TAMMENTERHOJEN VIIKONLOPPU

Onneksi olkoon Rouva Beijaflor:) Tulehan sitten kertomaan kaikki ihanat yksityiskohdat juhlistanne!!



Ihan ekana kysyn teiltä, joille on tulossa suht pienellä ikäerolla toinen miten aiotte liikkua lasten kanssa???? Meidän muksuille tulee ikäeroa n. 2.5v ja olen jo ihan pyörällä päästä kun mietin sisaristuimia, seisomalautoja ja tuplarattaita;) Ekana ajattelin seisomalautaa, sitten toi sisaristuin alkoi houkuttamaan, mutta toisaalta pelkään että kuitenkin joudutaan noi tuplarattaat hankkimaan! Ei kyllä yhtään huvittaisi ostaa.. Esikko kävelee kyllä jo aika hyvin, mutta epäilenpä että sit kun on se vauva niin ei aina ehkä jaksa olla yhtä reipas! Esikko nukkuu vain yhdet päikkärit sisällä, joten sellaseen nukuttamiseen en rattaira tartte. Sit tietty tää vauva nukkuu VAIN liikkuvissa vaunuissa, kääk!!! Kertokaas nyt ihmeessä miten teillä asia järjestetään! Niin asutaan Lappeenrannassa, jossa on ihan kunnot talvet pakkasineen ja lumineen. Siitä tulikin mieleen ***MONTTU***: miten te aiotte liikkua?



Miehistä olette keskustelleet kovastikin.. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että oma mies ei kauheesti perusta baareissa tms käymisestä. Ehkä toi ikäkin sen tekee;) Tykkää olla ja viihtyy kotona ja hirmu hienosti osallistuu esikon hoitoon. Omiakin menoja hällä on, muttei mitenkään liikaa. Myös minä pääsen tosi hyvin omiin juttuihin, jos vaan haluan mennä. Melkein enemmän minä kaipaan omia menoja;) Meillä siis eletään aika " tasa-arvoisesti" . Minä teen nyt enemmän kotitöitä, mutta se tuntuu ihan luonnolliselta koska olen vielä kotona. Sitten kun palaan töihin, tilanne muuttuu ja mieskin " saa" osallistua enemmän. Miehen kesäloma ollaan yhdessä perheenä, toki mies saa tehdä omiakin juttuja välillä siinä missä sitten minäkin. Näistä asioista ei ole tarvinnut tehdä mitään suurta numeroa vaan jotenkin se menee meillä luonnostaan näin. Ja olen samaa mieltä kuin joku muukin jo täällä kirjoitti, että kun yhdessä on päätetty perustaa perhe ja on tehty lapset niin yhdessä niistä sitten huolehditaan. Ja kovasti kyllä toisen apua tarvitsee ja kaipaa, minä ainakin, nostan hattua kaikille yksinhuoltajille!!!!



Nyt heräsi tyttö unilta.. Tiistaina neuvola. Ihana päästä sinne, oma olo kun on parempi niin joutaa jo välillä huolestumaankin masuasukin voinnista;)



Tikru ja nyytti rv 11+2 (jo!!)

Kiva lukea ettet loukkaantunut minun suorapuheisuudestani sapa! =) Saattaapi olla että miehesi on isyyskriisissä ja että asiat helpottavat kun saa vähän kiukutella ja näyttää mieltään. Joillekin miehille se oma aika on yhtä kuin=itsenäisyys ja siitähän ei sovi luopua, vai mitä ;) Ja jotkut miehet ovat epävarmia miehuudestaan ja pelkäävät jäävänsä " tossun alle" ja sellaisissa tilanteissa möykkäävät. Mulla on mies joka kans tekee pitkiä päiviä ja iltoja, että kyllä täällä kerkiää yksin istua lasten kanssa ihan kiitettävästi.



