Lue keskustelun säännöt.
Eristys-helvetti?
16.04.2020 |
Mielenkiintoista on havaita kuinka ilmeisen rankkaa on monelle ihmiselle esim. etätyöntekijälle aika, jolloin on pakko olla kotona, eristäytyä ja erakoitua.
Kaveriton, työtön, eläkeläinen, syrjäytynyt.. kokee saman vuosia ja taas vuosia. Yksinäisyys on musertavaa.
Systeemi kiduttaa ”ilman jääneet” eläviksi kuolleiksi. Sitten heitä viel haukutaan lisää.
Itse ei kestetä parin viikon eristäytymistä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaverittoman ja työttömän kuitenkaan ymmärtääkseni normaalioloissa tarvitse esimerkiksi vältellä asiointia kaupoissa, museoissa ja kirjastoissa, väistellä köhijöitä ja pärskijöitä lenkkipolulla ja puistoissa tai selitellä kulkemisiaan maakunnan rajalla.
Helvetti tää on työttömällekin. Kukaan normaali ihminen elä näin. Työttömänä ois aikaa reissata jne
Miksi ihmeessä eristäydytte? Minä elän normaalia elämää, käyn töissä, lapset päiväkodissa, Kyllä kaupassa voi käydä, lenkkeilemässä, kampaajalla, ostoskeskuksetkin ovat vielä auki. Eipä ole vaikuttanut muuteoin, kuin että kyläilyt ovat loppuneet kun kaikki odottelevat neljän seinän sisällä koronan häviämistä. Minä odotan sairastumista ja elän samalla.
En tiedä ettekö ole lukeneet kuinka yleistä totaalinen yksinäisyys on mainitsemassani ryhmissä?
Tarkoitan nyt siis lähinnä heitä, en niitä, joilla on suurinpiirtein traumaton elämä, ystäviä ja sukulaisia myös normaalielämässä. Ja rahaa harrastaa jotain mielekästä.
Suurin osa työttömistä on ihmisiä, joiden kuuluisi päästä edes määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Siihen aikaan pitäisi kohdentaa paljon tukitoimia, jotta ihminen kuntoutuisi työkykyiseksi ja saisi arkeensa sisältöä.
Ehkä moni nyt ymmärtää ettei se yksinäisen ihmisen arki ole elämää. Kuinka karua on olla ja tehdä kaikki asiat yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helvetti tää on työttömällekin. Kukaan normaali ihminen elä näin. Työttömänä ois aikaa reissata jne
Millä reissaan, kun ei ole rahaa, ei tuttavia eikä sukulaisia?
Kesällä voi mennä metsään, mutta teltta ja makuupussi yms. välttämätön tavara maksaa useita satoja euroja.
Oletko tullut ajatelleeksi, että joillekin työpaikan ihmissuhteet ovat ainoat päivittäiset kontaktit muihin ihmisiin? Kun pakosta joutuu siirtymään etätöihin, ei ole enää niitäkään ihmissuhteita. En yhtään ihmettele, jos alkaa ahdistaa.
Etätöissä viihtyvät parhaiten ne, jotka eivät työpäivänsä aikana kaipaa muiden ihmisten fyysistä läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden viikon täysi eristys karanteenissa oli kuin paratiisi verrattuna tähän arjen ihmis-helvettiin.
Me on oikeastaan nautittu siitä, että ollaan kotona. Ilman tämän tuomaa etätyömahdollisuutta mies olisi ulkomailla töissä. Nyt hän pääsee mökillekin paljon pidemmäksi aikaa (kyllä, aiomme aloittaa mökkeilyn jäiden lähdettyä).
Ainoa haitta on pelko taudista. Ja se onkin kyllä aika iso haitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetti tää on työttömällekin. Kukaan normaali ihminen elä näin. Työttömänä ois aikaa reissata jne
Millä reissaan, kun ei ole rahaa, ei tuttavia eikä sukulaisia?
Kesällä voi mennä metsään, mutta teltta ja makuupussi yms. välttämätön tavara maksaa useita satoja euroja.
Retkeilyvälineitä saa lainata monista paikoista. Googlaa.
Mua naurattaa jo valmiiksi kun kesällä tulee käristyskupoli kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me on oikeastaan nautittu siitä, että ollaan kotona. Ilman tämän tuomaa etätyömahdollisuutta mies olisi ulkomailla töissä. Nyt hän pääsee mökillekin paljon pidemmäksi aikaa (kyllä, aiomme aloittaa mökkeilyn jäiden lähdettyä).
Ainoa haitta on pelko taudista. Ja se onkin kyllä aika iso haitta.
Lisään tähän, että olen niin hirveän onnellinen, kun mies pääsi kotiin. Ja niin on hänkin.
Jännitimme kovasti sitä, pääseekö hän ja saako matkalla tartunnan.
Olisi aivan hirveää, jos hän olisi yksin suurkaupungin asunnossa ulkomailla ja minä taas täällä. Etenkin jos tauti iskisi. Ja vaikkei iskisi, hän ei ehkä pääsisi tänne edes kesälomalle.
