Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itse opeperheitten Opettajat vahingoittavat niitä lapsia usein joilla on tunnekuormaa kotonta
15.04.2020 |
Eli kaikkein tuhoisinta jälkeä ymmärtämätön itse helpon lapsuuden elänyt opettaja tekee niitten lasten ja nuorten kanssa joilla on tunnekuormaa ja menetyksiä kotoa. Ja ihan turha tulla tähän sanomaan jonkun 2v isänsä menettäneen Marinin lapsuudesta. Isä on tärkeä lapselle vasta oikeastaan yli 3v .
Muistan koulusta mikä etumatka oli niillä lapsilla kaikessa joilla oli tukevat vanhemmat, oppiminen oli kuin leikkiä ja he vaan liukuivat hyviin virkoihin ja jäivät kokonaan vaille sen tajua ettei kaikilla ollut yhtä kuormatonta.
Millaisia ajatuksia tästä? Onko kokemuksia ettei sinua ymmärrettu koulussa koska oli hankalaa kotona?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
Ei opettajat tehneet noin. Ne lapset vain siirsivät kokemuksensa vanhemmista kokemukseksi siitä opettajasta. Kun isä ivasi opettajaa, niin lapsi koki kotiläksyjen kuulustelun alistamiseksi. Tunnelukko syntyi siitä, että ei osannut kyseenalaistaa vanhempiensa toimintaa edes terapian avulla.
Helpompi kokea opettaja viholliseksi kuin omat vanhemmat.
Voihan noinkin käydä, mutta tuo on ohi aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen elämä vain lipuu mutkattomasti? Eiköhän jokaisen elämässä ole jotain kannettavaa ja taakkaa. Voihan opettajilla itselläänkin olla poikkeuksellisen raskas lapsuus, myös siinä tapauksessa, jos itsellä on ollut opettajavanhemmat. Harva oikeasti tietää, edes läheisistään, mitä he ovat käyneet tai käyvät elämässään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä ymmärtäminen oikein käytännössä tarkoittaa? Opettaja opettaa opetussuunnitelman mukaan ja arvioi oppilaan osaamista. Se on hänen työnsä. Opettajalla voi olla vaikka kuinka paha mieli heikot eväät saaneen lapsen takia, mutta ei hän silti tilanteelle mitään voi.
Noh, et selvästikään pelaa ihan koko pakalla, kun vähättelet isättömyyttä.
En vähättele isättömyyttä mutta ne palikat koostuvat suhteessa isään myöhemmin kuin alle 2 v, tai ilman äitiä. Yksi hyvä kiintymyssuhde riittää eheään kasvuun. Ja ivailit heti joten jätit luonteesi esiin.
Sinä itse tuot kyllä myös luonteesi hyvin esille vähättelemällä toisten kärsimyksiä ihan nimeltä mainiten, mikä on törkeää. Marinin isä on alkoholisti, joka on hylännyt lapsensa. Tuota hylkäämiskokemusta ei muuksi muuta se, että lapsi tarvitsee selvitäkseen vain yhden kiintymyssuhteen.
On muuten pilvin pimein tarinoita siitä, miten kannustava opettaja on pelastanut lapsen, joka ei ole saanut kotoa tukea.
Tuollainen koko ammattiryhmän dissaaminen ja opettajien syyllistäminen siitä, että joillakin on "tunnekuormaa", on lapsellista ja typerää.
Marinin tarina on julkisesti esitetty, joten nimen esiin tuomisessa ei ole mitään mitä et voisi lukea muualtakin.
Marinin isä oltiin pahoinpidelty portsarihommista kotiin tullessa ja hän sanoo itse saaneensa siinä aivovammaa joka johti juomiseen ja Hakaniemen sillan alle. Mutta sillä yhdellä tukijalla tarkoitan sitä että yksikin hyvä suhde pelastaa lapsen kyllä, vaikka muu olisi ihmetyksen aihe, ja hän oli n 2 v kun isä häipyi.
Tunnekuormasta puhuminen ei ole lapsellista ja typerää mutta asenteesi on kypsymätön koska otat puolustusasenteen ja et ole halukas ollenkaan tarkastamaan asiaa kuormitettujen oppilaitten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei korvata vanhempia tai olla terapeuttina.
Minä puhuinkin vahingoittamisesta jota näki kouluissa, kun opet ivailivat ja alistivat niitä lapsia joilla oli muutenkin kuormaa.