Itkemisestä. Kyyneleet ovat tosi herkässä, yleensä näin ei ole. Kun luin viimeistä vauvalehteä yhtenä iltana, sattui silmiini se artikkeli lapsettomuudesta. Tämä on minulle tuttu aihe koska oma siskoni kärsii siitä. Yhdessä olemme myötäeläneet pettymykset ja tuskan, välillä tunnen sen voimaakkaana kuten se olisi omani. Yksi näistä kirjoittajista lehdessä on siskoni ja lukiessani hänen juttuaan niin kyyneleet alkoivat valua ja itkin katkerasti, en meinannut saada itkua loppumaan. Se on niin epäreilua. Tahaton lapsettomuus on niin julmaa ja epäreilua eikä siihen löydy mitään lohdutusta. En voi sanoa mitään, enkä tehdä mitään mikä lohduttaisi. Jos käy niin ettei hän koskaan saa lapsia, se tulee olemaan kriisin paikka. Uskon että itselläni ei olisi pian viittä lasta jollen olisi läheltä nähnyt miten etuoikeutettu olen ja mikä siunaus oma lapsi on. Siksi kiitän lapsistani joka päivä.

Elämä ei ole reilua.



Nainen on parhaassa iässä synnyttää kakskymppisenä, kuitenkin nykyään yhteiskunnan vaatimuksiin vastaten pitää ensin hankkia ammatti, sitten työpaikka(mieluiten vakituinen) tehdään uraa, rakennetaan taloa, hoidetaan raha.asiat kuntoon ja matkustellaan ensin. Sitten on lasten vuoro. Kuitenkaan luonto ei ole muuttunut yhteiskunnan vaatimusten mukaan ja jo kolmekymppisenä voi olla vaikeauksia " tehdä" se lapsi. Tottakai se onnituu joillakin, mutta kasvava määrä pareja joutuu tänä päivänä lapsettomuushoitoihin. Asiassa on tietenkin aina kääntöpuoli, eihän lapsia voi " tehdä" varmuuden vuoksi jos sitten ei saisikaan. Sehän on selvää. Mutta jotenkin tuntuu että tänä päivänä meille asetetaan liian suuret vaatimukset, ja seuraukset ovat sen mukaiset.



No näitähän voisi pohtia miesiän tulematta järkevään tulokseen. Elämä jatkuu.



Muuten täällä ei kummempaa.



Paljon onnea beijaflorille häitten johdosta! meillä on ensi lauantaina 11V hääpäivä. Näin se aika rientää.

Sunnuntai tuntuu vallan mainiolta päivältä tällä hetkellä, kun huomenna alkaa LOMA! Neljä viikkoa putkeen, ihanaa!



Minä olen ollut ihan ihmeissäni, kun en ole saanut vieläkään ultra-aikaa. Nyt menossa kuitenkin jo 11+1. Ja HUSin politiikkahan on antaa yleensä ultra-aika 12+ viikolle. Esikoisestakin olin 12+2. No, ehkä se aika sieltä tippuu vielä alkavalla viikolla. Mutta sinänsä kurjaa, kun aika ei ole vieläkään tiedossa, ja siten lomasuunnitelmat täytyy pitää varsin avoimina. Kun näin tiukalla aikataululla ei varmasti onnistu edes vaihtamaan aikaa. Joten pakko siis kieppua loman alku omilla kotikulmilla..



Miehistä: jotenkin se tuntuu vaan olevan miehille vaikeampaa luopua omista menoistaan, ainakaan mitenkään automaattisesti. Jos jostain luopuu, niin se on sitten niin iso show että huh, ja siitä tehdään iso numero. Kun taas itse on luopunut vähän siitä ja tästä, ihan suurempia meteleitä pitämättä. Mutta toivottavasti kaikki perheet saavat omanlaisensa tasapainon kummankin menojen suhteen. Meillä tilanne on pikkuhiljaa lipunut uomiinsa. Pääsen pari kertaa viikossa salille, ja enempää en raaski edes mennä kun olen kuitenkin töissäkin (ja esikoinen 1 v 7 kk). Miehellä on noita omia menojaan, kun on ties missä mukana, kokouksia yms. Mutta luopui sentään parista luottamustehtävästään, eli sen puitteissa kokouksia ei ole enää onneksi ihan joka illalle.



