle ei ehkä olisi diagnoosi avuksi, taitaisi vaan vahvasti masentaa. Hän hahmottaa maailmaa eri tavalla, joka on meistä kiehtovaa ja hienoa. Kunpa saisin luotua itsevarmuutta häneen, olisin onnellinen. Nelilehtiapiloita hän muuten löytää kesällä tuosta vain, vaikka kuinka! Mikä voisi olla lukion jälkeen sopiva ala opiskeltavaksi? Siinä olemme neuvottomia.

Kukapa sitä mieluusti olisi erilainen.

Onko sinulla jotain poliittista esikuvaa?

Kiitos vastauksista, ap! Tuota luonnonläheistä alaa voisi harkita kyllä. Koetamme päästä lähemmäksi samaa aaltopituutta keskenämme täällä, uskon, että se vielä tästä. Koko ajan kasvetaan ja kehitytään. Tämä korona-aika etäopiskeluineen on muuten sopinut meille oikein hyvin.

Kiitos vastauksista, ap! Tuota luonnonläheistä alaa voisi harkita kyllä. Koetamme päästä lähemmäksi samaa aaltopituutta keskenämme täällä, uskon, että se vielä tästä. Koko ajan kasvetaan ja kehitytään. Tämä korona-aika etäopiskeluineen on muuten sopinut meille oikein hyvin.

Sorry, tuli tuplana...

Ihailen monia ihan paikallistasoisia toimijoita, asiakeskeisiä ja fiksuja päättäjiä. Suurimmat esikuvani löytyvät siis kotikunnastani tai vähintään samasta maakunnasta.

Valtakunnalliselta tasolta en osaa oikein ketään nimetä ilman että minua tästä tunnistettaisiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis etkö erota kasvojen ilmeitä ollenkaan? /  Mitä ilmeitä erotat?

Kuinka sen voi tietää?

Mukava kuulla että olin edes vähän avuksi!

Olen itsekin tykästynyt tähän etäopiskeluun, saa tehdä ihan omaan tahtiin ja sellaisessa järjestyksessä kuin itse haluaa.

Monet assit varmasti nauttivat tästä mahdollisuudesta ja pääsevät nyt loistamaan.

Ap

Opin ymmärtämään etten ymmärrä ilmeitä, kun äitini usein kysyi "etkö näe, että olen vihainen" ja kyllä jotenkin olen oppinut lukemaan jo kehonkieltä ja tietynlaisia vivahteita.

Itse en osaa käyttää ilmeitä juuri ollenkaan.

Ap

Opiskelin samalla luokalla erään naisen kanssa, jolla luultavasti oli aspergerinsyndrooma. Huomasin, että monet olivat taipuvaisia kiusaamaan häntä tai ärsyyntyivät joistakin hänen piirteistään. Tämä suretti itseäni. Yritin kaikin keinoin luoda positiivisempaa ilmapiiriä ja eliminoida kiusaamisen luokaltamme ja mielestäni onnistuinkin siinä melko hyvin. Silti tämä nuori nainen ei oikein päätynyt ystäväporukkaamme. Itseäni hävettää kun en osannut tehdä enempää. Mietin usein mitä hänelle kuuluu. Monesti hän puhui siitä ettei hänellä ole koskaan ollut ystäviä. Todellakin olisi ystävän ansainnut. Itse olin niin heikkosieluinen ja omiakin ongelmia minulla oli etten sitten pitänyt enempää yhteyttä häneen. 

Pointtini oli tässä se että haluan pyytää anteeksi sitä että olen osa syyllinen siihen yksinäisyyteen mitä sinäkin ap joudut kokemaan. Mutta haluan luoda myös toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät ole välttämättä niin välinpitämättömiä vaikka teoillaan niin antavat ymmärtää. 

Et ole mikään vitsi, vaan ihminen siinä missä kaikki muutkin. Olemme tasa-arvoisia vaikka kuinka erilaisia olisimme. Aspergerien on pakko olla vahvoja, vahvempia kuin normaalisti ihmisen täytyy. Onneksi teillä riittää monesti älyä ymmärtää asioiden monia puolia, mutta ei se tietenkään kaikkia ikäviä tunteita poista. 

Kaikkea hyvää sinulle.

Kiinnostavaa lukea muiden asperger-piirteisten kuulumisia. Pojallamme diagnosoitiin juuri asperger-piirteitä. Hän on huippu lukuaineissa, matematiikassa ja lukemisessa. Epätasaisen kykyprofiilin matalassa päässä taas ovat liikunnalliset asiat.

