Kuinka moni täällä tiesi tai tietää suurinpiirtein tulevan perintönsä koon?

Olen ainoa lapsi, joten tiedän suunnilleen, paljonko saan perintöä. Jos äitini nyt kuolisi, niin perisin käteistä sekä osakkeita n 400 000 euroa, lisäksi mökki järven rannalla Etelä-Suomessa (tämän arvo n 150 000-180 000 euroa). 

Lisäksi tätini on lapseton, joten sieltä saattaa joskus tulla jotain, mutta myös mahdollista, että hän on tehnyt testamentin esim jonkin järjestön hyväksi. 

Jos mieheni vanhemmat nyt kuolisivat, niin anopilta mies perisi n 50 000 euroa, appiukon varoista ei mitään tietoa (vanhemmat ovat eronneet). 

Toivottavasti ei jää mitään. Pidän ansiottoman rahan vastaanottamista hyvin kiusallisena.

Tiedän ihan sentin tarkkuudella kun hoidan äidin raha-asiat, hän ei enää itse kykene. Isä on kuollut jo aiemmin

Nil

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että näin sanovat vain ne, jotka eivät tule perimään mitään. Tai korkeintaan vanhemmilla on omistusasunto, joka jaetaan parin sisaruksen kanssa. Mikäs siinä, mutta kannattaisi tajuta, että on sellaisiakin, joiden vanhemmille perinnöstä puhuminen ei ole tabu. Lähinnä silloin varmaan jos ovat itsekin sen kaiken lähinnä perineet.

Ap

Suomessa nyt rahasta puhuminen on muutoinkin vähän tabu aihe. Ei ole tapana puhua siitä mihin käyttää tai aikoo käyttää rahansa ja tai on käyttämättä.  Näinpä ei minusta ole myöskään, kovin tahdikasta puhua julkisesti mihin aikoo käyttää oman perintönsä tai paljon saa perintöä, ellei toistaiseksi ole perintöä saanut. 

No ei tietenkään keskustelun avaajana, mutta jos joku lyttää minun jotkin ratkaisut, niin totta kai kerron, että liittyvätkin siihen, että saan sen ja sen suuruisen perinnön. Ei siihen pitäisi olla lyttääjällä nokan koputtamista.

Ap

Ei ole puhuttu asiasta muuten, kuin et oon sanonut vanhemmilleni: tehkää olonne mahdollisimman mukavaksi. Tiedän, ettei heillä varsinaisia säästöjä ole. Vaatimaton kesämökki ilman mukavuuksia hieman mutapohjaisen hämäläisjärven rannalla. Näitä, mitä kukaan ei kuulemma halua. 60-l ok-talo muuttotappiokylässä. Sama homma.

Mökki on mulle rakas ja veljeni viihtyy tuossa talossa. Eiköhän se jako ole siinä.

Mä olen porukan ainoa isotuloinen. Avustan kaikkia heitä nyt jo, ja mielelläni.

On tiedossa. Koska kyseessä on isompi potti lähinnä kiinteää omaisuutta, oli fiksumpaa aloittaa verosuunnittelu ja perinnön siirtäminen jo hyvissä ajoin. Näin perintöverot eivät kaadu kerralla niskaan, eikä omaisuutta toivottavasti tarvitse myydä niiden kattamiseksi.

Talo & tontti muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Vesi omasta kaivosta.

Rahallinen arvo todennäköisesti negatiivinen kun aika koittaa.

Saan omiltani ehkä 200 000, kaksi asuntoa. Mies saa appiukon yksiöstä ehkä 300 000. Olemme saaneet perintöjä jo n. 500 000 aikaisemmin.

Isäni kuoli vuosia sitten äkillisesti, eikä mulla ollut mitään tietoa hänen omaisuudestaan. Perintöä jäi n. 50 000 €. Tosin uskon vakaasti että hänen puolisonsa pimitti omaisuutta eikä myöskään antanut isän omistamasta irtaimistosta mitään minulle (olisin halunnut muutaman, oikeasti arvottoman, mutta tunnearvoltaan tärkeän tavaran). Annoin olla, enkä lähtenyt tappelemaan. Ollaan nyt kohteliaissa väleissä, mutta ei tarpeettomasti tekemisissä.

