Kysy aspergerilta

Olen seurustellut pari kertaa elämäni aikana, mutta todennut, etten osaa sitä oikein. Ensin yritin toisen aspergerin kanssa ja se oli kamalaa, emme ymmärtäneet toisiamme ja välillämme oli näkymätön muuri. Tällä poikaystävällä oli myös aistiyliherkkyyksiä jotka häiritsivät minua niin, että lopetin suhteen, varmaan ymmärrätte miksi.

Toinen, pari viikkoa kestänyt juttu, oli liian sosiaalisen ja menevän miehen kanssa enkä lopulta jaksanut häntäkään. Emme seurustelleet, mutta meillä oli "säätöä".

Olen todennut, ettei seurustelu sovi minulle, sillä en jaksa muita ihmisiä kovin usein ja olen että suhteesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ap

Kerrotko muille ihmisille avoimesti, että sinulla on asperger vai yritätkö peittää sen?

Opiskelen lukiossa. Minulla on ystäviä nykyään yllättävän paljon siihen nähden, miten heikot sosiaaliset taidot minulla on.

Harrastan politiikkaa ja muuta järjestötoimintaa, lisäksi lenkkeilen paljon koirani kanssa ja olen pelannut vaikka mitä pallopelejä elämäni aikana, vaikka minulla onkin hahmotushäiriö ja olen niissä erityisen huono. :D Hauskaa se on silti.

Sain diagnoosin 6-vuotiaana muistaakseni neuvolan lähetteen kautta, taisin olla lasten psykiatrisella polilla tai neuropsykologilla.

Myös lastenneurologi oli tuttu juttu lapsena.

Sain diagnoosin niin varhain, ettei tarkkaa muistikuvaa ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen lukiossa. Minulla on ystäviä nykyään yllättävän paljon siihen nähden, miten heikot sosiaaliset taidot minulla on.

Harrastan politiikkaa ja muuta järjestötoimintaa, lisäksi lenkkeilen paljon koirani kanssa ja olen pelannut vaikka mitä pallopelejä elämäni aikana, vaikka minulla onkin hahmotushäiriö ja olen niissä erityisen huono. :D Hauskaa se on silti.

Sain diagnoosin 6-vuotiaana muistaakseni neuvolan lähetteen kautta, taisin olla lasten psykiatrisella polilla tai neuropsykologilla.

Myös lastenneurologi oli tuttu juttu lapsena.

Sain diagnoosin niin varhain, ettei tarkkaa muistikuvaa ole.

Ap

Kuulostaa kivalta elämältä. T. As-piirteisestä lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan huolta kantava äiti

Kerron usein avoimesti, koska käytökseni herättää muuten ihmetystä muissa. Haluan siis että ihmiset ymmärtävät minua eivätkä ota typeriä sammakoitani henkilökohtaisesti ja haluan, että he tietävät, että haluan lähtökohtaisesti hyvää kaikille, vaikken ehkä osaa aina näyttää sitä oikealla tavalla.

Muistan ikuisesti kun esittelin itseni puolueen toiminnanjohtajalle ja hän itki, oli siis liikuttunut jostain musiikista, en muista tarkalleen mistä. Joka tapauksessa tapasin hänet ensimmäistä kertaa ja hän pahoitteli, ettei yleensä näytä tältä (meikit levinneet tietysti itkemisestä). Yritin olla empaattinen ja ihan aidosti sisälläni tunsin itsekin liikuttavani toisen itkemisestä, mutta suusta tuli vain: "Joo, en mäkään tältä."

Mietin tuota skenaarioita erittäin usein pääni sisällä ja häpeän vieläkin, vaikka tästä on monta vuotta.

Ap

Olen aina kokenut olevani erilainen, jo päiväkodissa. Olin todella herkkä, itkin usein ja saatoin oksentaa, jos jollakin oli tahra paidassa tai voita käsissä.

Ala-asteella en ollut suosittua seuraa ikävien lipsautusteni ja tämän sosiaalisen pelisilmän puutteen takia.

Olen lukuisia kertoja nolannut muita vain omaa ajattelemattomuuttani ja nykyään olenkin aika hiljainen ja mietin todella pitkään mitä sanon. Olen surkea improvisoimaan.

Ap

Oletko joutunut esiintymään paljon harrastusten takia? Miten se sujuu?

