TAMMENTERHOJEN VIIKONLOPPU

laitanpa tähän eka eilisiltaisen sepustukseni ja jatkan siitä...



kiitos kun ootte jaksanu...

...nimittäin kertoa miten teillä ukkojenne kanssa menee tää arkielämä. en varmasti oo ainoa kellä on juuri tää ongelma, mut kovin usein sitä jää oikeesti miettimään kun toinen vaan jaksaa urputtaa omista menoistaa et vaadinko mä oikeesti jotenkin liikaa...???



ja nenn, oot siinä ihan oikeessa et tosi kypsymätöntähän toi mun ukon touhu on, mut oon siitä ite ollu tietonen jo tosi kauan aikaa, oikeestaan sen jälkeen kun eka muksu syntyi niin puoli vuotta siitä meillä oli eka kunnon riita koskien justiisa näitä omia menemisiä ja harrastuksia. ongelman ydin tällä hetkellä on se, että mun mies ei ite ois ees hirveästi halunnu kolmatta vauvaa mut se oli meillä sellainen kompromissi kun mä oisin halunnu vielä enemmän muksuja ja kolmesta oltiin puhuttu ihan ennen ekankaan syntymää. sit meillä ilmeni 25%riski periytyvään sairauteen (joka siis pikku-ukollamme on) ja mies halusi lopettaa muksujen teon kokonaan... kyllä mekin yritetään et molemmat pääsee harrastamaan, mit sit kun aika on vähillä niin mies aina ajattelee et se on hänen etuoikeus kun mä oon vaan kuitenkin ollu koko päivän kotona lasten kanssa...



ja tulisittäkin mieleen kun laitoit nenn et laittais ukon muutamaks päiväks yksinään hoitamaan lapsia niin ois eri ääni kellossa. no kyllähän mun mies sitäkin tekee, mut sit se lähtee äitinsä sukulaisten luo sukuloimaan, niin ei sen tartte ite oikeesti olla koko aikaa kyysämäs niitä muksuja, kyllä siellä mummut ja isotädithoitaa hommat herran puolesta...



nooh, kyllä tää varmaan tästä, pitäis saada enemmän ittellekin töitä niin ei tarttis olla vaan mökkihöperönä lasten kanssa.



tuli muuten eilem sit vuodatettua verta itteltäni ja kunnolla, nimittäin ensin höyläsin itteeni pikkurilliin (ja kunnolla) kuorimaveitsellä ja just äsken astuin sit lasinsiruun silleen et verta tuli oikein juoksemalla... no huomenna on siivottava joka tapaukses kun lattia näytti oikeesti siltä kun ois sikaa teurastettu...:O)



nyt pitää lähtee pesulle ja kauppaaan vielä viimeiset ostokset kakkuja varten kun tänään on se tytön suuri päivä;)



sapa

[color=blue]Kaikkea hyvää tähän päivään ja aurinkoista hääpäivää :) Kauanko olette olleet yhdessä? Vaikka kyllähän ne häät varmasti jännittää, vaikka toisen olisi tuntenut ikuisuuden.



[color=darkviolet](.) tältä alkaa tuntumaan tietyissä vaatteissa!! Verkkarit laitoin joku ilta jalkaan niin voi jestas mikä pömppö. En halua viel tässä vaiheessa kärähtää, joten asunsa saa valita tarkoin. Tilasin sieltä Halensilta " peittäviä" paitoja. No, arvatkaas miten kävi? Ne päin vastoin korostaa masua. Ukkoki sen huomas. . .ja ehkä ennen mua. Parissa paiassa on sellanen joustava rypytysjuttu rinnan päällä ja siitä alaspäin levenevä helma (fiksu selitys). Luulin tosiaan näitten peittävän, mut nämä jos mitkä on mammapaitoja ;D Eipä tuo haittaa, mut piän näitä tuttujen ilmoilla vasta ku haluan paljastua. .

Oottelen täs, ett kaveri ilmottaa heränneensä. Meen sit käymään siel ihan iteksein. Akka ja ukko menee käymään ukon mummon luona. Pitää käyä itekki siel, ku huomenna lähetään kerta reissuun heti aamusta.

Näyttäs tulevan tosi aurinkoinen ja varmaan kuuma päivää. Toivottavasti ei tarttis pärskiä.



Zatu ja Säde 11+5

Meidän ukolla on kaksi harrastusta, jotka ovat olleet aina osa meidän elämää: metsästys ja moottoripyöräily. Molemmat on järkyn kalliita harrastuksia ja molempiin menee paljon aikaa.