Vierailija kirjoitti:
No mitenköhän sitten päinvastainen tilanne jos pitkäaikaistyötön määrättäis säännölliseen työhön samantien. Kauhee valitus alkais saman tien siitä miten kamalaa se on kun on pakko herätä joka aamu aikaisin ja täytyy olla töissä 8 tuntia.
Ei työ ole mikään rangaistus, saatanan uuvatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitenköhän sitten päinvastainen tilanne jos pitkäaikaistyötön määrättäis säännölliseen työhön samantien. Kauhee valitus alkais saman tien siitä miten kamalaa se on kun on pakko herätä joka aamu aikaisin ja täytyy olla töissä 8 tuntia.
Vaihdetaan paikkoja vaikka heti. Elä sinä kympillä päivässä niin minä teen töitäsi palkkaa vasten. Olen valmis tekemään vaikka 12-tuntisia päiviä. Ja työttömäksi olen joutunut lomautusten ja YT-neuvotteluiden takia jo 3 vuotta sitten, ei siksi että "ei huvita tehdä töitä"
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa jo valmiiksi kun kesällä tulee käristyskupoli kaupan päälle.
Tavallaan minuakin. Minä olen mökillä saaressa ja saan uida niin paljon kuin haluan. Kyllä on mökit arvossaan kesällä.
Mutta sitten taas jos saa taudin, on vielä kauheampaa sairastaa helteellä.
Mutta eihän sitä edes tiedä, millainen kesä tulee. Toivottavasti kaunis ja ihana.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, että joillekin työpaikan ihmissuhteet ovat ainoat päivittäiset kontaktit muihin ihmisiin? Kun pakosta joutuu siirtymään etätöihin, ei ole enää niitäkään ihmissuhteita. En yhtään ihmettele, jos alkaa ahdistaa.
Etätöissä viihtyvät parhaiten ne, jotka eivät työpäivänsä aikana kaipaa muiden ihmisten fyysistä läsnäoloa.
Mahtaa sitten olla ihan hirveää jäädä/joutua eläkkeelle.
Kannattaisko asiansa hoitaa niin, että on muitakin ihmissuhteita ja kontakteja kuin työpaikan? Eikö siellä ole aika rajoittuneita "ihmissuhteita"?
Hmm. Työtön yksinäinen hlö, jolla ei ole omaisuutta, sukulaisia, ystäviä ei oikein voi kuin kökkiä asunnossaan ja sinnitellä päivästä toiseen. Harrastukset ovat niitä ilmaisia, yksin lenkkeily, yksin kirjastossa käyminen, yksin ruuanlaitto.
Väliaikaisesti tuo varmasti on monelle aika unelmaa mutta entäs kun se eristäytyneisyys (mihin yhteiskunta on vaikuttanut) kestää koko elämän? Kymmeniä vuosia? Kerrostalo-yksiössä, lähiössä.
Miks yhteiskunta on näin epäreilu omiaan kohtaan? Mitä arvoa on säilöä ihmisparkoja ilman tarkoitusta? Se on vähän kuin olisi maapallon viimeinen ihminen hamaan kuolemaan asti.
Näitä ajattelen, kun kuulen ihmisten valittavan, kuinka ”pää hajoo kun joutuu olemaan kotona.” Ja kuinka on ikäviä ystäviä ja illanviettoja, harrastuksia ja töitä.
Joo, en puhu normaalistikaan ikinä kenellekään mitään, kun ei ole ketään jolle puhua. Rahaa ei ole käydä just muualaa kuin ruokakaupassa, kirjastossa ja lenkillä. Kyllähän tämä vuosia/vuosikymmeniä kestäneenä tilana alkaa masentaa. Ja just se on pahinta, että tuskin tämä tästä paremmaksi enää muuttuu ikinä:( Liikaa sairautta, työttömyyttä ja pettymystä ihmisiin, että jaksaisi uskoa enää normaaliin elämään pääsevänsä.
Ja just kunnellut noita työttömien ym.haukkumisia vuosikausia niin eipä paljo kiinnostakaan ihmisten seura enää. Mut yksinkin kurjaa 24/7/365 ja loppuelämä tätä olisi:( Mulle ei tule mitään paluuta normaalin arkeen koronankaan jälkeen, tämä eristyneisyys yksin köyhydessä ei-toivottuna loisena on sitä normaalia mullekin.
Suhtautuiko ihmiset ennen koronaa vihamielisesti tuntemattomille jutteleviin ihmisiin? Mielestäni juttuseuraa sai, jos sitä tahtoi.
No mitenköhän sitten päinvastainen tilanne jos pitkäaikaistyötön määrättäis säännölliseen työhön samantien. Kauhee valitus alkais saman tien siitä miten kamalaa se on kun on pakko herätä joka aamu aikaisin ja täytyy olla töissä 8 tuntia.