Nelikymppinen mies, jolla ei kokemusta pitkästä suhteesta
Mitä mieltä olisitte nelikymppisestä miehestä, jolla ei ole lapsia tai joka ei koskaan ole asunut edes yhdessä kumppaninsa kanssa? Siis seurustelumielessä?
Olen itse nelikymppinen, vasta eronnut nainen. Lapsiakin minulla on. Mietin, voiko suhteesta tulla tällaisen miehen kanssa mitään. En itsekään vielä olisi valmis muuttamaan mahdollisen uuden miehen kanssa yhteen vuoteen, pariin. Mutta todennäköisesti haluan jonain päivänä arkeni vielä jakaa avoliitossa.
Pisin suhde miehellä ollut pari vuotta. Edellinen suhde kaatui kun mies parin vuoden seurustelun jälkeen ei vieläkään ollut valmis muuttamaan yhteen. Jotenkin tuntuu, ettei mies ole kasvanut aikuiseksi. Kämppäkin sellaisen parikymppisen opiskelijapojan tyylillä sisustettu, vaikka tyypillä hyvä vakkarityö ja ainoa kaveriporukkansa sinkku. Mies mm mietiskeli, että olisi hienoa saada sen ja tän sporttibaarin tuoppi, vaikka sitten varastamalla se. Ekaa kertaa kuulen tällaista keski-ikäiseltä, akateemiselta mieheltä.
Tuntuu, että hän haluaisi olla 25 edelleen.
Juuri juteltiin elämästä. Sanoin, etten haluaisi elää uutta nuoruutta. Mies puolestaan haluaisi. Kun olisi ihanaa, kun voisi mennä ja tapahtuisi kaikkea jännittävää.
Todella hämmentävää. Mies ei ole edes mikään komea naistenmies, vaan ikäisensä oloinen, tavallisen näköinen mies.
Ollaan tapailtu, mutta veikkaan, että homma kuivuu kokoon kun tämän poikkeustilan jälkeen maailma taas avautuu.
Kommentit (8)
Älä hyvänen aika ole noin epätoivoinen! Saat yhden lapsen lisää perheeseen!
Olen kokematon 47v. mies ja ei mun kans tulis helvettiäkään mistään yhdessäasumisesta. Veikkaan, että pari päivää kestäis.
Minä olen kohta 40 v nainen, sama tilanne kuin tuolla miehellä miinus hyvä työ ja kaverit. Minäkin haluaisin olla 25 v.
Niin ap, katsos kun sinä olet ne rakastumiset ja rakastamiset ja bilettämiset ja yhteenmuutot ja lapset ja pariskuntaillalliset ja mitä ikinä tehnyt, niin sinä et kaipaa miehestä muuta kuin lompakkoa ja remonttimiestä ja satunnaista munaa.
Mutta kun on aika paljonkin meitä miehiä, joilla vaikka olisikin ollut suhteita, ei ole monia noista edellämainituista kohdista käytynä. Siksi me haluttaisiin kokea vielä niitäkin, eikä pelkästään alkaa lompakoksi ja remonttimieheksi jollekin naiselle, joka on menettänyt jo kyvyn tunteisiin.
Voi jeeus teitä naisia. Aina ylianalysoimassa. Olisko mitenkään mahdollista että suhtautuisit häneen kuin yksilöön eikä mihinkään stereotyyppiseen kuvaan miehestä.
Kuulostaa ihan mun eksältä :D aikoinaan seurusteltiin vuoden verran ja homma kaatui siihen, että miehellä ei enää sanojensa mukaan ollut tunteita. Myöhemmin seurusteli mun kaverin kanssa vajaat kaksi vuotta - se kaatui miehen sitoutumiskyvyttömyyteen. Kyseinen ex ei ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä. Kämpässä on 90-luvun kalustus. Edelleen hänen täytyy päästä baariin aina kun on vaan mahdollista, kaikki festarit ja poikien mökkireissut täytyy kiertää. Kavereillaan on jo perheet, mutta tämä yksi elää ikuista nuoruutta aina vaan, vaikka kroppa sillä alkaa prakaamaan.
Toivoton tapaus, joka tulee luultavasti elämään yksin loppuelämänsä. Enää ei löydy nuoria ja nättejä naisia kuten 10 vuotta sitten (jolloin seurusteltiin), ja kun on liikaa kaavoihinsa kangistunut niin ei siihen ketään edes mahdu mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, katsos kun sinä olet ne rakastumiset ja rakastamiset ja bilettämiset ja yhteenmuutot ja lapset ja pariskuntaillalliset ja mitä ikinä tehnyt, niin sinä et kaipaa miehestä muuta kuin lompakkoa ja remonttimiestä ja satunnaista munaa.
akastumiset ja rakastamiset ja bilettämiset ja yhteenmuutot ja lapset ja pariskuntaillallis
Mutta kun on aika paljonkin meitä miehiä, joilla vaikka olisikin ollut suhteita, ei ole monia noista edellämainituista kohdista käytynä. Siksi me haluttaisiin kokea vielä niitäkin, eikä pelkästään alkaa lompakoksi ja remonttimieheksi jollekin naiselle, joka on menettänyt jo kyvyn tunteisiin.
En tarvitse lompakkoa. Minulla on omistusasunto ja hyvinpalkattu työ. Mies asuu vuokralla.
Onhan tälläkin miehellä ollut noin 25 vuotta kokea ”rakastumiset ja rakastamiset ja bilettämiset ja yhteenmuutot ja lapset ja pariskuntaillalliset”. Mutta kun ei ole näitä vakiintumiseen liittyviä askelia itse halunnut ottaa. Jos se, että exän kanssa piti viedä koira eläinlääkäriin oli ahdistavaa. Hän olisi vaan halunnut olla kotonaan ja keräillä niitä eriparituoppeja. Ja arvatkaas minkälaista on seksi nelikymppisen kanssa, joka ei ole säännöllisesti seksiä harrastanut? Muistan törmänneeni tällaisiin kykyihin alta 20-vuotiaana. Ei oikein tiennyt edes mistä emätin löytyy, eikä edes yrittänyt esileikkiä vaan kävi kuin kettu koloon. Löi otsallansa minua päähän äheltäessään oman nautintonsa kanssa. Jälkikäteen kysyi, että onko kaikki ok. Kun pitäisi seksissä olla muutakin kuin välttää kipu ja särky ja olla ok.
No eiköhän maailmassa miehiä riitä.