Itse opeperheitten Opettajat vahingoittavat niitä lapsia usein joilla on tunnekuormaa kotonta
Eli kaikkein tuhoisinta jälkeä ymmärtämätön itse helpon lapsuuden elänyt opettaja tekee niitten lasten ja nuorten kanssa joilla on tunnekuormaa ja menetyksiä kotoa. Ja ihan turha tulla tähän sanomaan jonkun 2v isänsä menettäneen Marinin lapsuudesta. Isä on tärkeä lapselle vasta oikeastaan yli 3v .
Muistan koulusta mikä etumatka oli niillä lapsilla kaikessa joilla oli tukevat vanhemmat, oppiminen oli kuin leikkiä ja he vaan liukuivat hyviin virkoihin ja jäivät kokonaan vaille sen tajua ettei kaikilla ollut yhtä kuormatonta.
Millaisia ajatuksia tästä? Onko kokemuksia ettei sinua ymmärrettu koulussa koska oli hankalaa kotona?
Kommentit (44)
Isäni kuoli, kun olin 6v ja äiti jäi leskeksi 3 pienen lapsen kanssa. Veljistä tuli molemmista lääkäreitä, minusta limnologi. Joskus mietin, mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos isä olisi elänyt. Muilla lapsilla oli suunnaton etumatka kaikkeen, meillä vain osaamista, älyä ja vahva motivaatio.
Mitä tämä ymmärtäminen oikein käytännössä tarkoittaa? Opettaja opettaa opetussuunnitelman mukaan ja arvioi oppilaan osaamista. Se on hänen työnsä. Opettajalla voi olla vaikka kuinka paha mieli heikot eväät saaneen lapsen takia, mutta ei hän silti tilanteelle mitään voi.
Noh, et selvästikään pelaa ihan koko pakalla, kun vähättelet isättömyyttä.
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli, kun olin 6v ja äiti jäi leskeksi 3 pienen lapsen kanssa. Veljistä tuli molemmista lääkäreitä, minusta limnologi. Joskus mietin, mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos isä olisi elänyt. Muilla lapsilla oli suunnaton etumatka kaikkeen, meillä vain osaamista, älyä ja vahva motivaatio.
Eihän pelkkä kuolema ole välttämättä mikään tunnekuorma niin paljoa kuin väkivalta ryyppääminen ja pettämiset monissa perheissä. Lapsi pystyy tuen voimin käsittelemään kuoleman ja jalostamaan menetystä. Mutta perheväkivalta jättää lapsen kuin usvaan kaikesta, kuka on , miksi on ja mitä haluaa elämältään.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli, kun olin 6v ja äiti jäi leskeksi 3 pienen lapsen kanssa. Veljistä tuli molemmista lääkäreitä, minusta limnologi. Joskus mietin, mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos isä olisi elänyt. Muilla lapsilla oli suunnaton etumatka kaikkeen, meillä vain osaamista, älyä ja vahva motivaatio.
Eihän pelkkä kuolema ole välttämättä mikään tunnekuorma niin paljoa kuin väkivalta ryyppääminen ja pettämiset monissa perheissä. Lapsi pystyy tuen voimin käsittelemään kuoleman ja jalostamaan menetystä. Mutta perheväkivalta jättää lapsen kuin usvaan kaikesta, kuka on , miksi on ja mitä haluaa elämältään.
Mutta opettajan tehtävänä ei ole kuulustella vanhempia lapsen kotioloista, etsiä tietoa käräjäoikeuden päätöksistä tai keskustella lastensuojelun kanssa. Opettajan tehtävänä on opettaa. On väärin kuvitella, että kaiken muun lisäksi opettaja olisi lapselle vielä terapeuttikin.
Monen lapsen tunnekuorma pienenisi, jos huostaanottoja tehtäisiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä ymmärtäminen oikein käytännössä tarkoittaa? Opettaja opettaa opetussuunnitelman mukaan ja arvioi oppilaan osaamista. Se on hänen työnsä. Opettajalla voi olla vaikka kuinka paha mieli heikot eväät saaneen lapsen takia, mutta ei hän silti tilanteelle mitään voi.
Noh, et selvästikään pelaa ihan koko pakalla, kun vähättelet isättömyyttä.
En vähättele isättömyyttä mutta ne palikat koostuvat suhteessa isään myöhemmin kuin alle 2 v, tai ilman äitiä. Yksi hyvä kiintymyssuhde riittää eheään kasvuun. Ja ivailit heti joten jätit luonteesi esiin.
Mikäpä se opettaja oppilaiden kotioloille voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
Ei opettajat tehneet noin. Ne lapset vain siirsivät kokemuksensa vanhemmista kokemukseksi siitä opettajasta. Kun isä ivasi opettajaa, niin lapsi koki kotiläksyjen kuulustelun alistamiseksi. Tunnelukko syntyi siitä, että ei osannut kyseenalaistaa vanhempiensa toimintaa edes terapian avulla.