Me ollaa käyty monta kertaa tiukkaa keskustelua siitä, kuinka paljon voi olla omissa jutuissaan (ja kuinka paljon niihin voi käyttää yhteisiä rahoja) ennen kuin se alkaa nakertamaan arjen pyörittämistä ja arki muuttuu raskaaksi (minulle).



Ongelma miehen harrastuksissa on se, että molemmat on kausiluontoisia. Metsällä käydään metsästyskaudella. Arkena ollaan töissä, joten käytännössä esim. hirvenpyyntiin menee kaikki viikonloput loka-joulukuussa. Välillä on pitkiä päiviä, välillä yökeikkoja, välillä kaatuu elikot heti aamusta ja mies tulee kotiin ajoissa. Moottoripyörälläkään ei paljon talvella ajeta ja ratahommelit on aina viikonloppuisin. Siihen menee kesäviikonloput. Vuodessa ei meillä hirveän montaa vapaata viikonloppua ole.



Kyllä se ketuttaa. En halua nalkuttaa asiasta, koska olen ottanut aikoinani miehen, jolla nuo harrastukset on ollu. Tuntuisi tylyltä sanoa, että nyt lopetat metsästyksen, koska haluan, että olet enemmän kotona. Seinille se ukko täällä hyppisi, jos tietäisi hirviporukan olevan metsässä. Kiinnostus luontoon, halu metsän rauhaan ja joku outo " minä tuon ruuan taloon" ajattelu on minun miehellä niin voimakas, että ei sitä vastaan passaa tapella.



Minä otan ajoittain myös aikaa itselleni. Joku niinkin typerän tuntuinen asia kuin Ikean reissu yksin (terapeuttisia ajomatkoja yksin) lataa akkuja kummasti. Perinteeksi on myös muodostunut kaveriporukalla mökkireissu, joka on vain meille naisille. Ollaan viikonloppua mökillä, ulkoillaan, saunotaan, höpötetään ja kikatellaan. Tekee hyvää. Mies ei niistä mussuta, on vain tyytyväinen, kun otan aikaa itselleni. Potee kai kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että on niin vähän kotona.



Meillä muuten mies on ollut puolivuotta hoitovapaalla. Sanoi pari viikkoa oltuaan, että nyt vasta tajuaa, mitä olen tarkoittanut sillä, että alkaa kaivata aikuista juttuseuraa, kun on kahden pienen kanssa kotona. Luulen, että miehelle se oli vielä kovempi juttu, koska toisia isejä ei tässä tuppukylässä hiekkalaatikkojen reunoilla ollut.



Tasapainoilua, rajanvetoa, kiistelyä, kinastelua. Olen yrittänyt elelellä sellaisella tavalla, että koko perhe olisi onnellinen. Miehet on outoja. Niillä on se " henkilökohtainen" reviiri tajuttoman iso ja kaikenlisäksi vissiin pyhä. Luulen, että miehet myös jäävät tietyllä tapaa sivuun perheessä, kun vauva tulee taloon. Vaavi on kiinni äidin tississä ja äiti on ihan hupsu hormoonihyrrä. Iskä on päivät töissä ja tupsahtaa illalla ihan toisenlaiseen maailmaan. Minulle se oli outoa, kun mies oli hoitovapaalla. Ne oli täällä puuhanneet vaikka mitä -ilman minua. Mihin minä tässä yhtälössä kuulun..?



Lörpöti, lörpöti. Lapsille puuroa keittelemään. Ihanan pitkään nukuttiin. :)

Beijaflorille ihanaa ja kaunista päivää!!



(.) Pahoinvointi jatkuu edelleen ja kova väsymys. Eilen illalla ei oksentamisesta meinannut tulla loppua =/

Aamullakin heräsin tosi huonoon oloon ja mitään ei tee mieli syödä, vaikka pitäis. Oman vaa`an mukaan pari kiloa tippunut.



Miehistä: Tai miehestä... tuo oma kullanmuru se on ollut " varsin hurmaava" , kun raskaaksi tulin... En tiedä mikä sitä riivaa, kun ei kerro kysyttäessä. Mun ymmärryksen mukaan yritettiin ihan yhdessä saada lapsi aluilleen ja nyt kun se vihdoin tapahtui, niin mies heittää ihme juttua koko ajan.