Äidiltäni jää omakotitalo haastavassa paikassa, voi kelvata kuivanmaan mökiksi, on n. 100 km Helsingistä, ja on kuitenkin kauniissa paikassa maaseudulla ja rintamamiestalo. Mutta metsäomaisuus on sitten varmasti 200 000 €. Hän on kertonut asiasta minulle ja maininnut että on sulkenut mieheni pois perinnöstä testamentissaan. Olen ainoa lapsia ja mies on kovin rakas äidilleni, mutta haluaa turvata tilanteeni jos vaikka siinä kohtaa kun hän kuolee, emme enää olisikaan sopuisasti yhdessä. Äitini on myös varmistanut, että tiedän missä tärkeät paperit ovat ja mikään hänen pankkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen tiesin perinnön, mutta se kyllä vähän yllätti isän kuolessa että vanhemmilla ei ollut käytännössä mitään kertynyt säästöön tai sitten äiti piilotti omaisuutta, joka ei olisi mikään ihme, kun perinnön jaossa selvisi miten ahne hän on.

Ei siis ole omena pudonnut kauas puusta.

Mitä sönkötät? Minä ja veljeni haluttiin se mikä meille pykälien mukaan kuuluu ja äiti yritti saada paljon enemmän mitä hänelle kuuluu. Onneksi oli jämäkkä juristi hoitamassa perunkijoitusta ja jakoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä siirrän mahdollisen perintöni lapsilleni, itse en tarvitse. Vanhemmat ovat hyväkuntoisia 87 ja 86v, itse olen 66v, lapset nelikymppisiä.

Sama juttu. Olen ajatellut kieltäytyväni perinnöstä lasteni hyväksi kun se aika tulee.

Tällä hetkellä tiedän sentilleen, on ainoastaan äidin tileillä ja sijoituksissa olevat rahat tulossa ja hoidan hänen pankkiasioitaan.

Aikoinaan kun isä ja myöhemmin isoäiti kuolivat ei ollut oikein hajuakaan kun oli maa- ja metsäomaisuutta, kiinteistöjä, ajoneuvoja sun muuta. Kaikki silloin realisoitiin ja nyt siis tulossa enää vain rahaa.

0 euroa. Alkoholistivanhemmat ovat sairaseläkkeellä, ei omaisuutta. Mummut ja papat jo kuolleet olivat varattomia.

Tiedän, koska isäni kuoli viime vuonna. Silloin sain tietooni kaikki varat. Ennen sitä perunkirjoitusta en tiennyt.

Pelkkää velkaa olisi tulossa, joten en ota perintöä vastaan. Lapsuuden väkivallan ja hyväksikäytön jatkoksi vanhempamme ovat päättäneet kiusata lapsiaan myös haudan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä siirrän mahdollisen perintöni lapsilleni, itse en tarvitse. Vanhemmat ovat hyväkuntoisia 87 ja 86v, itse olen 66v, lapset nelikymppisiä.

Sama juttu. Olen ajatellut kieltäytyväni perinnöstä lasteni hyväksi kun se aika tulee.

Minä tass olen ehdottomasti toista mieltä. Mitä enemmän katson yhden lapseni leväperäistä elämää, niin sitä.vähemmän olen sitä mieltä, että lapsille tulee jättää mitään perintöä. Tämä on se pullamössösukupolvi, joka ajattelee, että sossu maksaa kaiken. Emme me 80-luvun nuoret, vaikka silloin niin uskoteltiin.

Isä sai aikoinaan itse perinnöksi mittavan metsämaaomaisuuden. Kaiken hän ehti myymään ja tuhlaamaan eläessään. Olisin kuvitellut että metsärahoja on sijoitettu tuottavampiin säästökohteisiin, mutta mitään ei ollut tallella. Mies oli vielä säästäväisen miehen maineessa ja hyväpalkkaisessa työssä. En tiedä mihin hävitti rahansa, ei paljon puhunut raha-asioistaan, eikä kyllä kiinnostakkaan, mutta kyllähän se vähän yllätti.

Tiedän. Varakkaat vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jokaisen on tienattava oma varallisuutensa, eivätkä aio jättää jälkeensä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä siirrän mahdollisen perintöni lapsilleni, itse en tarvitse. Vanhemmat ovat hyväkuntoisia 87 ja 86v, itse olen 66v, lapset nelikymppisiä.

Sama juttu. Olen ajatellut kieltäytyväni perinnöstä lasteni hyväksi kun se aika tulee.

Minä tass olen ehdottomasti toista mieltä. Mitä enemmän katson yhden lapseni leväperäistä elämää, niin sitä.vähemmän olen sitä mieltä, että lapsille tulee jättää mitään perintöä. Tämä on se pullamössösukupolvi, joka ajattelee, että sossu maksaa kaiken. Emme me 80-luvun nuoret, vaikka silloin niin uskoteltiin.

No sinulla on eri tilanne. Omat lapseni käyttävät hyvin fiksusti rahojaan ja kaikilla on säästöjäkin ja paljon enemmän säästössä kuin itselläni tuon ikäisenä.