Kummallisin asia, jota olet salannut puolisoltasi tai muulta lähipiiriltä?

Avaimen hävittäminen. Niitä tuntuu putoilevan/katoilevan yhtenään ja mieheni mielestä se on aina jotenkin iso juttu. Ei se ole, eikä avaimesss ole edes nimeä tai osoitetta. Eli ei tarvii pelätä, että joku tulis niillä sisään. Silti salasin tämän viimeisimmän avaimen häviämisen.

Minä kävin iltalinjan eräässä oppilaitoksessa ja valmistuin. Aikaa valmistumisesta on jo 20 vuotta, enkä ole koskaan kertonut. Ihmissuhde erot ja lopulta uudet suhteetkin, olen pitänyt omana asianani. En jaksa vouhotusta ja kyselyjä.

Kun viimeksi kävin kampaajalla, sinne meni rahaa 115€. Onko se nyt ihan salaamistakaan, mutta tulin maininneeksi rakkaalle puolisolleni, että käynti maksoi 70€. Ja arvatkaa mitä: hän oli pöyristynyt, miten voi maksaa vaaleat raidat ja leikkaus 70€. Ehkä hyvä, etten kertonut oikeaa hintaa, vaikka ihan omilla palkkarahoillani sen maksoinkin.

En kerro oikeastaan mitään työhöni liittyvistä jutuista. Työni tulokset näkyvät jonkin verran julkisuudessa ja niiden yhteydessä myös nimeni... kun olin urani alussa, ihmettelivät kun alkoivat nähdä tekemiäni asioita eri kanavissa.

Suhteen alussa salasin nykyiseltä mieheltäni tosi hassun jutun, nimittäin kissan. Tiesin, että hän on allerginen, mutta ajattelin, ettei suhteesta kuitenkaan mitään vakavaa tulisi.

Tapasimme usein hänen luonaan tai ulkona. Kun hän tuli ekan kerran luokseni kylään, kiikutin kissaraukan äitini luokse. Kissa oli myös syy siihen, etten halunnut viettää kokonaista viikonloppua hänen luonaan ensimmäisinä kuukausina.

Kerran hän sitten tuli ilmoittamatta oveni taakse ja oli pakko myöntää, että minulla on kissa. Voi että me naurettiin vedet silmissä, miten olin salannut koko kissan olemassaolon monta kuukautta. Ei hän sitten niin allerginen ollutkaan, etteikö olisi voinut käydä luonani pari tuntia, vaikka kyllä nenä alkoi vuotaa ja aivastuttaa. Kun päätettiin muuttaa yhteen, kissa muutti äidilleni.

Salasin vuosikausia exältäni karkinsyönnin ja viinin juonnin. Syystä siitä että hän oli absolutisti ja fanaattisen hiilarivastainen. Joka kerta kun pääsin johonkin reissuun ilman exää, vedin säkkikaupalla irtokarkkeja ja vähintään pullollisen punkkua.

Exän kanssa asuessa kiikutin aina mm ostamani vaatteet, CD-levyt ja dvd-levyt hyllyyn paikoilleen ja kun huomasi niin pokkana väitin että ne on aina olleet mulla. Hän kritisoi kaikkea rahankulutustani paitsi omia lahjojaan, joka on kummallista kun mä maksoin vuokran ja laskut ja tein kotona kiaken töissäkäymisen lisäksi samaan aikaan kun hän makasi kotona.

Nykyiseltä oon salannut että oon aloittanut nettiopintoja, jos en jostain syystä saakaan niitä loppuun niin varmasti kritisoisi.

Ihastukseni toiseen.

Juoksuharrastus oli vähän sellainen hävettävä juttu lapsuudessani. Maalla asuttiin, eikä siellä ollut tapana juoksennella turhaa. Juoksentelin sitten uhallanikin metsäteillä iltahämärissä. Naapuri oli kerran katsonut menoa ikkunasta ja tuumannut vaimolleen, että on naapurin likka tainnut törmätä suteen tai karhuun, kun niin pinkoi karkuun.

Lääkkeet

En ole ollut ihan rehellinen siitä, miten syvä suhde mulla on mun lääkärikaveriin (siis platoninen suhde, mutta syvä henkinen yhteys ja pilkettä silmäkulmassa: jos molemmat ei olis varattuja, niin....). Mies tietää että ollaan kavereita. Ja näinhän se on. Mutta mutta...

Lapsuusajan tyhmyyksiä.

Salasin puolisoltani kuppatartunnan. Kun vihdoin jouduin myöntämään miksi en suostu seksiin, niin naurettiin yhdessä, että kerrankos joku tauti tarttuu.

Ensimmäiset rintaliivit. En kehdannut puhua äidille, että muilla tytöillä on jo liivejä. Olin kesätöissä konttorissa 14-vuotiaana ja menin ensimmäisenä palkkapäivänä Sokokselle ostamaan liivit. Niitä sitten piilottelin vanhemmiltani. Silloin oli aika erilainen, eikä noista liiviasioista monen muunkaan perheessä paljon puhuttu.

Selkäkivusta en ollut kertonut edes puolisolle tai lääkärille ennen kuin oltiin jo laittamassa leikkausjonoon. Leikkaustarve paljastui siis muuten. Jo kaksi vaikeaa kipua menee kaikilta muilta yli ymmärryksen, puhumattakaan jos niitä on kolme tai enemmän samalla henkilöllä. Kroonisista kivuista kärsivä saa jatkuvasti vääriä leimoja otsaansa.

En ole kertonut lapsilleni, enkä nykyiselle kumppanilleni, että toinen silmäni on sokea. Asia on minulle edelleen kipeä lapsena koetun kiusaamisen takia.

Otin salassa tatuoinnin. Kyseinen kukka-perhostatuointi oli minusta tosi hieno. Kun ex-avopuolisoni näki sen, hän nauroi ja totesi, että onpahan tuherrus. Itsellään oli entisen koiransa kuva olkavarressa, ja suoraan sanottuna se vasta oli tuherrus.

Voitin aikoinaan arvalla 100€. Se tuntui tosi isolta rahalta, mutta jotenkin se voitonhuuma vei mennessään ja voittoa lunastaessani ostinkin koko rahalla uusia arpoja. Ei voittoja. Oli pakko käydä nostamassa tililtä satanen ja väittää kotona, että siinä oli ne voittorahat.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset rintaliivit. En kehdannut puhua äidille, että muilla tytöillä on jo liivejä. Olin kesätöissä konttorissa 14-vuotiaana ja menin ensimmäisenä palkkapäivänä Sokokselle ostamaan liivit. Niitä sitten piilottelin vanhemmiltani. Silloin oli aika erilainen, eikä noista liiviasioista monen muunkaan perheessä paljon puhuttu.

Mulla ihan sama, mutta en muista mistä ostin. Pesin käsin vessassa ja kuivatin omassa huoneessa. Mullakin oli kesätöiden ansiosta omaa rahaa ja ostin muitakin vaatteita omalla rahalla, niitä ei salailtu. Ostin kaikki rintsikkani jatkossakin omilla rahoilla, enkä koskaan puhunut niistä kotona. Vuosi 1977 oli, kun ekat liivit ostin.

Mä oon joskus ostanut nettiarpoja, kukaan ei tiedä. Pidän kuitenkin huolen etten tule peliriippuvaiseksi, mulla on rajat paljonko saan kuukaudessa käyttää ja olen päättänyt aina, että heti kun olen euronkin voitolla lopetan ja kuukaudessa olen sallinut itseni hävitä näihin max 10 euroa.