Kuinka moni täällä tiesi tai tietää suurinpiirtein tulevan perintönsä koon?
Onko teille kerrottu, millaisia järjestelyitä tulevaisuudessa saamassanne perinnössä on? Tai kerrottiinko, jos olette jo perinnön saaneet? Tämähän ei sitten kateellisille vain tiedoksi tarkoita sitä, että perivä olisi ottanut asiaa puheeksi koskaan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Varakkaat vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jokaisen on tienattava oma varallisuutensa, eivätkä aio jättää jälkeensä mitään.
Ovatko itse saaneet perintöä?
Melko vaikea arvioida tulevia perintöjä, kun ei tiedä mikä on perinnönjättäjän elinikä ja miten paljon tarvitsee palveluita, jotta viimeiset elinvuodet saisi elää ihmisarvoista ja inhimillistä elämää.
Mummini muutti palvelutaloon n. 82v ja minä taas muutin hänen asuuntoonsa, jonka suunnitelmien mukaan piti jäädä hänen kuoleman jälkeensä minulle, mutta toisin kävi, kun mummini päättikin elää 101v.
Eihän ne mummin säästöt ja eläke mihinkään riittäneet palvelutalossa, kun hän yhä enemmän tarvitsi palveluita ja kun olin jo "iso tyttö" ja pärjäsin elämässä, päätettiin myydä asunto ja taata mummolle viimeiseksi elinvuodeksi ihmisarvoinen elämä. Eikä yhtään harmita, päinvastoin, olin kiitollinen, vaikka menetin "saamani perinnön".
Tuskin on paljoa.
Mistä edes tiedän saanko mitään perintöä koskaan, koska aina voi vahingossa heittää veivinsä ennen vanhempiaan.
Perintöä ei saada vanhemmilta, vaan se on lainassa lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä siirrän mahdollisen perintöni lapsilleni, itse en tarvitse. Vanhemmat ovat hyväkuntoisia 87 ja 86v, itse olen 66v, lapset nelikymppisiä.
Sama juttu. Olen ajatellut kieltäytyväni perinnöstä lasteni hyväksi kun se aika tulee.
Minä tass olen ehdottomasti toista mieltä. Mitä enemmän katson yhden lapseni leväperäistä elämää, niin sitä.vähemmän olen sitä mieltä, että lapsille tulee jättää mitään perintöä. Tämä on se pullamössösukupolvi, joka ajattelee, että sossu maksaa kaiken. Emme me 80-luvun nuoret, vaikka silloin niin uskoteltiin.
No sinulla on eri tilanne. Omat lapseni käyttävät hyvin fiksusti rahojaan ja kaikilla on säästöjäkin ja paljon enemmän säästössä kuin itselläni tuon ikäisenä.
Toinen lapsistani on toista maata. Tämä toinen hakee elämäänsä jännitystä.
Mutta en perusta sitä ainoastaa omiin lapsiini. Kuuntelin parin nuoren keskustelua: toinen oli hakemassa töitä. Toinen sanoi ”miks? Sossulta saa rahaa”.
Ehkä vanha rt-kolmio, sijoitusasuntoja veneet on jo myyty minun aloitteesta, kun hoidan iäkkäiden vanhempien raha-asiat, sillä minun perintöä tärkeämpi on vanhempien hyvä elämä ja pyydän törsäämään ja ostamaan paiveluita, mikä lisää ja helpottaa heidän elämänlaatua ja hyvinvointia, jotta voivat asua mahdollisimman pitkään kotona.
Eläke ei enää riitä ja säästöjä käytetään reilusti kuukausittain esim. siivous-ja ateriapalveluihin, fysioterapiaan, konsertteihin, teatteriin jne. kunhan jäisi edes hautauskulujen verran rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tätini on lapseton, joten sieltä saattaa joskus tulla jotain, mutta myös mahdollista, että hän on tehnyt testamentin esim jonkin järjestön hyväksi.
Eikö täti ole naimisissa? Aviopuoliso perii jos ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei jää mitään. Pidän ansiottoman rahan vastaanottamista hyvin kiusallisena.
Suuria ikäluokkia se ei vaivaannuttanut. Perintömaat myyntiin ja lomalle aasiaan. Omille lapsille ei jätetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Varakkaat vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jokaisen on tienattava oma varallisuutensa, eivätkä aio jättää jälkeensä mitään.
Fiksuja ihmisiä. Ei kenellekään tee hyvää loisia toisten rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä siirrän mahdollisen perintöni lapsilleni, itse en tarvitse. Vanhemmat ovat hyväkuntoisia 87 ja 86v, itse olen 66v, lapset nelikymppisiä.
Sama juttu. Olen ajatellut kieltäytyväni perinnöstä lasteni hyväksi kun se aika tulee.
Minä tass olen ehdottomasti toista mieltä. Mitä enemmän katson yhden lapseni leväperäistä elämää, niin sitä.vähemmän olen sitä mieltä, että lapsille tulee jättää mitään perintöä. Tämä on se pullamössösukupolvi, joka ajattelee, että sossu maksaa kaiken. Emme me 80-luvun nuoret, vaikka silloin niin uskoteltiin.
No sinulla on eri tilanne. Omat lapseni käyttävät hyvin fiksusti rahojaan ja kaikilla on säästöjäkin ja paljon enemmän säästössä kuin itselläni tuon ikäisenä.
