Eristys-helvetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että joillekin työpaikan ihmissuhteet ovat ainoat päivittäiset kontaktit muihin ihmisiin? Kun pakosta joutuu siirtymään etätöihin, ei ole enää niitäkään ihmissuhteita. En yhtään ihmettele, jos alkaa ahdistaa. 

Etätöissä viihtyvät parhaiten ne, jotka eivät työpäivänsä aikana kaipaa muiden ihmisten fyysistä läsnäoloa. 

Mahtaa sitten olla ihan hirveää jäädä/joutua eläkkeelle.

Kannattaisko asiansa hoitaa niin, että on muitakin ihmissuhteita ja kontakteja kuin työpaikan? Eikö siellä ole aika rajoittuneita "ihmissuhteita"?  

Yllättävän monelle onkin ja monet jatkaa työelämässä vielä eläkeiän jälkeenkin. Osalla ihmisiä ei  ole sellaisia sosiaalisia taitoja, että pystyisivät luomaan vapaa-ajalleen ihmissuhteita. Palstallakin on todella usein ketjuja, joissa puhutaan yksinäisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuiko ihmiset ennen koronaa vihamielisesti tuntemattomille jutteleviin ihmisiin? Mielestäni juttuseuraa sai, jos sitä tahtoi.

Huom ”jos tahtoi” ei riitä. On kyse myös siitä, pystyykö enää aloittamaan keskustelua jne.

Mua on koulutettu päiväkoti-ikäisestä kiusaamalla, väkivallalla ja huomioimatta jättämisellä, loukkaamalla, huijaamalla, valehtelemalla siihen, että koin/koen olevani merkityksetön, ei-kiinnostava, ei kukaan. Mun vanhemmat on kuolleet, sukulaiset asuu useiden satojen km päässä.

Oon hirmu onneton, mutta en jaksa enää yrittää oikeastaan mitään. Mikään ei koskaan onnistunut eikä ketään kiinnosta.

Kuitenkin olin koulussa fiksu ja osaava, mutta kiusattu. Oon aika nättikin mutta niin vain on sydän särjetty monta kertaa. Ystävät ovat jääneet, kun on joutunut muuttamaan miljoona kertaa.

Ei vaan pysty enää uskomaan eikä luottamaan, et elämällä ois jotain mulle tai et mulla ois jotain elämälle. On semmoinen olo, että maatuu yksin kunnes kuolee.

Vuosien yksinäisyys on lienee syynä siihen että maadun, ihmisten julmuus siihen etten enää uskaltanut mitään.

Juup. Pyydän niitä jotka tuskailee nyt tilannetta kuulostelemaan tunteitaan. Entä jos sinä olisit merkityksetön kaikille muille? Ketään ei kiinnostaisi mikään, mitä teet. Ja tätä kestäisi vuositolkulla.