Onko väsymys ja energianpuute suurin syy vaikeuksiisi (esim. työttömyys, köyhyys, tahdonvastainen sinkkuus)?
Olen vuosia ihmetellyt ihan tavallisten ikätovereitteni jaksamista. Moni käy töissä ja sen lisäksi pyörittää perhettä ja lomilla matkustelee jne. En itse jaksa mitään. Kuinkahan yleistä tämä on?
Kommentit (7)
Samoja ajatuksia. Itsellä energiat ollu aina vähempänä kuin monilla. Toki elän elämääni aika paljon maailmaa päässäni pyöritellen, joten ehkä voimat menevät tuohon eikä toimintaan.
Yritin sanoa vaihtoehdon ei ja sitten perustella sen tähän mutta äänestäminen ei jostain syystä onnistunut mutta vastaan sitten tähän ei ja perustelut että siihen ovat oikeasti syynä toiset ihmiset ja kyllähän se väsyttää ja vie energiaakin mutta sitäkin aiheuttavat toiset ihmiset ja joskus voi myös olla pirteämpi ja energinen
Kun minä olin töissä ja minulla oli rahaa ja kaunis koti, olin täynnä virtaa. Parisuhdetta en löytänyt koskaan, mutta siihen on syynä parisuhteeseen hieman sopimaton luonteeni.
Väsymys ja energianpuute alkoi vaivata vasta, kun olin ollut pari vuotta työttömänä ja toivo alkoi loppua. Esimerkiksi tämän viikonlopun ja erityisesti tämän päivän olen nukkunut. Nukun myös öisin. Unessa voi katsella vaikka pelottavia painajaisia ja pysytellä erossa oikeasti ahdistavan tulevaisuuden kauhuista. Onneksi uneni on lähinn tajuttomuutta ilman kuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin töissä ja minulla oli rahaa ja kaunis koti, olin täynnä virtaa. Parisuhdetta en löytänyt koskaan, mutta siihen on syynä parisuhteeseen hieman sopimaton luonteeni.
Väsymys ja energianpuute alkoi vaivata vasta, kun olin ollut pari vuotta työttömänä ja toivo alkoi loppua. Esimerkiksi tämän viikonlopun ja erityisesti tämän päivän olen nukkunut. Nukun myös öisin. Unessa voi katsella vaikka pelottavia painajaisia ja pysytellä erossa oikeasti ahdistavan tulevaisuuden kauhuista. Onneksi uneni on lähinn tajuttomuutta ilman kuvitusta.
Mulla tämä sama. Toimettomuus lisää toimettomuutta. Mun työt koostuu pätkistä ja töissä ollessa alun jälkeen jaksan hyvin olla lasten kanssa, tehdä kotityöt ja hoitaa lemmikit, olen yh. Mutta nyt kun viimonen työpesti loppui noin kuukausi sitten niin jessus miten saamattomaksi sitä muuttuu. Joku ulkoilemaan menokin tuntuu välillä täysin ylitsepääsemättömältä urakalta. Ja normaaleja kotitöitä jaksas millään.
Ei ole mikään syy, vaan seurausta. Epäonnea on ollut vaikka muille jakaa.
Olen uupunut, ei rahaa enkä jaksa oikein suunnitella mitään.
Kropassa vikoja joihin en saa apua ja koska ei ole rahaa tutkituttaa.
Traumatisoitunut pahasti.
Ylivoimaista on pitää järjestystä.
Jaahas ohjelma söi vaihtoehdon kyllä. Vaihtoehto en tiedä mutta epäilen olevan ajanee saman asian.