Ei opettajat tehneet noin. Ne lapset vain siirsivät kokemuksensa vanhemmista kokemukseksi siitä opettajasta. Kun isä ivasi opettajaa, niin lapsi koki kotiläksyjen kuulustelun alistamiseksi. Tunnelukko syntyi siitä, että ei osannut kyseenalaistaa vanhempiensa toimintaa edes terapian avulla.
Helpompi kokea opettaja viholliseksi kuin omat vanhemmat.Voihan noinkin käydä, mutta tuo on ohi aiheen.
Ohi aiheen ja lujaa, koska nyt haukutaan opettajia ja puolustelevat kommentit ovat kiellettyjä. Syynä kaikkeen syrjäytymiseen on ymmärtämätön opettaja.
Tästä on nykyään puhuttu, että esimerkiksi päiväkodeissa pitäisi olla sekä opettajia, että sosionomeja töissä, koska on niin paljon ongelmia perheissä. Ehkä kouluissakin pitäisi olla sellaisia etsivää työtä tekeviä sosiaalialan työntekijöitä.
Varsinkin ennen on ollut niin auktoritteettista, että vaikea on pienen lapsen olla uskaltanut mennä puhumaan jollekin kuraattorille.
Kyllä opettajissakin voi olla niitä, jotka suosivat toisia ja ohittavat toisia oppilaita. En yleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap vastata siihen, että mitä opettajan pitää siis tehdä?
Itse voin kertoa, että en tiedä oppilaideni kotioloista juuri mitään. Miksi pidät itsestään selvänä, että opettaja tietää, kenen isä dokaa tms?
Koska sellaisen huomaa lapsesta jos haluaa huomata. ja opettajan tulisi haluta jos haluaa että sekin lapsi oppisi. Onkohan nyt jotain jäänyt sisäistämättä työssäsi?
Onko sinulta jäänyt sisäistämättä, että opettajalla voi olla useita satoja oppilaita? Itse opetan usein sataa nuorta päivässä. Yksi oppilas on siellä aina muiden kahdenkymmenen seassa ja tunnin päästä taas uusi ryhmä.
Minusta nämä jatkuvasti opettajia haukkuvat ihmiset voisivat yrittää sisäistää, että opettaja opettaa ainettaan eikä voi siinä sivussa pelastaa koko maailmaa. Tasan tarkkaan nämä marisijat eivät itse olisi sen kummempia. Hah, olisikin hauska nähdä nämä valittajat todella opettajan työssä, jossa on aika monta liikkuvaa osaa niiden satojen oppilaidenkin lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämä vain lipuu mutkattomasti? Eiköhän jokaisen elämässä ole jotain kannettavaa ja taakkaa. Voihan opettajilla itselläänkin olla poikkeuksellisen raskas lapsuus, myös siinä tapauksessa, jos itsellä on ollut opettajavanhemmat. Harva oikeasti tietää, edes läheisistään, mitä he ovat käyneet tai käyvät elämässään läpi.
Lapsella on herkyyskausia kehityksessään jolloin on erityisen vahingollista esim juuri perheestä asteittain itsenäistymisvaiheessa- kun rinki laajenee muihinkin aikuisiin- että se opettaja joka on keskeinen aikuinen pettää lapsen luottamuksen noin ja tölvii, kun pitäisi voida luottaa.
Opettaja osuu tähän vaiheeseen juuri lapsen elämässä ja jos opettaja on kauhea on lapsen ensimmäiset kokemukset koko yhteiskunnasta pelottavat ja karmeatkin.
Itse asiassa luulen että tämän vaiheen ja vuorovaikutuksen epäonnistuminen korreloi voimakkaasti syrjäytymiseen myöshemmin. Se on erittäin herkkä vaihe nimittäin koska ensiaskeleet otetaan kohti yhteiskuntaa kodin piiristä.
Tuossa kohtaa voitaisiin paikata huonompaakin kotia monien kohdalla ainakin herättämällä sitä luottamusta että jokin kantaa vaikka koti olisi rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämä vain lipuu mutkattomasti? Eiköhän jokaisen elämässä ole jotain kannettavaa ja taakkaa. Voihan opettajilla itselläänkin olla poikkeuksellisen raskas lapsuus, myös siinä tapauksessa, jos itsellä on ollut opettajavanhemmat. Harva oikeasti tietää, edes läheisistään, mitä he ovat käyneet tai käyvät elämässään läpi.