Joku pähkäili rattaista: samoin minä vähän pohdin tuota kulkupeliasiaa, kun esikoinen olisi sitten tämän terhon syntyessä 2 v 2 kk. Se on vähän kiikun kaakun millä kulkupelillä sitä sitten pärjää. Pitää nyt katsella miten tuo esikoinen rattaissa viihtyy (tällä hetkellä erittäin huonosti, haluaa kävellä aina itse) ja sen mukaan sitten tehdä valinta myöhemmin. Tuskin kuitenkaan tuplarattaita. Vaunut tuli myytyä esikoisen jäljiltä pois, ja vaihdettua parempiin rattaisiin, kun noissa yhdistelmissä rataskäytössä olikin vähän puutteita. Eli nyt sitten periaatteessa jonkun kulkupelin hankinta tulee joka tapauksessa kyseeseen..



t. Meku rv 11+1

Ja täältä myös rouva Beijaflorille SUURET ONNITTELUT!



Meku: Mulla oli vähän sama ongelma ku sulla odotellessani aikaa np-ultraan. Tiesin, että reissuun lähdetään Juhannukselta, enkä halunnut yhtään lomapäivää " hukata" pääkaupinkiseudulla siinä vaiheessa. Soittelin rv 10+5 NKL:n äitiyspoliklinikalle ja kyselin sitä ultra-aikaa. Kerroin heille myös lomasuunnitelmistani. Se ajanvaraus kävi hienosti puhelimitse ja sain ajan Juhannusaaton aatolle. Postittivat kaikki liput ja laput mulle myös tietenkin. Joten rohkeasti vain soittelemaan kyseiselle äitiyspoliklinikalle.



Tää taitaa olla viimeinen kerta kahteen viikkoon ku kirjoittelen, sillä nyt on tarkoitus reissailla paikoissa, joissa ei nettiyhteyttä ole. Ellen sitten löydä jotain nettikahvilaa jostain päin. Joten oikein ihanaa heinäkuun alkua vaan kaikille Tammenterhoille! Yritän päästä mukaan juttuihin nettipimentoni päätyttyä :)



Sulina + " papu" rv 14+3

Joku kyseli lasten kuljetuksesta kun on pieni ikäero. Meillä on isommilla lapsilla ikäero 1v4kk. Itse kokeilin kaikki tuplarattaista sisaristuimeen. Sisaristuinta käytin sekä sitten kun kummatkin jo pystyi istumaan niin istuivat peräkkäin tavallisissa kuomurattaissa.



Meillä on miehen kans 12.7 9v hääpäivä, 14v ollaan oltu yhdessä. Mennään maanantaina Imatra Big Band kadulle ja käydään syömässä. Juhlistetaan silloin jo, kun mummo ottaa lapset mökille.



Oma olo jatkuu samanlaisena. Etova olo tulee aina kun ei syö about 4h välein. Huomaa pikkuhiljaa kun vatsa olkaa pyöristyä. Mutta eiköhän tuo joskus helpota...



birgit2+ pörrö RV10+2

TIKRU06: Olen pähkäillyt ihan saman asian kanssa kuin sinäkin. Poika on 2.5-vuotias, kun vauva syntyy ja tässä kovasti mietiskellyt, että miten kuljetaan. En usko, että poika vielä pysyis seisomalaudalla, kun on niin rasavilli. Sisaristuinta ei noihin meidän nykyisiin vaunuihin saa. Toisaalta ei huvittais kaksosten rattaitakaan ostaa... Pysyisköhän tuo poitsu pulkassa talvella ja sit jos jaksais jo keväämmällä seisomalaudassa pysyä... Tässä miettimistä.



Joku aiemmin kirjoitteli himounista. Apua, nyt oon minä alkanut näkemään jos jonkinmoista! Huh! Viimeyönäkin joku tumma komia mies otti minut rappukäytävässä keskellä päivää jne muuta hurjaa. *NOLO*



Me muuten usein käydään Lappeenrannassa, kun mun porukat asustelee siellä. Seuraavaksi tullaan varmaan linnoituksen yöhön =)



(.) Tänää ei oo kovin paha olo ollut, mut alamahaa kovasti vihloo ja tuntuu ihan kuin ois kivi masussa tms. Semmonen kova painon tunne.