Moneen otteeseen ilmoittanut, että tää on sit viimeinen lapsi ja jo mulle ehdotteli ihan pokkana, että voisin sit käydä piuhat pistääs poikki tai hänen puolestaan poistaa vaikka koko kohdun!

Mun syömisiä kommentoi jatkuvasti ja kuvittelee, että kun hän pärjää koko päivän pelkällä kahvilla, parilla leipäviipaleella ja yhdellä lämpimällä aterialla, niin minunkin pitäisi pärjätä... Mulla on kuulemma nälkä korvien välissä...

No, näitä esimerkkejä riittäis. Ei tuo ymmärrä tätä pahoinvointia ja väsymystäkään, vaan ihmettelee, miten laiska musta on tullut, kun kotityöt roikkuu ja akka vaan makaa!

Pojalle on kyllä ollut aivan ihana. Kovasti on tän kesäloman aikana poikaa vienyt ulos, leikkipuistoon ja peuhaillut sen kanssa tässä sisällä. Siitä olen kiitollinen. Muutenkaan en oikein jaksa tällä hetkellä vetää kierroksia tuon miehen jutuista, olkoon. Pari kertaa olen kyllä sanonut, että hän loukkaa minua jutuillaan, mutta väittää sitten minua huumorintajuttomaksi...

Maanantaina mies aloittaa työt, niin jään sit pojan kanssa kaksistaan. Toivottavasti alkais olotila helpottaa, niin ois mukavampi kaikilla.



Viikon päästä poika täyttääkin jo 2 vuotta! Niin se aika kuluu...



Misty79: Katsoin tuolta listalta, että samanikäisiä ollaan, sama laskettu aika ja sama synnytyssairaala. =) Meille tulossa toinen.

Tiedä vaikka satuttais sit samaan aikaan synnärille. Mulla poika meni viis päivää yli lasketun.



Mut nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille! =)



-tau & masuetana TASAN 11, jee!

Tunnustan, että teidän puheet kuulostavat aika etäisille, siis tarkoitan lasten kiukuttelut, miesten menemiset ym, kun itse joutuu olemaan kotona. Tämä siis siitä, kun ensimmäistä odottelen ja elämä tätä ennen ollut molemmilla aika hektistä ja sellaista ns sinkkuelämää kahdestaan. Kumpikin tehnyt vuorotyötä ja omia harrastuksia/ kavereita ollut paljon, joten välillä talvellakin tuntui viikot menevän niin, että illalla myöhään vasta tavattiin... ISO muutos siis myöhemmin tiedossa, mutta kumpikin siihen yrittää parhaansa mukaan varautua. (ja miten se muka tapahtuis, heh) Mies luvannut omasta aloitteestaan karsia paljon harrastuksistaan (pelaa useassa eri porukassa ja valmentaa vielä junnuja) ja olla myös paljon lapsen kanssa, myös kun haluan itse käydä välillä esim harrastamassa, mutta tuleva kevät näyttää tullessaan, että kuinka menee.. Muutos uuteen on varmasti suurempi koitos ensiodottajilla, kuin teillä jotka tiedätte mitä tuleman pitää.. Jokainen tuttuni on kyllä sanonut, että vaikka kuin yrittäisi varautua, niin muutos on silti suurempi, kuin osasi odottaa. hmm..



Itse olen myös aina ollut kova menemään, kotona pitkästyn nopeasti ja kaipaan aina " jonnekin" , jos ei muuta, niin vaikka ulos kahville... Ja ainakin minulla välillä pienet kauhuskenaariot valtaavat huonoina hetkinä pään, mm mielikuva taukoamatta itkevästä lapsesta, jota minä yritän itsekseni hyssytellä hiljaiseksi, +30kg lihoneena, tukka rasvaisena ja huonoimpina päivinä tietenkin tuohon lisään vielä sanan yksinhuoltaja. PIdätte varmaan hulluna, mutta varsinkin alkuvaiheessa nuo ajatukset pyörivät päässä ja mies yritti parhaansa mukaan rauhoitella. Ympärilläni on ollut paljon eroja ja kamppailuja uusperheen ongelmien kanssa, joten kaipa nuo vain tulevat mieleen... (Meidän siviilisääty on siis ehta susipari, ei oo sormuksiakaan hommattu tms) Älkää kuitenkaan ymmärtäkö aivan väärin, olen ollut pitkään erittäin onnellinen ja näen taas kaiken mielikuvissani yltiöruusuisena (lapsi vain hymyilee vastaantuleville rattaistaan, ei kiukuttele, koti kiiltää, itse näytän raikkaammalta kuin koskaan ja ulkoilemme vaunujen kanssa päivittäin piiitkiä lenkkejä) mutta olisi kiva kuulla, jos en ole ainoa, jonka päässä pyörii myös joskus ikäviä pelkoja.