Lapsella on herkyyskausia kehityksessään jolloin on erityisen vahingollista esim juuri perheestä asteittain itsenäistymisvaiheessa- kun rinki laajenee muihinkin aikuisiin- että se opettaja joka on keskeinen aikuinen pettää lapsen luottamuksen noin ja tölvii, kun pitäisi voida luottaa.
Opettaja osuu tähän vaiheeseen juuri lapsen elämässä ja jos opettaja on kauhea on lapsen ensimmäiset kokemukset koko yhteiskunnasta pelottavat ja karmeatkin.
Itse asiassa luulen että tämän vaiheen ja vuorovaikutuksen epäonnistuminen korreloi voimakkaasti syrjäytymiseen myöshemmin. Se on erittäin herkkä vaihe nimittäin koska ensiaskeleet otetaan kohti yhteiskuntaa kodin piiristä.
Tuossa kohtaa voitaisiin paikata huonompaakin kotia monien kohdalla ainakin herättämällä sitä luottamusta että jokin kantaa vaikka koti olisi rikki.
Tämä on pääsyy nykyisiin syrjäytymisiin jopa väitän, että nivoutuminen alkuaan nitistetään väärällä tavalla asennoituvien opettajien voimin. Minä ihmettelen kovin ellei Opetusministeriä kiinnostaisi tämä ongemakenttä ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämä vain lipuu mutkattomasti? Eiköhän jokaisen elämässä ole jotain kannettavaa ja taakkaa. Voihan opettajilla itselläänkin olla poikkeuksellisen raskas lapsuus, myös siinä tapauksessa, jos itsellä on ollut opettajavanhemmat. Harva oikeasti tietää, edes läheisistään, mitä he ovat käyneet tai käyvät elämässään läpi.
Lapsella on herkyyskausia kehityksessään jolloin on erityisen vahingollista esim juuri perheestä asteittain itsenäistymisvaiheessa- kun rinki laajenee muihinkin aikuisiin- että se opettaja joka on keskeinen aikuinen pettää lapsen luottamuksen noin ja tölvii, kun pitäisi voida luottaa.
Opettaja osuu tähän vaiheeseen juuri lapsen elämässä ja jos opettaja on kauhea on lapsen ensimmäiset kokemukset koko yhteiskunnasta pelottavat ja karmeatkin.
Itse asiassa luulen että tämän vaiheen ja vuorovaikutuksen epäonnistuminen korreloi voimakkaasti syrjäytymiseen myöshemmin. Se on erittäin herkkä vaihe nimittäin koska ensiaskeleet otetaan kohti yhteiskuntaa kodin piiristä.
Tuossa kohtaa voitaisiin paikata huonompaakin kotia monien kohdalla ainakin herättämällä sitä luottamusta että jokin kantaa vaikka koti olisi rikki.
Tämä on pääsyy nykyisiin syrjäytymisiin jopa väitän, että nivoutuminen alkuaan nitistetään väärällä tavalla asennoituvien opettajien voimin. Minä ihmettelen kovin ellei Opetusministeriä kiinnostaisi tämä ongemakenttä ja paljon.
Opettaja joka huutaa tässä vaiheessa lapselle ymmärtämättömänä voi pilata koko sosiaalistumisvaiheen pahimmillaan ja sairastuttaakin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen verran olen tunnistanut asenteellisuutta koulumaailmassakin, että etenkin pienissä kouluissa, joissa tiedetään vähän, "kuka on kuka" , toisten oppilaiden oletetaan menestyvän hyvin, ja toisten taas ei, ja tällöin nämä jälkimmäiset voivat jäädä ilman kannustusta. Ainakin vielä 80- ja 90-luvulla on voinut olla tällaista. Nykyään on ehkä anonyymimpää ja muutenkin erilainen yhteiskuntarakenne. Ja ehkä opettajillakin parempi itsetunto ja aito halu työskennellä lasten kanssa.
Edelleen kysyn onko meidän yhteiskunnalla varaa siihen että vain menestyneitten lapsille kuuluu koulumenestyminen vaikka nekin ns huonommat perheet maksavat veroja koulusta siinä kuin muutkin?
Onko varaa saada iso määrä syrjään vammautettuja lapsia ja nuoria ???? Kun näitä on nyt enenevästi niin minusta asiaan on kiinnitettvä viimeistään nyt jo iso huomio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ennenkin kaikenlaista kuormitusta.