Toinen lapsistani on toista maata. Tämä toinen hakee elämäänsä jännitystä.
Mutta en perusta sitä ainoastaa omiin lapsiini. Kuuntelin parin nuoren keskustelua: toinen oli hakemassa töitä. Toinen sanoi ”miks? Sossulta saa rahaa”.
Miksi huomioisin perintöasiossa sinun lapsiasi? Kyllä minä teen kaikki ratkaisuni omista lähtökohdistani. En minä voi rangaista omia lapsiani siitä että sinä et ole osannu opettaa omillesi vastuullista rahan käyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei jää mitään. Pidän ansiottoman rahan vastaanottamista hyvin kiusallisena.
Suuria ikäluokkia se ei vaivaannuttanut. Perintömaat myyntiin ja lomalle aasiaan. Omille lapsille ei jätetä mitään.
Hyvä, niin pitääkin tehdä. Kaikki haisemaan, mitään ei pidä eikä kannata jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Varakkaat vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jokaisen on tienattava oma varallisuutensa, eivätkä aio jättää jälkeensä mitään.
Fiksuja ihmisiä. Ei kenellekään tee hyvää loisia toisten rahoilla.
Paitsi että itse todennäköisesti ovat saaneet suuren taloudellisen tuen omilta vanhemmiltaan. Perintörikkaat varsinkin korostavat aina yksilön omaa vastuuta. Helppo puha kun on itse syntynyt kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kannustan vanhempiani käyttämään rahansa itseensä, tulevaan hoitoonsa ja vanhuspalveluihin. He ansaitsevat hyvän vanhuuden, mutta pelottaa että voiko sellainen toteutua kun hoitoala on tappiinsa kilpailutettu ja meno kuin kehitysmaassa. Rahalla saa, tai ainakin pitäisi saada.
Tätä minäkin olen omille vanhemmilleni tolkuttanut. Muuttakaa Espanjaan eläkepäiviä viettämään, matkustelkaa ja käyttäkään palveluita. Minä en tarvitse enkä varsinkaan halua euroakaan toisten rahoja, vaan pidän ihan itsetunnonkin kannalta tärkeänä hankkia oma elatukseni. En ymmärrä miten kukaan aikuinen ihminen kehtaa kärkkyä ansiotonta rahaa muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Varakkaat vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jokaisen on tienattava oma varallisuutensa, eivätkä aio jättää jälkeensä mitään.
Fiksuja ihmisiä. Ei kenellekään tee hyvää loisia toisten rahoilla.
Paitsi että itse todennäköisesti ovat saaneet suuren taloudellisen tuen omilta vanhemmiltaan. Perintörikkaat varsinkin korostavat aina yksilön omaa vastuuta. Helppo puha kun on itse syntynyt kultalusikka suussa.
Heidän vanhempansa tekivät siis virheen. Olisivat mielummin vaikka säätiöittäneet rahansa johonkin mieleseen ja hyvään tarkoitukseen. Kuvailit juuri itsekin sellaista luonteen alhaisuutta, jota ansiottoman rahan periminen juurikin aiheuttaa.
On oletettavaa että perintö on aika iso. Saattaa olla että osuuteni on noin 200 000 -300 000 euroa, riippuu siitä kauanko äitini vielä elää.
Äitini on pihi ja eläkkeestä jää säästöön joka kuukausi.
Olen nähnyt jo unta jossa elän perinnölläni.
Iso talo ja tontti muuttovoittokunnassa. Kymmeniä hehtaareja metsää ja kolmisenkymmentä maata. Kiinteää omaisuutta sidottuina koneisiin ja laitteisiin. En tiedä kuinka paljon siitä tulee yhteensä rahana. Isä kuollee ensin, ja kaikki siirtyy äidille. Äiti on paljon nuorempi, ja voi olla, että minä lähden ennen häntä.
Vierailija kirjoitti:
On oletettavaa että perintö on aika iso. Saattaa olla että osuuteni on noin 200 000 -300 000 euroa, riippuu siitä kauanko äitini vielä elää.
Äitini on pihi ja eläkkeestä jää säästöön joka kuukausi.
Olen nähnyt jo unta jossa elän perinnölläni.
Elät tuolla summalla? Ehän tuo riitä kuin vuodeksi-pariksi normaaliin elämään.
Mikä ihmeen perintö? Vanhemmillani on varmaan yhteensä 20 000 euroa tileillään, ja kukapa tietää onko eläkevuosien jälkeen mitään.
On heillä silti enemmän kuin itselläni, säästötililläni on suurella vaivalla kymppi kerrallaan kerätty 1400e.
Tulen perimään omakotitalon vuokratontilla ja kaupungissa olevan kerrostalokolmion. Ne kumpikin on Porissa ja arvoltaan reilut 200000 euroa.
En tiedä. Kannustan vanhempiani käyttämään rahansa itseensä, tulevaan hoitoonsa ja vanhuspalveluihin. He ansaitsevat hyvän vanhuuden, mutta pelottaa että voiko sellainen toteutua kun hoitoala on tappiinsa kilpailutettu ja meno kuin kehitysmaassa. Rahalla saa, tai ainakin pitäisi saada.