MInulla muuten on ensi viikko lomaa..! :) Tänään lähden itä-suomeen mökkeilemään, tuo mies heittää ja tulee huomenna takaisin töihin, itse jään ainakin loppuviikoksi... sitä paljon puhuttua " omaa aikaa" , vaikka kahdestaan se mökkeily tietty mukavinta olisi, mutta välillä näinkin. Loput kesälomat pidän vasta syksymmällä.



Mutta oikein mukavaa viikonloppua teille muillekin!!! Ja onnea tosiaan Rva Beijaflor! =)



-omppu-



ps. viikon empimisen jälkeen uskalsin vihdoin aamulla vaa´alle, kun maha on kasvanut niin kovasti (lihonut omasta mielestäni), mutta 3vkon takaisesta neuvolsta olikin -1kg. Iso yllätys! Ehkäpä tämä siis alkaa näkyä pikkuhiljaa..??

Onnea tulevalle rouvalle! Täälläpäin on ihana aurinkoinen päivä, toivottavasti teidänkin suunnalla aurinko paistaa! :)



Eilistä pinoa en ole kerennyt lukemaan, mutta jotain mieskeskustelua on vissiin käyty siellä. Miun täytyy kyllä kehua omaani, kun se on joutunut alkuraskaudessa hoitamaan esikkoa melkein yksin, kun miulla on ollut niin huono olo. Vaikka pahoinvointi on helpottanut, kakkavaippoja en kyllä vieläkään voi vaihtaa ilman pahoinvointia. Ei ole mies pahemmin valittanut kohtaloaan. ;)



Mie lähden tästä kohta kaverin kanssa shoppailemaan. Pitäisi löytää kesähousut. Yhdet ostin n. kolme viikkoa sitten, mutta yllättäen ne kiristää jo vyötärön kohdalta. Ja jos löytäisi pari-kolme kivaa kesäpaitaa, niin mie oisin tyytyväinen. Vähän oon kyllä huono tekemään löytyjä.



Eipä tässä muuta, pitää loikata suihkuun ja laittautua vähän inhimillisemmän näköiseksi. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



T: Monttu 13+1

Parisuhteista on ollut puhetta - meillä sikäli sama tilanne kuin Ompulla, että esikoista odotellaan. Me ollaan pariuduttu niin nuorena (yo-kirjoitusten keväänä), että kummallakaan ei ollut vielä kovin vakiintuneita omia tapoja, jotka nyt hankaisivat vastakkain. Mies muutti suoraan kotoa mun kanssa yhteen, itse olin asunut pari vuotta sisäoppilaitostyylisessä koulussa, eli jo vähän enemmän itsenäistynyt. Oli helppo hitsautua yhteen, kun alusta asti yhdessä opeteltiin elämään " aikuista elämää" :)



Kriisejä en odota kauheasti vastaan tulevan. Mies ei kyllä vielä mitenkään käsitä, miten paljon se lapsi sitoo. Yritin vihjailla, että ei välttämättä edes vessaan voi mennä yksin. Miehen mielestä lasta pitää karaista, eli antaa huutaa yksinään. No, sen taas näkee. Ihan varmaan ei tuore isä raaski antaa oman lapsensa huutaa yksinään ;)



Nyt on tosi tukala olo, kun on kauhea nuha ja kuumetta. Pitäisi pakkailla laukkuja ja lähteä täältä Helsingistä Keski-Suomeen junalla, mutten tiedä miten jaksan. Mies meni eilen jo edeltä, joten joudun yksin raahustamaan laukkujen kanssa junalle. Eihän se terveenä ole homma eikä mikään, mutta kuumeisena jo ajatus sairaslomalapun hakemisesta terveysasemalta 400 metrin päästä tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta...



