Vanhenemisen vaikeus ja hyväksyntä
Miten ootte hyväksyny vanhenemisen, ulkonäön rapistumisen, kunnon heikkenemisen treenistä huolimatta, säryt kropassa jne. Vähän epäreilua että toiset vanhetessaan vaan kaunistuu, vanhenee hyvällä tavalla. Liekkö nuo itse sitä näkee aamalla tavalla.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muuttunut ajatus niin, että haluan kokoajan enemmän vetäytyä omaan elämään. Muuttaa rauhalliseen pieneen pitäjään jossa kukaan ei tunne minua. Olen ollut aina todella sosiaalinen, nyt se kuormittaa minua. Viihdyn yksin rauhassa. En enää kaipaa ihmisiä ympärilleni.
Pienessä pitäjässä JOKAINEN tuntee sinut, tietää taustasi ja tilisi saldon.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei hyväksy vanhenemistaan. Se on sille kova pala.
Yleensä vaippojen saaminen on kova pala vanhuksille. Monet naiset varsinkin kärsivät alussa henkisesti, kun tulee vaipat.
Vaippojen "käytöstä" myös vakehdellaan läheisille, ei myönnetä. Se on jotenkin säälittävää.
Oma isäni esim. Peitteli vaippapakkauksiaan...
Miksi ihmeessä vaippojen käytöstä pitäisi puhua kenenkään kanssa?
Kävin joskus kylässä työkaverilla ja kaikki kylpyhuoneen seinät olivat täynnä tuotteita, jotka fiksu ihminen pitäisi kaapissa, suljettujen ovien takana. Mm. siteet ja peräpukamavoiteet ovat tuotteita, joita kenenkään ei pitäisi esitellä muille.
Vierailija kirjoitti:
V*ttumaisinta on näkymättömäksi muuttuminen. Ketään ei kiinnosta mikään mitä sanon tai teen. En ole edes vanha vielä oikeasti mutta olen sitä nuorten silmissä.
Käännä "huomaamattomuus" hyödyksesi: kun kukaan ei ole jatkuvasti kommentoimassa tai tajua kiinnittää sinuun huomiota, voit vapaasti touhuilla omiasi juuri niinkuin itse haluat. Nuoret kontrolloivat yleensä toisiaan ja jokaisesta asiasta pitää olla se mielipide. Takavasen on taktisesti loistava positio.
No mulla virtsankarkailua, ei hävetä. En kyllä vaippoja tartte. Ikää n. 40