Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen lapselleni
16.04.2020 |
Täytyy nyt vain saada oksennettua tämä asia ulos: olen välillä äärimmäisen kateellinen lapselleni.
Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, mielenterveyshäiriöitä. Itsetuntoni nuijittiin olemattomiin ja selvityminen tuosta kesti pitkän aikaa. Sain ensimmäisen lapseni ollessani alaikäinen, minut heitettiin ulos kotoa ja sen jälkeen olen lähinnä pärjännyt elämässä.
Sain opiskeltua ammattitutkinnon ja olen töissä, elämä on tavallista. Asuntovelkaa on ym, lapsiakin jo useampi.
Ja olen aivan tajuttoman kateellinen siitä, että lapseni menestyy lukiossa ja aikoo yliopistoon ja varmasti pärjää siellä ja tuen häntä 110%, että hän saa opiskella ja menestyä elämässä. Olen kateellinen siis siitä, miten epäreilusti elämä meitä kohteli. Minäkin olisin halunnut lukioon ja siitä eteenpäin ja että joku olisi vain joskus uskonut minuun... En tietenkään voi sanoa tätä lapselleni eikä se hänelle tietenkään kuulu, mutta... En tiedä, piti vain saada se tunnustettua, kiitos.
Ehkä sitä sentään tietää tehneensä itse jotain oikein, kun lapsen elämä näyttää niin hyvältä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vertaa itseäsi vanhempiisi, älä lapseesi. Olet onnistunut.
Olipa viisaasti ja kauniisti vastattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Paljon vertaankin vanhempiini. Olen niin onnellinen, että olen käynyt vuosia terapiassa, hoitanut omaa mielenterveyttäni ja pystynyt tarjoamaan lapsilleni kodin, jossa he voivat kurkotella kuita turvallisesti.
Olisin vain niin kaivannut samanlaista tukea ollessani lapseni ikäinen...siitä kai tämä kaiho.
Ehkä tuo ei kuitenkaan ole kateutta, vaan niin kuin sanoit, jonkinlaista kaihoa, että olisipa itsellä ollut asiat yhtä hyvin nuorena. Meillä hiukan samantyylinen tilanne ja olen onnesta soikeana, ettei lapseni ole joutunut käymään läpi sitä kaikkea, mitä minä nuorena. Olen myös tehnyt kaikkeni, ettei näin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voithan vieläkin aloittaa opiskelun. Suorita ensin vaikka lukion ensimmäinen jne. kun pääset alkuun niin ruokahalu kasvaa syödessä :) .Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Eihän se alkuperäinen syy liity asiaan yhtään mitenkään. Vain se, miten itse niihin asioihin ja elämään suhtautuu ja antaako sen menneisyyden määrittää itseään, on merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei sinusta olisi ollut lukioon tai paljon mihinkään muuhunkaan. Vanhempiesi alkoholismi ja mielisairaudet johtuvat siitä että he jo varhain tajusivat minkälaisen ihminen sinusta tulisi ja minkälaisisen ihmisen takia olivat heittäneet elämänsä ja unelmansa hukkaan.
No, eivät vissiin sitten olleet penaalin terävimpiä kyniä, kun eivät tajunneet pistää minua sijoitukseen;) Heidän elämä ja unelmansa taisivat olla samanlaista jo ennen minunkin syntymääni, kuin sen jälkeen. Surullista sinällään sekin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Eihän se alkuperäinen syy liity asiaan yhtään mitenkään. Vain se, miten itse niihin asioihin ja elämään suhtautuu ja antaako sen menneisyyden määrittää itseään, on merkityksellistä.
No ei sitä onnellista lapsuutta silti saa aikuisena vaikka mitä tekisi. Minäkin haluaisin kaikkein eniten vain onnellisen lapsuuden enkä mitään muuta, ei kiinnosta työt tai urat tai ihmissuhteet mutta hartain toiveeni on mahdoton toteuttaa. Ymmärrän ap:ta todella hyvin ja en usko että itse edes jaksaisin antaa omille lapsille onnellista lapsuutta kun ei se toisi sitä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinen luonne on ominaisuus perhetaustasta riippumatta. Hyvä että tunnistat sen. Voisitko pyytää terapiassa apua kateuden tunteisiin.
Hae lukioon. Se ja maisterintutkinto kolmekymppisenä oli elämäni paras valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka valmistuisi yliopistosta, ei se vielä takaa onnellista elämää. Masennus, työttömyys ym. voi iskeä milloin vain, nauti nyt kun vielä menee hyvin..
Hei ap!
Ensinnäkin, kiitos rehellisyydestä! Itselläni on ollut kurja lapsuus, ja teen parhaani, etten pistä pahaa kiertämään. Huomaan sitten toisinaan, että lapseni kanssa mietin, että olisipa oma äitini kohdellut minua paremmin.
Mielestäni on kokemasi haikeus on ymmärrettävää! Olisit ansainnut turvallisen lapsuuden, ja selväähän se on, että aihe on sinulle arka. Nyt kun näet konkreettisesti, miten turvallinen lapsuus vaikuttaa kasvavan nuoren elämään ja mahdollisuuksiin, vaille jääminen konkretisoituu.
Et ole kamala ihminen, kun suret jotakin, mitä olet menettänyt. Jokainen ihminen ansaitsee hyvät lähtökohdat elämään - elämä vain ei valitettavasti toimi niin.
Hyvä, että tiedostat asian ja hienoa, että purat tunteesi muualle kuin lapseesi!
Niitäkin vanhempia on, jotka katkeroituvat ja kostavat lapselleen sen, mitä vanhempansa heille tekivät... hyvä, että etsit parempia purkuväyliä tunteillesi.