Pesänrakennusgalluppiin: Mulla jo kovasti päässä pyörii sisustuksen muuttaminen uuteen järjestykseen ja mihin tulee vauvan tarvikkeet, mutta mietin niitä vaan joskus itekseen =) Ei passaa vielä hötkyillä. Ja kovasti tekis mieli ostella vauvan vaatteita, mutta pakko hillitä. Pojalle löytyy jo kaikkea, mut jos tulee tyttö, niin sit pääsen shoppaileen tyttöjen vaatteita. Tänää kävin hypistelemässä kaverin luona uutta äitiyspakkausta <3



Eikun syömään taas!



-tau & masuetana 11+1-

Seisomalautaa minäkin eka ajattelin, mutta kyllä vähän mietityttää

just toi malttaako esikko siinä pysyä " tiukan paikan" tullen. Jos vaikka on kiire johonkin tai iskee joku kumma uhma päälle niin mitäs sitten teet. Ei ku neiti syliin vai?! Tuohon sisaristuimeen saisi kuitenkin turvavöihin kiinni eli sen puolesta vähän varmempi.. Eikä siinä tarttis olla kasvot meno suuntaan, jos vaikka sattuu tuulemaan ja sataan lunta.. Pulkkakin on varmaan aika hyvä, mutta siihenkään ei saa kiinni, tai onkohan tuollaisille isommille lapsille pulkkia, joissa on vyöt? Vauvapulkissa on, muttei taida enää ensi talvena mahtua..!



Minullakin on toiveena linnoituksen yöhän lähteminen.. Lauantaina olisi JEAN S ja Yö, joita olisi hauska päästä katsomaan;) Ehkä siellä " törmätään" !

Viimeinkin löytyi " kohtalotovereita" ...



Olipa mukava lukea, että muillakin tammimammoilla on jo massua. Minä olen pieni ja hoikka ja varmaan siitä syystä masu on näkynyt jo jonkin aikaa. Ei jää tilani enää keneltäkään epäselväksi. :) Sitä sitten on niin kovin ihmetelty kun vasta neljästoista raskausviikko kuitenkin on meneillään ja olenkin välillä tuntenut itseni jo jotenkin epänormaaliksi.



Esikoistani odottelen ja kaikki on niin ihmeellistä vielä. Voimakkain pahoinvointi on onneksi jo ohi, hajuaisti tosin on yliherkkä vieläkin.. Milloin siitä " ongelmasta" pääsee? Pahin väsymyskin on ohi ja nyt kun raskaus alkaa olemaan jo turvallisilla vesillä on ihana päästä viimeinkin nauttimaan olotilastaan.



Mitäs te harrastatte pyöristyvien massujenne kera? Minulla on hevosia, mutta en enää uskalla nousta ratsaille joten pitäisi keksiä jokin turvallisempi harrastus. Vesijumppaa olen ajatellut, kun lenkkeily aiheuttaa jälkikäteen aika kovaakin kipuilua.



Mukavaa illanjatkoa kanssasisarille!

On jotenkin ollu ihanan rentouttava viikonloppu, vaikka mitään erikoista ei ole tapahtunutkaan... Esikoisen kanssa vain oltu uimahommissa ja naatiskeltu kesän lämmöstä....



Ensiksi onnittelut RVA BEIJAFLORILLE!!! Tulethan kertomaan kuulumiset?



(.) Ei erityistä. Jotenkin tuntuu, että tää kakkonen tulee ihan omia aikojaan, siinä sivussa. Maha kasvaa, vaikkakin vielä omat vaatteet mahtuu päälle. Ei oo enää onneks pahaa oloa eikä väsymyskään kaada joka päivä päiväunille.



Meku73: mä kans ihmettelin, kun en saanu aikaa np-ultraan ja soittelinkin sit Naikkarille. Ja kirje tipahti sitten seuraavana päivänä postiluukusta eli olisin saanut ajan, jos olisin vain malttanut odottaa. Kirje tuli noin viikon ennen kuin aika ultraan oli. Joten taitavat ilmoittaa asiasta hieman lyhyellä varoitusajalla, mun mielestä. Mutta siellä, siis Naistenklinikalla, on muutenkin hommat muuttuneet sitten esikoisen käyntikertojen (esikko nyt 1v3kk). Äippäpoli on eri paikassa ja synnytyssaliinkin mennään suoraan, ei synnytysvastaanoton kautta. Ja ajan toiseen ultraan antaa kätilö ekalla ultrakäynnillä. Mä sain esikoisesta molemmat ajat siinä ekassa kirjeessä.



