Raskaaksi myöhäisellä iällä? Kokemusta raskaudesta 46-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Itse tänä vuonna 45 täyttävänä, esivaihdevuosioireilevana, peruskoulunsa päättävän lapsen äitinä en kyllä yhtään osaisi kuvitella saavani vielä lapsia. 

Toisilla on paremmat geenit kuin toisilla. Jos neliviitosena saa lapsen, on hitaasti vanhenevaa sorttia.

https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/1394330

Olin 47-vuotias ja odotus sujui helpommin kuin nuorempana. Kuopus oli kolmas. Olin luottavainen koko odotusajan, kun kokenut lääkäri kertoi seulontojen olevan varmempia vanhemmilla odottajilla (asuin ulkomailla ja tässä kaupungissa yksi ja sama klinikka hoitaa nuo kaikki).

Edelleenkin tunnen olevani energisemmässä kunnossa kuin nuorempana, jolloin opinnot, työjutut ja asuntosäästäminen painoivat huolena päälle. Nyt on vapaa-aikaa ja talous vakaalla.

Ihan luomusti alkoi ja molempien yhteisellä sopimuksella, että lapsi saa tulla.

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

Hirveän vaikeahan se on sanoa, miten jaksaa kuusikymppisenä, kun ei ole koskaan sen ikäinen ollut. Joku jaksaa, joku toinen ei.

Ja entäpä nämä 45-vuotiaat, jotka valittavat etteivät jaksa enää teini-ikäisiä lapsiaan? Ilmeisesti heilläkin meni harkinta aikanaan pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

60-vuotias on nykyisin ihan nuorekas vielä. Jos ei ole sairauksia niin hyvin jaksaa ja työelämässäkin ollaan vielä lähes 10 vuotta.

Tiedän itsekin yhden 46-vuotiaana saadun lapsen ja on todella keskivertoa älykkäämpi ja pärjää hyvin.

Jaa a . Aina pyritään normaalisynnytykseen. Lapsia on läpi historian saatu kaiken ikäisenä. On naisia jotka tahtomattaan olleet lapsettomia ja luulleet vaihdevuosien alkavan. Kyseessä onki ollut raskaus, vain kumppani vaihtunut.

Serkku sai 3. lapsen 46v, oli kromosomihäiriöinen liittyen harvinaiseen geeniin, ei tekemistä iän kanssa, 4. vielä syntyi kun serkku 52v ja täysin terve. Ovat ihana perhe. Ei pidä tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja minulla on kyllä omatkin isovanhemmat vielä aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Reissataan, käydään ostoksilla, leivotaan yms. Nyt tietenkin etänä. Vanhempani vielä osittain hekin työelämässä.

Moi. Sain nuorimmaiseni spontaanisti 45 v. Raskaaksi tulin 44 v. Kaikki meni hyvin ja lapsi on ihana ja terve. On jo neljäs lapsi. Äitiys vauvan kanssa tämän ikäisenä on mahtavaa, kun ei stressaa kaikesta jonnin joutavasta. Minua ei edes kohdeltu ”vanhana” äitinä, koska olen hoikka ja terve ja lapsi ei ollut ensimmäinen.

En päivääkään vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai lapsen  sinun ikäisenäsi.  On lapsi ollut äidilleni ja meille sisaruksille ilon aihe.  Äiti tosin jo poissa , samoin isä.  Voisin kuvitella, että mitä vanhempana tulee äidiksi sitä suuremman arvon antaa lapselle ja lapsi on tosi rakastettu.  

Lapsiäidit helposti rähjäävät lastensa kanssa.

Niinhän sitä luulis... Mun tuttu sai lapsen ( iltatähti) reilu nelikymppisenä. Kitisee ja itkee kun ei jaksa ja väsyttää... Rasittavaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai lapsen  sinun ikäisenäsi.  On lapsi ollut äidilleni ja meille sisaruksille ilon aihe.  Äiti tosin jo poissa , samoin isä.  Voisin kuvitella, että mitä vanhempana tulee äidiksi sitä suuremman arvon antaa lapselle ja lapsi on tosi rakastettu.  

Lapsiäidit helposti rähjäävät lastensa kanssa.

Niinhän sitä luulis... Mun tuttu sai lapsen ( iltatähti) reilu nelikymppisenä. Kitisee ja itkee kun ei jaksa ja väsyttää... Rasittavaa kuunnella.