Kandi 14+4

[color=A020F0] [b]ja ONNEA BEIJAFLORILLE TULEVASTA ROUVAUTUMISESTA[/b]

Hääpäivä on kyllä ihana päivä, itsellä siitä päivästä on aikaa 6v ja edelleen tulee mieleen mukavia ja hauskoja muistoja päivästä. Aluksi vähän vierastin sitä kaiken keskipisteenä olemista, mutta YLLÄTTÄVÄN nopeasti siihenkin tottui illan mittaan -heh-. Huomisin koinkin kevyttä henkistä krapulaa kun en ollutkaan enää päivän kuningatar :-/ Joten otahan rva B. kaikki ilo irti koko päivästä !!!



Kyllä suomen suvi on vaan ihanaa aikaa on lämmin ja pieni sopiva tuulenvire, kertakaikkiaan upea ilma! Käsittääkseni koko suomea pitäisi helliä tänään suloinen helle.



Ukkogalluppia oli joku laittanut vireille. Oma mieheni on mukana miehisen innostuneesti: asiasta ei puhuta koko ajan ei välttämättä edes jokatoinenkaan päivä. Sitten tulee yllätyksiä, kuten eilen kun päätettiin illalla mennä ulos syömään (ihanaa kun on pahoinvointi lähtenyt!) ja meillä on aina juomien tultua tapana skoolata jollekin asialle. Mieheni mietti aihetta ja mulla pyöri vaan kaikkea muuta mielessä kun se yhtäkkiä kuiskasi että vaaville skoolataan! Meni sekä kylmät että kuumat väreet ja vähän nolotti itseä kun ei sitten omaan mieleen juolahtanut =)

En mä sitä osaa paremmin selittää, kun meillä ei ole kokemusta lapsiperheen arjen pyörittämisestä ja ollaan aina oltu molemmat tahoillamme tosi paljon työllemme omistautuneita. Nyt tosiaan olen miehelläni töissä ja pyöritämme yhteistä yritystä, joten meillä on monta " rautaa" jo yhteispyörittämistä. Oma kuvitelmani on, että samalla tavalla tämä lapsikin ottaa paikkansa kokonaisuudesta. Tämänhetkisestä suhtautumisesta olen ainakin tosi onnellinen, enkä ole kuullut kyllä mitään rutkutuksia siitä, kun väsymyksen vuoksi menen yllättäen nukkumaan.



Ootteko te muut miettineet äitiysloma/hoitovapaa asioita jo? Onko teillä kokemuksia varhaisesta osa-aikaisesta työstä ja äippäloman yhdistämisestä? Olen vähän sellaista kaavaillut, mutta miten pian se mahtaa olla kunnon puolesta edes mahdollista. Niin vaavi kulkisi tietysti mukana en mihinkään hoitoon halua viedä.

[b]Omppu[/b] kirjoittikin myös, että on meneväistä sorttia ja pitkästyy kotona helposti. Ajattelin, että oman pääkopan takia olisi hyvä lähteä liikkeelle mahdollisimman nopeasti vaavin kanssa.

No se aika on vielä puolen vuoden päässä. Oikein muuten nauratti tuo Ompun kuvaus ruusuisesta perheidyllistä. Jostain syystä sitä aina omissa kuvitelmissaan kaikki hipoo täydellisyyttä =)



Ei nyt täytyy kyllä mennä ulos



Mary

[/color]

[color=blue]UKOISTA VIELÄ [color=violet]kirjottelin jo joku päivä jotain, mutta mutta. .Me on 9 vuotta oltu ihan alusta asti saman katon alla. Tunnetaan toisemme siis läpikotaisin ;) Kiinnostuksen kohteet on aikalailla samat. Autotapahtumissa tykätään käydä ja moottoripyöräilyä harrastettiin yhdessä ennen esikoista. Pyörä myytiin, kun esikoinen oli tulossa, mutta ei se harrastus ole sammunut. Viime kesänä ukko ajeli yksinään, tosin pyörä oli niin susi, että tänä vuonna jäi ottamatta tallista.

No, nyt höpisen jo asian vierestä :) sopivassa määrin meillä annetaan toinen toiselle tilaa, jos siltä tuntuu. Minä en ehkä pienistä valita ja änkeän aina ku mahollista akan kanssa menoihin mukaan. Siksi kai oman talon rakentaminenkaan ei koetellut suhetta. Ja usein ukko lähtee millon mihinkin akan kans kahestaan, vaikka hetkeksi. Sekin tekee jo paljon.