Jestas olen kade, että sait dg:n noin nuorena! Olen sua 13 vuotta vanhempi ja kävin koko lapsuuden on-off tutkimuksissa, ilman tulosta. Tuohon aikaan 90-luvulla ei tiedetty mitään tyttöjen ja naisten autismista. Masennuin yläasteella ja kärsin siitä yli 10 vuotta, lääkkeitäkin söin. Vaikka näennäisesti mulla meni hyvin: pärjäsin loistavasti kaikilla kouluasteilla, mulla on ilmiömäinen muisti ja opiskelin kaksi ammattiakin, toinen amk-tutkinto. Töitä mä en sitten saanut, en edes kesätöitä vessojen kuuraajana, enkä ole töissä vieläkään. Työharjoittelut sain ihme ja kumma suoritettua mutta eihän mua haluttu palkata, koska olen ns. tunteettoman oloinen robotti. Ja mä olen siis ammattikoodari ja graafikko ja se on paskapuhetta että asseja revitään koodareiksi, no ei ainakaan as-naisia!

Yritin itsaria 28-vuotiaana ja vasta silloin tuli as-diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Jestas olen kade, että sait dg:n noin nuorena! Olen sua 13 vuotta vanhempi ja kävin koko lapsuuden on-off tutkimuksissa, ilman tulosta. Tuohon aikaan 90-luvulla ei tiedetty mitään tyttöjen ja naisten autismista. Masennuin yläasteella ja kärsin siitä yli 10 vuotta, lääkkeitäkin söin. Vaikka näennäisesti mulla meni hyvin: pärjäsin loistavasti kaikilla kouluasteilla, mulla on ilmiömäinen muisti ja opiskelin kaksi ammattiakin, toinen amk-tutkinto. Töitä mä en sitten saanut, en edes kesätöitä vessojen kuuraajana, enkä ole töissä vieläkään. Työharjoittelut sain ihme ja kumma suoritettua mutta eihän mua haluttu palkata, koska olen ns. tunteettoman oloinen robotti. Ja mä olen siis ammattikoodari ja graafikko ja se on paskapuhetta että asseja revitään koodareiksi, no ei ainakaan as-naisia!

Yritin itsaria 28-vuotiaana ja vasta silloin tuli as-diagnoosi. 

Joudun esiintymään jonkin verran.

Paljolti tämä on sitä torin laidassa nököttämistä ja ihmisten kuuntelemista.

Minua pidetään hyvänä ja empaattisena kuuntelijana, mutta vitsejä en ymmärrä ja se usein ihmetyttää ja naurattaa muita.

Parhaimmassa tapauksessa nauran vasta kotona kun ymmärrän vitsin, jos edes silloinkaan. Yleensä ei naurata koska ei ole hauskaa.

Pääsin tässä juuri erääseen kouluttaja-koulutukseen ja olen aivan ikionnellinen että tulin valituksi, pääsen ehkä oppimaan lisää sosiaalisia taitoja ja esiintymistä ja opettamaan muitakin.

Jostain syystä kun saan itse olla auktoriteettina, minua kunnioitetaan ja pidetään hyvänä, empaattisena ja osaavana johtajana. Haluan että kaikki tulevat kuulluksi ja huomioin myös hiljaisempien osallistujien mielipiteet, kyselen kuulumisia usein myös vapaa-ajalla ja haluan osoittaa välittäväni.

Minulle on usein sanottu että säteilen lämpöä ja huolehtimisen halua ja nämä kommentit todella lohduttavat vaikeina aikoina.

On tämä toki myös raadollista peliä ja joskus pelkään uuvuttavani itseni, kun huomaan, etten aina voi pelastaa kaikkia eikä kaikki ole aina oikeudenmukaista.

Ap

Tsemppiä, 50! <3 Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti voit jo paremmin. Olet arvokas ja tärkeä ihminen.

Minulle yksi tärkeimpiä asioita vaikuttajana on tuoda myös esille tätä naisten autismia ja naisten neurologisia häiriöitä, kuten naisten ADHD. En halua että kukaan joutuu taistelemaan uuvuttavien tutkimusten ja inhimillisen kärsimyksen kanssa enää.

Apua on tärkeä saada varhaisessa vaiheessa juuri siksi, ettei pääsisi kehittymään masennusta tai työkyvyttömyyttä.

Neurokirjon naisia syrjitään vielä vahvemmin työmarkkinoilla kuin vastaavanlaisia miehiä.

Miesten autismia pidetään jotenkin hauskana ja siitä tehdään komediaa, kuten Rillit huurussa ja Syke ovat osoittaneet.

Jos nainen on samanlainen, on vain tunnekylmä.

Ap

Onko lähipiirissäsi muita asseja?

Onpa ihana ketju ja tosi tärkeä aihe. Aspergereista on tosi paljon stereotypioita ja väärinymmärryksiä, tosi hyvä että näistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, 50! <3 Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti voit jo paremmin. Olet arvokas ja tärkeä ihminen.