Tikru06+muutkin: täällä myös yksi epätietoinen, millä kuljetaan sitten kun lapsia on kaksi. Lapsosille on tulossa ikäeroa n. 1v10kk. Olen ajatellut tuplarattaita, koska on kuitenkin talvi, kun vaavi syntyy. Olen siis mietiskellyt, mitenkä seisomalauta kulkee lumessa, vaikkakin täällä pk-seudulla tiet yleensä suht hyvin aurataan. Ja sitten se, että uhmassaan poju voi laittaa stopit päälle kun on kiirus, niin sais laittaa sen kärryihin istumaan ja valjaat päälle.



Miehestä: Ollaan oltu yhdessä heinäkuun puolivälissä 8 ja puoli vuotta ja heinäkuun lopussa 2 v. kihloissa. Naimisiin menoa ollaan pohdittu useinkin, mutta saas nyt nähdä koska saadaan aikaiseksi. Itse henk. koht. haluaisin pienet häät, joihin osallistuisi vain omat perheet. Ja vielä ennen vauvan syntymää =). Miehellä on selkeästi enemmän omia menoja kuin mulla, mutten siitä kauheasti välitä. Olen vähän kotihiirityyppiä. Yhteinen autoharrastus on, mutta se on mun osalta jäänyt hieman vähemmälle esikon syntymän jälkeen. Mies käy " viihteellä" ehkä kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Eipä näistä asioista paljon ole tarvinnut riidellä. Kovasti mies on tässäkin odotuksessa mukana. Kyselee aina töistä tultuaan, onko vauva potkinut?! Ja vastaan joka kerta: Jaa-a on voinutkin, mutta en vielä tunne niitä!



Näin sunnuntai-illan ratoksi tuli kirjoitettua oikein kunnon romaani. Toivottavasti joku jaksaa lukea. Sitä kun käy harvakseltaan kirjoittelemassa, niin juttu riittää, kun siihen on annetaan mahdollisuus =)



Noopu rv 14

Tuo kuljetushomma on miutakin mietityttänyt ja ollaan ehkä kallistumassa seisomalaudan puoleen. Aika vähän kuljetaan rattaiden kanssa muutenkin, periaatteessa vain päiväkotiin ja kun käydään tuossa lähikaupassa, muuten kuljetaan autolla.



Toisaalta, eihän sitä tiedä, miten sitä sit ensi talvena tulee liikuttua. Esikoinen on tämän toisen syntyessä n. 2 v 3 kk, ja jaksaa kyllä jo nyt kävellä hyvin päiväkodista kotiin. En välttämättä haluaisi tuplia, kun ne vie sit paljon tilaa sisällä, ehkä matkarattaat tuplina. Tai sit ei... Ihmeen paljon päänvaivaa saa näistäkin aikaiseksi. ;)



Toinen päänvaiva on äitiyspakkaus. Ottaako vai eikö ottaa. Toisaalta ei tarviis, kun on niin lyhyt aika esikoisesta ja vaatteet ovat hyvässä kunnossa. Toisaalta ois kiva saada oma uusi paketti tälle tulevalle. Eilen kävin shoppailemassa ja piti jo ostaa kaksi pientä bodyä ja yhdet housut vauvalle! :)



Lisäksi olen miettinyt sänkyhommaa. Onkohan ihan hölmö ajatus ostaa kerrossänky jo nyt lapsille, kun kuitenkin kohta on aika opettaa esikoinen omaan sänkyyn? Nyt nukkuu sivuvaunussa meidän sängyn vieressä. Olisi kakkosellekin sitten kerrossängyssä paikka valmiina. Onko 2v3kk liian pieni kerrosängyn alapetiin?



Mistähän sitä vielä kehittäisi lisää stressinpoikasia? :)



T: Monttu