Olen kateellinen lapselleni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen luonne on ominaisuus perhetaustasta riippumatta. Hyvä että tunnistat sen. Voisitko pyytää terapiassa apua kateuden tunteisiin.

No eihän ap:n ongelma ole kateuden tunne vaan onneton lapsuus. On ihan normaalia tuntea kateutta siitä että jollain toisella sellainen on. Ei se vahingoita ketään.

Kyllä se lapsi sen huomaa ja tuntee että se on hänen vikansa.

No ei kellään ole täysin täydelliset vanhemmat, jos joku äiti on täysin ymmärrettävästi haikea siitä ettei oma lapsuus ole ollut yhtä hyvä kuin minkä on itse tarjonnut niin ei lapsi siitä vahingoidu.

Lapselleen kateellinen äiti on lapselleen myrkyllinen äiti.

Eiköhän tosi moni vanhempi ole lapselleen kateellinen. Harvalla lapsella on onni omistaa vanhempi, joka tiedostaa kateutensa ja pystyy tekemään sille jotain muutakin kuin kiistämään sen. Olisi minunkin elämääni helpottanut huomattavasti, jos olisin ajoissa tajunnut oman äitini kateuden.

Jotenkin kasvoin kieltäen koko jutun mahdollisuuden. Sitten kun itse tulin äidiksi, äkkiä tajusin, että äitini on aina kieltänyt raivokkaasti isättömyytensä merkityksen. Ja oivalsin, miten paljon raivoa ja inhoa hänessä herätti se, että minulla oli isä. Ja minä onneton olen ihan turhaan hävennyt olla olemassa ja pyydellyt sitä anteeksi sillä, etten ole kehdannut saada oikein mitään aikaan elämässäni ihan valmiiksi asti. En ikään kuin ansaitse sitä, jotta en herättäisi kateutta. Olen taipuvainen selittämättömiin syyllisyydentunteisiin.

Ap, huolehdi sinä siitä minunkin puolestani, että otat elämältä kaiken sen hyvän, mitä se vain voi tarjota. Tee lapsesi ylpeäksi itsestäsi. Jatka sinnikkäästi niinkuin olet tehnyt tähänkin asti. Minä olen ylpeä sinusta jo nyt.

Kiitos, olipa ihanasti kirjoitettu sinulta:)

Ap, tunteesi ovat hyvin inhimillisiä. Oma vanhemmuus avaa lapsuuden haavoja, jotka sinun tapauksessasi ovat syvät. Tietenkin saat olla kateellinen lapsellesi siitä, että sinulta puuttui jotakin hyvin merkityksellistä, jota olisit kaivannut. Kateuden tunne on ehkä sinällään "turha" ja aiheuttaa sinulle huonon olon, minkä vuoksi siitä voisi yrittää päästä tai ainakin oppia elämään sen kanssa. Keskustelu luotettavan ja empaattisen ihmisen kanssa voisi auttaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, olet päässyt todella pitkälle jo nyt!

Niin onhan se aivan kamalaa että lapsellasi on ollut parempi elämä kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen luonne on ominaisuus perhetaustasta riippumatta. Hyvä että tunnistat sen. Voisitko pyytää terapiassa apua kateuden tunteisiin.

No eihän ap:n ongelma ole kateuden tunne vaan onneton lapsuus. On ihan normaalia tuntea kateutta siitä että jollain toisella sellainen on. Ei se vahingoita ketään.

Kyllä se lapsi sen huomaa ja tuntee että se on hänen vikansa.

No ei kellään ole täysin täydelliset vanhemmat, jos joku äiti on täysin ymmärrettävästi haikea siitä ettei oma lapsuus ole ollut yhtä hyvä kuin minkä on itse tarjonnut niin ei lapsi siitä vahingoidu.

Lapselleen kateellinen äiti on lapselleen myrkyllinen äiti.

Millä tavalla myrkyllinen?

Esimerkiksi siten, että lapsi ei voi iloita kokemistaan asioista ja kertoa niistä rehellisesti, kun äiti ei kannusta ja iloitse oikeasti vaan kateuttaan sanoo ilkeitä asioita.

Itse esimerkiksi sain matkustella ja kiertää maailmaa ja äiti aina vain maalaili piruja seinille , mitä voisi tapahtua, koska oli kateellinen kun ei itse voinut tai halunnut lähteä. Kateellinen äiti tai isä ei osaa kannustaa lasta ja tukea, siten kun lapselle on tärkeää. On ikävää jos itseä ei tuettu, mutta kehää ei saa jatkaa lapsille vaan se on katkaistava t

hän sukupolveen halusit tai et.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Ei sinusta olisi ollut lukioon tai paljon mihinkään muuhunkaan. Vanhempiesi alkoholismi ja mielisairaudet johtuvat siitä että he jo varhain tajusivat minkälaisen ihminen sinusta tulisi ja minkälaisisen ihmisen takia olivat heittäneet elämänsä ja unelmansa hukkaan.

Millainen ihminen kirjoittaa jotain tällaista? Ei ainakaan kukaan sellainen, jolla itsellään on asiat hyvin.

Minusta tuntuu että äidilläni on ehkä ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan. Lukiossa menestyin vielä hyvin, mutta olin jotenkin liian tyhmä ja soveltumaton yliopisto-opintoihin ja ryssin ne. Nyt olen potentiaalini tuhlannut luuseri, jossa ei ole mitään kadehdittavaa.

Nää on näitä. Omat vanhemmat myös kadehtineet mua ja jättäneet neuvomatta ja tukematta. Voin kertoa, että hae apua omiin tunteisiisi, teet vahinkoa enemmän lapsesi mielenterveydelle kuin ikinä arvaatkaan.