[color=blue]EKA KERTAA VANHEMMIKSI [color=maroon]kun akka oli ihan pieni ehkä muutaman kuukauden ikänen niin ukko tuumasi ettei tiennytkään kuinka kiinni sitä vauvassa on. Meillä onneksi kaikesta on aina pystynyt puhumaan, joten tuota ei voinut sanoa kriisiksi. Ukko tuntui haluavan " tilaa" , taisi muistaakseni käydä viihteellä mistä yllättävän äkkiä tuli kotiin. Oli itsekseen saanut ajatukset selviksi ja se oli siinä. Aina ei tietenkään kaikilla näin ruusuisesti ole.

Mutta mitä voisin sanoa " ohjenuoraksi" niin puhukaa ja puhukaa. Kysykää vaikka toiselta joskus miltä nyt tuntuu (kuulostaa ehkä hassulta?). Kaikki ei aina osaa sanoa asioita ääneen ellei vähän lypsä ;) Tosin on myös sellaisia joita ahistaa utelu, mutta jokainen ukkonsa tuntee niin tietää miten toimia ettei astu varpaille.

[color=darkviolet]Minä kieltämättä jollainlailla yllätyin, ku ukko kysy yks päivä millon ne liikkeet alkaa tuntumaan. Haluaa kai jo jotenkin osalliseksi tähän touhuun. Oli kuulemma juuri oppinut ajattelemaan, että meille tosiaan tulee viimein se kaivattu toinen :)

(.) huh ku tuli täys olo. Aamupäivän olin nälissään, ku unehuin kaverille istuun kauemmaksi aikaa ku pitikään. Tein äskön pari pellistä pitsaa. Saa huomenna reissuun mukaan. Tuli syötyä ehkä pikkasen liikaa tyhjään mahaan :/ no jospa se tästä tasottuu.

Alkaa tuntuun matkakuumetta, ku katoin eholle paria paikkaa mis vois ehkä olla yötä, jos noihin kaupunkeihin eksytään. Tutuilla tahtoo kaikilla olla elukoita ja mie en halua nyt lääkkeitä mielellään pahemmin ottaa. Mitenhän sitä osaa olla täältä palstalta erossa. No ainaki yhellä tutulla ehkä voisin piipahtaa tarkistaan täällä kuulumisia. .



Aurinkoista päivän jatkoa. Pitänee lähtee pihalle.

Tuosta mun tekstistä saa sen kuvan, että meillä mies vaan menee ja minä en pääse koskaan mihinkään. Se nyt ei aivan pidä paikkaansa. Mies kyllä menee se on totta, mutta en mitenkään ole vankina omassa kodissani. Vastuu kotitöistä on mulla, mutta se on ihan luonnollista, koska olen ollut enemmän kotona. Töihin palasin kun juniori oli vuoden, mutta teen vain puolikasta työaikaa, eli minulla on myös enemmän aikaa käydä kaupassa yms.



Meidän perheessä miehen harrastuksen valitettavasti on sellaisia, että en ihan noin vain niihin voi osallistua. Tilanne varmaan sama, jos ukko pelaisia vaikka jääpalloa. Ei sinne harkkoihin niin vaan mennä. Yhdessä tehdään paljon ja olen kyllä lasten kanssa ollut mukana moottoriradoilla, jos siinä vaan on mitään järkeä ollut. Yleensä ei ole.



Siis... katoaakohan taas pointti niin kuin edellisestäkin viestistä... öööh... ;)



Molemmat ei voi olla vastuussa kodin pyörittämisestä, se ei vaan toimi. Yhdessä voi silti tehdä. Mies tekee paljon kotitöitä, mutta tekee myös paljon töitä. Ei mattojen pesulle aikaa niin hirveesti ole ja tuntuu välillä, että olisi kohtuutonta vaatia osallistumaan enemmän. Tekee nytkin jo paljon + käy töissä enemmän kuin minä.



Vauva, lapset muuttaa elämää, mutta ei se äidinkään elämä siihen lopu. Toiset on enemmän kotihiirityyppiä (minä viihdyn kotona), toiset menevämpää sorttia. Se oma kultainen keskitie pitää löytää. Minulla natisuttaa miehen harrastuksiin menossa ikävä ja se, että välillä vaan kaipaan taukoa kahden täystuhon kanssa touhuamiseen.