Mulla on alle kouluikäisiä lapsia 4 ja olen reilusti yli 40. Ei ole edes käynyt mielessä että jaksaisin jotenkin huonommin ikäni takia! Voi herrantsiisus alkaako ihmiset muka rapistua jo näin varhain??? Mä vielä ottaisin mieluusti viidennen vauvan jos näin siunaantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

60-vuotias on nykyisin ihan nuorekas vielä. Jos ei ole sairauksia niin hyvin jaksaa ja työelämässäkin ollaan vielä lähes 10 vuotta.

Tiedän itsekin yhden 46-vuotiaana saadun lapsen ja on todella keskivertoa älykkäämpi ja pärjää hyvin.

Kävis kyllä lasta todella sääliks että noin vanhoja vanhempia, vaikka olis kuinka hyväkuntoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tarkasti miettiä miten selviää lapsen teini-iästä kun itse on jo 60+, jaksaako? 

60-vuotias on nykyisin ihan nuorekas vielä. Jos ei ole sairauksia niin hyvin jaksaa ja työelämässäkin ollaan vielä lähes 10 vuotta.

Tiedän itsekin yhden 46-vuotiaana saadun lapsen ja on todella keskivertoa älykkäämpi ja pärjää hyvin.

Kävis kyllä lasta todella sääliks että noin vanhoja vanhempia, vaikka olis kuinka hyväkuntoisia.

Miksi säälit? Sääli on sairautta - etkö tiennyt? Sääli on eri asia kuin myötätunto, joka kuuluu terveeseen tunne-elämään. Mutta eihän tätä lasta voi sääliä siksi, että sillä on iäkkäämmät vanhemmat kuin sinun mielestäsi pitäisi. Lapsen elämä voi olla paljon onnellisempaa kuin sinun - pitäisikö sinua sääliä? Tietenkin se voi olla myös onnettomampaa, mutta et voi tietää kenenkään muun elämästä kuin omastasi.

Sain kuopukseni 46-vuotiaana, olin juuri täyttämässä 47. Raskausaika meni hyvin (vaikka se oli sitä sikaflunssa aikaa) samoin synnytys normaalisti. Lapseni on kohta 10-vuotias, reipas ja hyvin pärjäävä koululainen. Sanoisin, että omasta lapsikatraastani varmaan onnellisimman lapsuuden saanut viettää. Ei ole taloudellisia huolia, itseni ei tarvitse päteä työmarkkinoilla uraa luomassa - se on jo vakiintunut. Isot sisarukset antavat jakamatonta rakkauttaan, isänsäkin vietti eniten hänen kanssaan aikaa jo ihan vauvana. 

Sanoisin, että jos on perhe-elämä tasapainossa niin lapsi saa olla onnellinen kun syntyy sellaiseen perheeseen - ihan riippumatta vanhempien iästä, tuloista tai ihonväristä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan lapsen kannalta tätä asiaa.

Toivotaan että syntyy terveenä ja kaikki on hyvin. Kun hän tulee ajokortin hankkimisikään niin äiti haaveilee viimeistään siinä vaiheessa eläkkeelle pääsemisestä, ellei jo ole jonkun sairauden tms. takia.

Jaksaako äiti yli 55 vuotiaana murrosikäisen lapsensa touhuja?

Mä olen iäkkäiden vanhempien lapsi ja äitini oli jo eläkkeellä, kun olin teini. Voin sanoa että aikaa ja energiaa hänellä oli mulle enemmän kuin niiden kavereiden vanhemmilla, jotka olivat täysillä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan lapsen kannalta tätä asiaa.

Toivotaan että syntyy terveenä ja kaikki on hyvin. Kun hän tulee ajokortin hankkimisikään niin äiti haaveilee viimeistään siinä vaiheessa eläkkeelle pääsemisestä, ellei jo ole jonkun sairauden tms. takia.

Jaksaako äiti yli 55 vuotiaana murrosikäisen lapsensa touhuja?

Mä olen iäkkäiden vanhempien lapsi ja äitini oli jo eläkkeellä, kun olin teini. Voin sanoa että aikaa ja energiaa hänellä oli mulle enemmän kuin niiden kavereiden vanhemmilla, jotka olivat täysillä työelämässä.

Näin minäkin olen huomannut lähipiirissä olevan. Se että joku säälii lapsia joilla on iäkkäämmät vanhemmat kertoo todellakin enemmän heidän omista ennakkoluuloistaan. Aina löytyy hyviä ja huonoja vanhempia ja iällä ei ole tämän kanssa tekemistä.