Helpompi kokea opettaja viholliseksi kuin omat vanhemmat.
Veikkaan että opettajissa oli netsien jälkeläisiä suhteessa muuhun väestöön enemmän koska alistaminen oli heissä sissäänrakennettua. Nytkin joku kyselee mitä se ymmärtäminen käytännössä tarkoittaa.
jokainen vähänkin normaaliempatialla varustettu tajuaa että oppiminen on hyvin kokonaisvaltaista ja tunne-elämä liittyy oppimiseen kiinteästi. Jos on kuormaa on vaikeampaa oppiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
No tämä kuulostaa kyllä kamalalta. Tapahtuiko tämä siis josku 70-luvulla, kun kaikenlainen alistaminen oli yleisempää, vai onko nykyäänkin vielä joku opettajista tuollainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
Ei opettajat tehneet noin. Ne lapset vain siirsivät kokemuksensa vanhemmista kokemukseksi siitä opettajasta. Kun isä ivasi opettajaa, niin lapsi koki kotiläksyjen kuulustelun alistamiseksi. Tunnelukko syntyi siitä, että ei osannut kyseenalaistaa vanhempiensa toimintaa edes terapian avulla.
Helpompi kokea opettaja viholliseksi kuin omat vanhemmat.
Ihan netsi sanoa etteivät opettajat muka tehneet noin. Kyllä he tekivät , jotkut heistä. Ihan suoraan kiusasivat joitain ja aloitteellisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä ymmärtäminen oikein käytännössä tarkoittaa? Opettaja opettaa opetussuunnitelman mukaan ja arvioi oppilaan osaamista. Se on hänen työnsä. Opettajalla voi olla vaikka kuinka paha mieli heikot eväät saaneen lapsen takia, mutta ei hän silti tilanteelle mitään voi.
Noh, et selvästikään pelaa ihan koko pakalla, kun vähättelet isättömyyttä.
En vähättele isättömyyttä mutta ne palikat koostuvat suhteessa isään myöhemmin kuin alle 2 v, tai ilman äitiä. Yksi hyvä kiintymyssuhde riittää eheään kasvuun. Ja ivailit heti joten jätit luonteesi esiin.
Sinä itse tuot kyllä myös luonteesi hyvin esille vähättelemällä toisten kärsimyksiä ihan nimeltä mainiten, mikä on törkeää. Marinin isä on alkoholisti, joka on hylännyt lapsensa. Tuota hylkäämiskokemusta ei muuksi muuta se, että lapsi tarvitsee selvitäkseen vain yhden kiintymyssuhteen.
On muuten pilvin pimein tarinoita siitä, miten kannustava opettaja on pelastanut lapsen, joka ei ole saanut kotoa tukea.
Tuollainen koko ammattiryhmän dissaaminen ja opettajien syyllistäminen siitä, että joillakin on "tunnekuormaa", on lapsellista ja typerää.
Vastauksista päätellen ei ole meno muuttunut ainakaan, eli opettajat eivät auta oikeasti oppilaitaan oppimaan vaan käyttäytyvät koulussa niin että koko koulu kuuluisi vain menestyneille ja heidän jälkeläisilleen. Ihmekö sitten on jos lapset ja nuoret alkavat syrjäytyä jo varhain?
Etkö saanut edes kuraattorin apua? Oliko koulupsykologia? Entä lastenlsuojelu?
Vierailija kirjoitti:
kotonta?
No sen laitoin av tyyliin ihan tietoisesti.
Voisiko ap vastata siihen, että mitä opettajan pitää siis tehdä?
Itse voin kertoa, että en tiedä oppilaideni kotioloista juuri mitään. Miksi pidät itsestään selvänä, että opettaja tietää, kenen isä dokaa tms?
Vierailija kirjoitti:
Etkö saanut edes kuraattorin apua? Oliko koulupsykologia? Entä lastenlsuojelu?
Tässä ei ole kyse minusta, onko sinusta ihme jos joku huomasi mitä muille oppilaille tapahtui? Ne kuraattorit olivat ihan virkaatekeviä eikä sinne tainnut moni päätyä. Kuilu oli liian iso.
Itselläni oli vanhat vanhemmat ja paljon sisaria eikä ne lapset joilla oli virkeät ja aktiiviset vanhemmat ymmärtäneet yhtään niitä vaikeuksia joitten kanssa sai kamppailla isossa perheessä, eikä tovereitten tukea tietenkään voinut odottaakaan mutta se masensi kun jotkut opettajat kuittailivat kipeillä asioilla luokan kuullen.