Ei tää varmaan mitään auttanut, joten lopetan. :D

Zatu:

[color=darkviolet](.) tältä alkaa tuntumaan tietyissä vaatteissa!! Verkkarit laitoin joku ilta jalkaan niin voi jestas mikä pömppö. En halua viel tässä vaiheessa kärähtää, joten asunsa saa valita tarkoin. Tilasin sieltä Halensilta " peittäviä" paitoja. No, arvatkaas miten kävi? Ne päin vastoin korostaa masua. Ukkoki sen huomas. . .ja ehkä ennen mua. Parissa paiassa on sellanen joustava rypytysjuttu rinnan päällä ja siitä alaspäin levenevä helma (fiksu selitys). Luulin tosiaan näitten peittävän, mut nämä jos mitkä on mammapaitoja ;D Eipä tuo haittaa, mut piän näitä tuttujen ilmoilla vasta ku haluan paljastua. .

Zatu ja Säde 11+5

Heheh hee... Mä tilasin kans halensilta kaks paitaa!maksoivat 12.90 kpl!

Toinen oli tunika ja toinen oli toppi :) Ajattelin just samoin,että jos ne peittäs mahaa vähä...!

No,eihän tää vauva enää toki salaisuus oo,mutta ajattelin peittää makkarat ;)

(.) ei kummempaa,eikä mitään uutta..

Kaksi isompaa lähti juuri isälleen 2 viikon kesäloma jaksolleen,kun tulevat,ovat viikon kotona ja menevät toiselle pakolliselle jaksolle..

Tyttö ei millään haluaisi,vaikea selittää,että pakko mennä.. :(

Ikää kun ei ole tarpeeksi että voisi itse päättää.

Kamala ikävä niitä kahta höppänää jo nyt...

[b]Maria ja himpula 11+6[/b] jee ,huomenna täynnä 12!

[color=violet]Minulla maksoi myös 12,90 ja toppeja olivat. Oranssi ja valkoinen ja yks oli sit muu paita.



[color=darkviolet]Mie äsken pimahin. Jotenki vaan napsahti. Sain tosissaan raivarin, ku ukko ei voinu nousta sohvalta mun imuroiessa. Tykkään aina imuroida sohvatki muruista vapaaksi. Jääräpäitä molemmat, ukko ei voinu siirtyä ja mie en voinu olla imuroimatta.

Meillä ei yleensä riidellä, eikä sanailla akan kuullen lainkaan, mut nyt mulla palo hihat. Akka vaan tuumasi äskön suihkussa, ett isillä on parempi huuto. Tarkotti, että kovempi. .*nolo* No, tuli itelle ainaki kevyempi olo, ku sai puhistaa ilmaa. Mua vaan on niin rassannu kunnei tiiä mitä sisälläni on ja huoli painaa vauvasta onko kaikki sillä hyvin. Kerenny viel sitä ukolle sanoo, ku se lähti kai hakeen ruohonleikkuria tai sit ei jaksannu katella mua.

Tällasta rauhallista perhe-elämää meillä ;)

Mä oon kanssa huomannut että masu pömpöttää jo aika lailla,näkyy selvästi jo väljänkin paidan alta että oon raskaana..mutta eipä se haittaa,koska ei tarvi salailla tätä ollenkaan..pahoinvointi on muuten loppunut jo kokonaan,mutta puuro etoo edelleen,mutta minkäs teet..täytyy tehä sitä pikkuneitille kun hän haluaa sitä aina aamulla..me ostettiin ennen juhannusta opel zafira merkkinen auto ja ollaan tosi tyytyväisiä siihen koska siinä on enemmän tilaa kuin meidän vanhassa autossa oli..mulle tulee heinäkuun 6.päivä ikää 24v ja tuntuu jo että ois ihan ikäloppu,vaikka eihän sitä vielä ole..ja 15.heinäkuuta meille tulee 3v täytee kun ollaan oltu yhdessä..josta ollaan oltu 1v naimisissa ja pian 2v kihloissa..ihanaa kun on ollut näin kauniita ilmoja niin on kiva olla ulkona tyttöjen kaa..onneksi tytöt ovat jo nukkumassa niin on omaa aikaakin,saa vain löhötä sohvalla ja kattoo töllöä..:)

mutta vastailen jotain miehestäni. olen ollut avomieheni kanssa 5vuotta syksyllä ja kihloissa 3v. hän jo suunnilleen miettii toisen lapsen tekemistä.. :)



minäkin pääsin kuulemaan sydänääniä nyt neuvola lääkärikäynnillä viikolla. oli jännän kuulosta.. harmi kun mies ei ollut mukana.