Evakko ja sodan käynyt isäni traumoissaan, äitini kuurona kasvattivat kuitenkin 8 lasta jotka kaikki kävivät kunnialla koulut läpi ja 5 heistä akateemisesti koulutettuja , kolmella koulutason koulutus. Jokainen menestynyt elämässään ja ammatissaan kunnialla. Samoin kaikkien jälkikasvu.
Eikä sodan jälk.ollut sosiaaliapua tmv .
Kyllä opettajat katsovat oppilaan koulumenestystä ja uurastusta oppilaslähtöisesti, ei millaisesta tai kuinka suuresta perheestä kukin on.
Toki omat vanhempani kannustivat aina meitä lapsia ja olivat myös itse ahkeria raskaissa ammateissaan. Koulunkäyntivuodet heiltä vei sota.
Hölmistynyt kirjoitti:
Oli ennenkin kaikenlaista kuormitusta.
Evakko ja sodan käynyt isäni traumoissaan, äitini kuurona kasvattivat kuitenkin 8 lasta jotka kaikki kävivät kunnialla koulut läpi ja 5 heistä akateemisesti koulutettuja , kolmella koulutason koulutus. Jokainen menestynyt elämässään ja ammatissaan kunnialla. Samoin kaikkien jälkikasvu.
Eikä sodan jälk.ollut sosiaaliapua tmv .
Kyllä opettajat katsovat oppilaan koulumenestystä ja uurastusta oppilaslähtöisesti, ei millaisesta tai kuinka suuresta perheestä kukin on.
Toki omat vanhempani kannustivat aina meitä lapsia ja olivat myös itse ahkeria raskaissa ammateissaan. Koulunkäyntivuodet heiltä vei sota.
Lapsen lähtökohtien on todistettu vaikuttavan lapsen myöhempään hyvinvointiin ja menestykseen, eikä yksittäistapaukset muuta sitä. Samalla tavalla voi kertoa ajavansa ilman turvavyötä ja olevansa kunnossa, mutta se ei tee turvavöistä turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että opettajissa oli netsien jälkeläisiä suhteessa muuhun väestöön enemmän koska alistaminen oli heissä sissäänrakennettua. Nytkin joku kyselee mitä se ymmärtäminen käytännössä tarkoittaa.
jokainen vähänkin normaaliempatialla varustettu tajuaa että oppiminen on hyvin kokonaisvaltaista ja tunne-elämä liittyy oppimiseen kiinteästi. Jos on kuormaa on vaikeampaa oppiakin.
Minä veikkaan, että löit pääsi kantoon monta kertaa kun äitisi roikotti sinua jalasta kauppareissuillaan...
Minulla on viikossa 250 oppilasta kahdelta eri kouluasteelta. Tunnen ulkonäöltä ehkä 20 huoltajaa, niin että tiedän myös kuka oppilaista on hänen lapsensa. Muiden oppilaiden huoltajista minulla ei ole mitään tietoa.
Opettajat eivät saa tietää oppilaan kotioloista yhtään mitään, jollei oppilas jotakin oppitunnin aikana kerro. Muita rupatteluaikoja ei tavallisella aineenopettajalla ole. Kaikki kuraattorin tai luokanvalvojan saama tietämys on salaista, eikä sitä saa ilman oppilaan ja huoltajan lupaa jakaa oppilaille. Ainoa mistä voi jotain aavistella on oppilaan vaatteiden siisteys ja oppilaan hygienia. Pesemättömät vaatteet ja sottainen oppilas vihjaavat jotain kotioloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämä vain lipuu mutkattomasti? Eiköhän jokaisen elämässä ole jotain kannettavaa ja taakkaa. Voihan opettajilla itselläänkin olla poikkeuksellisen raskas lapsuus, myös siinä tapauksessa, jos itsellä on ollut opettajavanhemmat. Harva oikeasti tietää, edes läheisistään, mitä he ovat käyneet tai käyvät elämässään läpi.
Lapsella on herkyyskausia kehityksessään jolloin on erityisen vahingollista esim juuri perheestä asteittain itsenäistymisvaiheessa- kun rinki laajenee muihinkin aikuisiin- että se opettaja joka on keskeinen aikuinen pettää lapsen luottamuksen noin ja tölvii, kun pitäisi voida luottaa.
Opettaja osuu tähän vaiheeseen juuri lapsen elämässä ja jos opettaja on kauhea on lapsen ensimmäiset kokemukset koko yhteiskunnasta pelottavat ja karmeatkin.