Voimia jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Eihän se alkuperäinen syy liity asiaan yhtään mitenkään. Vain se, miten itse niihin asioihin ja elämään suhtautuu ja antaako sen menneisyyden määrittää itseään, on merkityksellistä.
Ymmärrän kyllä tämän ison ajatuksen, ettei koskaan ole liian myöhäistä ja toki uskon siihen itsekin.
Nyt vain tuntuisi väärältä hypätä opiskelemaan ja tiputtaa perheen tuloja ym. Nyt ei vain ole aika sille. Toki voin sen joskus tehdä. Olisi vain ollut ihanaa, että se olisi ollut mahdollista samalla tuella ja rakkaudella 18-vuotiaalle itselleni, kuin nyt tyttärelleni.
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen luonne on ominaisuus perhetaustasta riippumatta. Hyvä että tunnistat sen. Voisitko pyytää terapiassa apua kateuden tunteisiin.
No eihän ap:n ongelma ole kateuden tunne vaan onneton lapsuus. On ihan normaalia tuntea kateutta siitä että jollain toisella sellainen on. Ei se vahingoita ketään.
Kateus ja ylpeys lapsesta voi kulkea käsi kädessä. Mä oon lapseni älykkyydestä tosi ylpeä, mutta samalla kateellinen, että miksi mä en ole. Eli en ehkä olekaan juuri lapselleni kateellinen, vaan kade yleisellä tasollaa.
Sinulla on työ, koti, perhe ja ilmeisesti hyvä terveys. Asiasi ovat todella hyvin vaikeasta alusta huolimatta. Olet kasvattanut lapsesta pian pärjäävän aikuisen. Voit olla itseesi tyytyväinen ja nautiskella, kun saat pian keskittyä itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Eihän se alkuperäinen syy liity asiaan yhtään mitenkään. Vain se, miten itse niihin asioihin ja elämään suhtautuu ja antaako sen menneisyyden määrittää itseään, on merkityksellistä.
No ei sitä onnellista lapsuutta silti saa aikuisena vaikka mitä tekisi. Minäkin haluaisin kaikkein eniten vain onnellisen lapsuuden enkä mitään muuta, ei kiinnosta työt tai urat tai ihmissuhteet mutta hartain toiveeni on mahdoton toteuttaa. Ymmärrän ap:ta todella hyvin ja en usko että itse edes jaksaisin antaa omille lapsille onnellista lapsuutta kun ei se toisi sitä minulle.
Ihan itse sinä pidät tuosta mahdottomasta haaveesta kiinni. Jos lapsuutesi olisi ollut onnellinen tuo voisi olla jokin muu "yhtä tärkeä" asia, mikä pilaisi elämäsi. Minäkään en saa fyysistä koskemattomuuttani tai ehjää kehoani ikinä takaisin, mutta en antaisi silti ikinä sitä valtaa minua satuttaneelle, että jäisin vellomaan tuohon pakkomielteeseen ja jättäisin elämäni elämättä. Rakastan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä sinua estää kouluttautumasta ja tekemästä elämästäsi sellaista, että olisit siihen tyytyväinen? Vastaukseksi saan varmasti selitysten tulvan, joka paljastaa todellisen syyn: sinä itse.
Self-help oppaita olen lukenut jo tarpeeksi. Kaikki ei ole aina yksilön omaa syytä.
Olen tosiaan hoitanut itseäni tässä samalla kuntoon kaikesta menneisyyden painolastista, kun olen kasvattanut lapsia, turvannut heille hyvän lapsuuden, käynyt töissä ym.
Joskus ehkä kouluttaudunkin, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista. Ykkösprioriteetti ovat nyt lapset.
Eihän se alkuperäinen syy liity asiaan yhtään mitenkään. Vain se, miten itse niihin asioihin ja elämään suhtautuu ja antaako sen menneisyyden määrittää itseään, on merkityksellistä.
No ei sitä onnellista lapsuutta silti saa aikuisena vaikka mitä tekisi. Minäkin haluaisin kaikkein eniten vain onnellisen lapsuuden enkä mitään muuta, ei kiinnosta työt tai urat tai ihmissuhteet mutta hartain toiveeni on mahdoton toteuttaa. Ymmärrän ap:ta todella hyvin ja en usko että itse edes jaksaisin antaa omille lapsille onnellista lapsuutta kun ei se toisi sitä minulle.
Ihan itse sinä pidät tuosta mahdottomasta haaveesta kiinni. Jos lapsuutesi olisi ollut onnellinen tuo voisi olla jokin muu "yhtä tärkeä" asia, mikä pilaisi elämäsi. Minäkään en saa fyysistä koskemattomuuttani tai ehjää kehoani ikinä takaisin, mutta en antaisi silti ikinä sitä valtaa minua satuttaneelle, että jäisin vellomaan tuohon pakkomielteeseen ja jättäisin elämäni elämättä. Rakastan elämääni.
No en voi pakottaa itseäni haluamaan jotain muuta kuin mitä haluan. Teen kyllä kaikenlaista mutta ei mikään tunnu miltään koska aidosti minusta tuntuisi hyvältä vain se jos heräisin huomenna vauvana ja minulla olisi rakastavat vanhemmat. Ei kyse ole lainkaan samasta asiasta kuin jos ajattelisin vaikka että vain joku tietty ammatti tekisi minut onnelliseksi koska monet ammatit voi sen tehdä, mutta onnellista lapsuutta ei voi korvata millään muulla asialla.
Alue: Aihe vapaa
Vertaa itseäsi vanhempiisi, älä lapseesi. Olet onnistunut.