toinen ultraus on 2vk päästä. (kävin ensimmäisessä ultrassa rv6+)



pahoinvointia tai mitään muutakaan erikoista oiretta ei minun raskaudessa ole ollut. Väsyttää vain enemmän ja olen herkempi. niin ja onhan se jännä maku suussa.. etenkin kun tulee nälkä. onko muilla sellaista muuten?





tänään olisi rv11 tasan neuvolan mukaan :)

ja minulla jo pömpöttää maha aikas lailla jo iltapäivästä alkaen.. olen muutenkin " vatsakas" joka lisää masun näkymistä. mies on kauhistellut kuinka iso minusta tulee loppuajasta :) (kun muuten olen normaalikokoinen, paitsi vatsasta).

http://www.halens.fi/ProductPage.aspx?mid=1662&pid=014545



otin ton topin kirsikan värisenä



http://www.halens.fi/ProductPage.aspx?mid=1664&pid=016571



ja tän tunikan petrolin värisenä..

tiiä toimiiko linkit :)

Just tuota toppia ylemmästä linkistä otin oranssina ja valkoisena.

Ja kolmas ostamani paita oli tällainen:



http://www.halens.fi/ProductPage.aspx?mid=1659&pid=016881



Tuo alaosa on keskeltä halki se ei vain näy kuvassa.

Toi oli kivan näkönen kans,se hihaton siis... :)

[color=blue]aurinkoista ja sopivasti sateista ens viikkoa :) Viimestään loppuviikolla palaan maisemiin ja seuraanne.



Zatu ja Säde 11+5 (ja muutaman minsan päästä 6)

[color=A020F0]Kyllähän oli kumma lauvantai-ilta. Mä oon siis porannu elikkäs vollottanu, itkeny mitä se ny kunkin murteella onkin. Aivan siis syyttä suotta ilman mitään aihetta. Silmät on vieläkin aivan turrat.

Se alko iltapäivällä yhtäkkiä ja kesti varmaan puolituntia " eka jakso" . Olin vielä yksin kotona ja puuhailin niitä näitä.

Toinen sitten illalla kymmenen maissa kun laitoin syötävää ja ukko laulo karaokee olkkarissa. Aivan hillitön " kohtaus" ja menin vessaan vollaamaan kun en halunnut häiritä toisen laulutuokiota.

Episodia ennen ei pyöri mielessä mitään ajatuksia ja sen aikana pyöriikin sitten vaikka mitä!!

Voi kaameaa, sanokaa, pliis, siskot ettei tää kestä läpi koko raskausajan :/ Järtsyä menettää kontrolli tuolla tavalla kun ei saa millään hillittyä itseään.



Tämä päivä on sujunut ilman mitään kohtauksia =)

Ajattelin taas nauttia ihanasta ilmasta.



Halensilla näyttää olevan tosi kivoja paitoja, kiitti vinkeistä Zatu ja Maria!

Kaivelin viimekesäisiä toppeja ja bikinien yläosia ja kyllä oikein itseäkin nauratti vielä viime kesänä hyvät lappubikinit: nyt pursuilee joka puolelta sisältö ulos ja kun tekee jotain niin pullahtaa kokonaan ulos ja painaa kauheesti niskaan.. heh...täytynee marssia kauppaan maanantaina =)



[b]Zatulle[/b] vielä sen verran ukoista, että kuulostipa tutulta tuo kertomuksesi miten yhdessä tekeminen ja harrastaminen hitsaa yhteen. Se pitää kyllä kovasti paikkansa, ainakin meillä. Ollaan kaikkinensa oltu 16v yhdessä ja siitä 6v naimisissa. 2003 alotettiin rakentaa yhdessä taloa ja se valmistu muuttokuntoon 2005 keväällä.

Muistain vieläkin, kuinka tuomiokuntaan kiinnityspapereita viedessäni silloinen työkaverini sanoi leikillään, että kannattaa samalla viedä avioerohakemus: ihme jos pysytte yhdessä rakennusprojektin ajan! heh... Ehkä se kaiken perusta onkin toisen arvostus.



Jaahans, nyt alkaa mennsä syvälliseksi nämä sunnuntaipäivän pohdiskelut!

Huomenna alkaakin sitten heinäkuun eka viikko!! AJATELKAAS!! Justhan se oli jotain toukokuuta yms. silloin on tainnut muuten aikas moni tämä palstalainen plussatakin!! -hih-



Aurinkoista viikkoa (ja lomaviikkoa joillekin onnellisille) ja taitaapa jollakulla olla häämatkaakin tiedossa ?!?



Mary 11+4

[/color]