Itse asiassa luulen että tämän vaiheen ja vuorovaikutuksen epäonnistuminen korreloi voimakkaasti syrjäytymiseen myöshemmin. Se on erittäin herkkä vaihe nimittäin koska ensiaskeleet otetaan kohti yhteiskuntaa kodin piiristä.
Tuossa kohtaa voitaisiin paikata huonompaakin kotia monien kohdalla ainakin herättämällä sitä luottamusta että jokin kantaa vaikka koti olisi rikki.
Tutkimukset eivät tue väitettäsi lainkaan! Syrjätyminen syntyy - jos on syntyäkseen - nimenomaan varhaislapsuuden kokemuksista. Perhe voi ne korjata. Ei välttämättä oma perhe vaan sijaisperhe. Todella harva astuu yhteiskuntaan vasta kouluiässä, koska iso osa lapsista on ennen tätä päivähoidossa. Kodin piiristä lähdetään tilastojen valossa noin 1v 5 kk iässä.
Opettajan tehtävänä ei ole korjata rikkinäisen kodin aiheuttamaa traumaa. Hänen tehtävänsä on olla aikuinen, joka opettaa. Terapian tarpeessa oleva mielenterveysongelmista kärsivä lapsi ei ole koulussa kuntoutumassa vaan oppimassa. Liian moni vanhempi kuvittelee, että koulun tehtävänä on korjata se, minkä he rikkoivat. Siksi lapsia ei anneta sijaisperheisiin kokemaan hyviä asioita, koska alitajuisesti kuvitellaan oman perheen olevan se hyvä perhe ja opettaja on huono ihminen, koska ei ymmärrä ja paapo, vaan vaatii saman kuin muiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kysyn onko meidän yhteiskunnalla varaa siihen että vain menestyneitten lapsille kuuluu koulumenestyminen vaikka nekin ns huonommat perheet maksavat veroja koulusta siinä kuin muutkin?
Onko varaa saada iso määrä syrjään vammautettuja lapsia ja nuoria ???? Kun näitä on nyt enenevästi niin minusta asiaan on kiinnitettvä viimeistään nyt jo iso huomio!
Kyllä meillä on tähän varaa ja pitää ollakin. Jos perhe sen lapsensa vammauttaa, niin perhe kantaa vastuunsa eikä sysää sitä koululle. Menestyneet joutuvat maksamaan yhteiskunnalle enemmän veroja kuin ns. huonommat perheet, joten kyllä heidän lapsilleen kuuluu edes koulutus, vaikka huonompien perheiden vanhemmat eivät koulutusta arvosta ja heidän lastensa paikka on terapia.
Vierailija kirjoitti:
No sen verran olen tunnistanut asenteellisuutta koulumaailmassakin, että etenkin pienissä kouluissa, joissa tiedetään vähän, "kuka on kuka" , toisten oppilaiden oletetaan menestyvän hyvin, ja toisten taas ei, ja tällöin nämä jälkimmäiset voivat jäädä ilman kannustusta. Ainakin vielä 80- ja 90-luvulla on voinut olla tällaista. Nykyään on ehkä anonyymimpää ja muutenkin erilainen yhteiskuntarakenne. Ja ehkä opettajillakin parempi itsetunto ja aito halu työskennellä lasten kanssa.
Silti on outoa, että tiettyjen perheiden lapsista näkee jo eskarissa, että he tulevat menestymään ja toisista huomaa pelkkää pihaleikkiä seuratessaan, että elämä ei kanna, yhteiskunnan tulee kannatella.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli, kun olin 6v ja äiti jäi leskeksi 3 pienen lapsen kanssa. Veljistä tuli molemmista lääkäreitä, minusta limnologi. Joskus mietin, mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos isä olisi elänyt. Muilla lapsilla oli suunnaton etumatka kaikkeen, meillä vain osaamista, älyä ja vahva motivaatio.
Toivon, että veljistäsi tulee akateemikkoja ja sinusta hyper-, senior- tai superlimnologi-akateemikko. ;)
Olen pahoillani, että menetitte isänne, mutta kiitos, kun huvitit minua vastauksellasi.
ohis
Alue: Aihe vapaa
Koska sellaisen huomaa lapsesta jos haluaa huomata. ja opettajan tulisi haluta jos haluaa että sekin lapsi oppisi. Onkohan nyt jotain jäänyt sisäistämättä työssäsi?