Tulevaisuudessa mietityttää eniten heikko toiminnanohjaus: hän juuttuu helposti, jos ei ole valmista aikataulua tai ohjetta, mitä seuraavaksi. Arvosanojen puolesta akateemiset alat olisivat sopivia, mutta akateeminen vapaus ei.

Sosiaaliset taidot mietityttävät myös: hän viihtyy muiden seurassa, mutta ei koskaan tee aloitetta. Ei viestejä, ei soittoja ellei siitä erikseen muistuta.

Diagnoosin myötä olen oppinut ymmärtämään myös itseäni. Selvästi omiinkin sosiaalisiin törmäilyihini ja jumeihini on sama syy. Itselläni on korkea akateeminen tutkinto, mutta työura on ollut alisuoriutumista.

Olen itsekin aina ollut lahjakas humanistissa aineissa ja kielissä, mutta luonnontieteitä en oikein osaa, vaikka se on usein asseilla vahvuutena.

Olen miettinyt paljon noita toiminnanohjauksen hankaluuksia, miten niiden kanssa pärjää työelämässä tai yksin asuessa. Mitään ei oikein meinaa saada aikaan tai ainakin se on todella työn ja tuskan takana.

Aina on niitä mukavia sijaistoimintoja niin ettei aikaa käytännön tekemiselle oikein ole.

Ap

Meillä tyttö 12 v, syntynyt pienenä keskosena. Vahvasti ongelmia toiminnanohjauksessa, jonkin verran sosiaalisissa suhteissa ja esim. ilmeiden, tunteiden tunnistamisessa. Äärettömän fiksu asioissa, mitkä häntä kiinnostaa, ja hyvä liikunnassa. Mutta tuo toiminnanohjaus ihan nolla.

Meillä ei virallista diagnoosia, vielä, tutkitaan koko ajan kyllä. Miten noita toiminnanohjauksen ongelmia voisi helpottaa/korjata?

Minua auttaa ihan sellainen lista, jonka mukaan toimin. Tyyliin:

1. Laita kattilaan vettä

2. Levy päälle

3. Lisää riisit

Siis kaikki todella selkeästi ylös vaan. Minulla on oma toimintavihko tähän.

Sain tähän ohjeet kuraattorilta ja auttaa minua, mutta en tiedä, toimiiko vielä noin pienellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

n45 kirjoitti:

Onko sulla sellasia tilanteita, että tulee mieleen joku hauska juttu ja kerrot sen ajattelematta väärällä hetkellä?

Tähän en ehtinyt vielä vastata eilen, mutta näitä sattuu usein. Olen nauranut vahingossa myös hautajaisissa, kun eräs sukulainen oli aika kiihkeä uskonasioissa ja rupesi saarnaamaan ja unohti pointtinsa kesken saarnan. Saattoi olla muistisairas ja minä olin vasta ala-asteikäinen, mutta noloa oli.

Ap

Olin nuorena ystävän luona ja oli muitakin ihmisiä kahvipöydässä niin mua alkoi naurattamaan mustikkapiirakka joka oli hassun näköinen. Muut oli äimän käkenä. En oo asburger vaan jos voi sanoa niin normaalin kirjoissa kuljen.

Moi Ap!

Täällä ADHD-nainen, jolla joitain asperger piirteitä. Tosi kiva ketju ja sinä Ap vaikutat mukavalta ihmiseltä!

Olen lukenut että nämä kaksi asiaa (adhd ja asperger) ovat joiltain osin samankaltaisia ja että monilla on molemmat diagnoosit.

Itse olen huomannut että elämä on paljon stressittömämpää ja mukavampaa kun elämästä rakentaa omanlaisen ja tekee asiat omalla tavalla. Minä olen sinua 10 vuotta vanhempi niin näitä asioita on ehtinyt miettiä ja asioita järjestellä parempaan suuntaan.

Enää en jaksa välittää mitä muut ajattelevat esim. töissä (missä minua kiusataan ja pidetään ärsyttävänä xD) , pidän itse asiassa paljon enemmän eläinten seurasta. Jaksan vain omaa perhettä ja lähimpiä ystäviä, joille haluan olla mahdollisimman rakastava.

Tsemppiä kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille!

Olen huomannut kun olen läheltä seurannut erään kaverini touhuja, että hän on varmasti jonkin sortin ADHD. Aivan ihana ihminen mutta joku siinä tuntuu monia ärsyttävän.

Sellainen hassu säheltäjä, olen ihastunut siihen tahattoman komiikkaan. <3

Kaikki ADHD:t saavat myös sympatiani.

Ap

Oletko ikinä ollut ihastunut tai rakastunut?

Pidätkö läheisyydestä?