Minulle yksi tärkeimpiä asioita vaikuttajana on tuoda myös esille tätä naisten autismia ja naisten neurologisia häiriöitä, kuten naisten ADHD. En halua että kukaan joutuu taistelemaan uuvuttavien tutkimusten ja inhimillisen kärsimyksen kanssa enää.

Apua on tärkeä saada varhaisessa vaiheessa juuri siksi, ettei pääsisi kehittymään masennusta tai työkyvyttömyyttä.

Neurokirjon naisia syrjitään vielä vahvemmin työmarkkinoilla kuin vastaavanlaisia miehiä.

Miesten autismia pidetään jotenkin hauskana ja siitä tehdään komediaa, kuten Rillit huurussa ja Syke ovat osoittaneet.

Jos nainen on samanlainen, on vain tunnekylmä.

Ap

Monihan sen kyllä varsinkin tytöistä peittää ns maskilla eli ei näy ulos nuo piirteet yhtä selvästi kuin esim pojilla tai sillä stereotypialla millainen assi ihminen on, joka on pieni osa todellisuutta, kirjohan on hyvin laaja.

Isäni puolelta monetkin ovat. Mummoni oli selkeästi asperger, samoin isäni on.

Suvussa muitakin tapauksia, mutta nämä lähimpänä.

Kummallakaan ei ole diagnoosia mutta oireet varsin selkeät. Isä rakastaa pienoismalleja ja hänelle on itsestäänselvää, miten tortilla taitellaan, vaikkei hän koskaan aiemmin olisi sellaista syönytkään. Hänellä ei siis ole hahmottamisen vaikeuksia selvästikään.

Tämän tortillajutun isä kertoi kun kaveri oli yökylässä eikä osannut taitella sitä, oli vähän nolo. Isä on ihana. :)

Ap

Mitä aiot tehdä lukion jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Isäni puolelta monetkin ovat. Mummoni oli selkeästi asperger, samoin isäni on.

Suvussa muitakin tapauksia, mutta nämä lähimpänä.

Kummallakaan ei ole diagnoosia mutta oireet varsin selkeät. Isä rakastaa pienoismalleja ja hänelle on itsestäänselvää, miten tortilla taitellaan, vaikkei hän koskaan aiemmin olisi sellaista syönytkään. Hänellä ei siis ole hahmottamisen vaikeuksia selvästikään.

Tämän tortillajutun isä kertoi kun kaveri oli yökylässä eikä osannut taitella sitä, oli vähän nolo. Isä on ihana. :)

Ap

😂

Meidän as-piirteinen poika on aina ollut tosi hyvä liikunnassa, koordinaatio huippuhyvä ja lihaskunto. Tykkää liikkua luonnossa itsekseen, treenaa voltteja yms. Mutta sosiaaliset tilanteet saavat hänet todella epämukavaksi, hän jäätyy ja välttelee niitä. Koulussa pakko selviytyä, se on iso haaste. Raivareita tulee välillä, ihan pienestäkin ja tunteiden hallinta on silloin hankalaa. Miten silloin voisi auttaa? Alakoulussa oli muutama hyvä kaveri, mutta he on menneet muualle opintoihin. Uusia kaverisuhteita ei ilmeisesti edes anna syntyä, ei päästä nyk.koulussa ketään lähelleen. On tosi herkkä, vaistoaa juttuja herkästi. Eläimet on tärkeitä ja luonto. Ei halua olla erilainen tai erikoinen, hermostuu voimakkaasti, jos edes yritän ottaa näitä juttuja puheeksi. Hänelle ei ehkä olisi diagnoosi avuksi, taitaisi vaan vahvasti masentaa. Hän hahmottaa maailmaa eri tavalla, joka on meistä kiehtovaa ja hienoa. Kunpa saisin luotua itsevarmuutta häneen, olisin onnellinen. Nelilehtiapiloita hän muuten löytää kesällä tuosta vain, vaikka kuinka! Mikä voisi olla lukion jälkeen sopiva ala opiskeltavaksi? Siinä olemme neuvottomia.

Lukion jälkeen haluaisin opiskella sosiaalialaa tai kasvatustieteitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki sosiaalisten taitojeni ja tilannesokeuden puutteesta, terveisiä vaan tutuille:

Harrastan politiikkaa ja olin ensimmäistä kertaa kaupunginvaltuuston kokouksessa nuorten edustajana ja esittelin itseni näin: "Hei olen x x, nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Ensisijaiset yhteydenotot voitte laittaa minulle sähköpostiin, kiitos".

Todella törkeä ja ikävä esittely, mutta jäädyin täydellisesti.

Ap

Mitä vikaa tuossa esittelyssä oli?

En siis ymmärrä. Olen aika introvertti, mutta asperger-nettitestien mukaan en ole as.