Miten joku voi osata lukea nuotteja?

Ap, duuri-ja molliasteikko (iloinen, surullinen) on sopimusasioita, kuuluvat läntiseen musiikkikulttuurin. Järjestys ei ole satunnainen, vaan aina sama, puoli-ja kokosävelaskeleet toistuvat aina tietyssä järjestyksessä. Pianonkoskettimilla esim. C-duurin saa soitettua pelkästään valkoisilla koskettimilla, mutta D-duurissa 2 ylennystä, jotta ne sävelten väliset suhteet pysyvät samoina. Sen sijaan jos soitat kaikki koskettimet oktaavin välillä, eli pelkkiä puolisävelaskelia, kuulet 12-sävelasteikon, jota käytettäessä musiikki on heti aivan erilaista. Samanlailla tunnistat varmasti itämaisella kuulostavan musiikin, sen pohjana on erilainen asteikko

Ja niille pätijöille, jotka kuullun perusteella soittavat kaikenlaista.. Tuskin menee mikään nykymusiikki, esim. Saariaho. Nuotinlukutaito pitää olla kyllä korkealla tasolla, että uudemmasta musiikista selviää. Sitä ei pysty ennakoimaan samalla tavalla, ja virheitäkään ei kuule, kuten vanhempaa musiikkia soitettaessa. Että jos klassista soittaa, niin nuotteja on pakko osat lukea.

ex-kitaristi kirjoitti:

Pitää vielä vähän jatkaa tarinaa. Kun osasin nuotit niin kuuntelin biisejä levyltä, soitin ne pianolla tai kitaralla ja piirsin nuotit paperille. Tein niistä vielä monesti esim. jonkun kvinttikäännöksen C-duuriin että oli helpompi soittaa. Meidän bändin toinen kitaristi ei osannut soittaa kuin nuoteista ja hän aina ihmetteli että mistä olen löytänyt näin harvinaiset nuotit kun hän ei ole niitä löytänyt mistään. Ei tajunnut että ne oli aina räätälöity juuri hänelle :)

Absoluuttinen sävelkorva voi olla myös kirous. Sointuja ja biisejä kuuntelemalla voi tulla tippa linssiin ja euforian tunnetta, mutta vastaavasti jos joku laulaa täysin nuotin vierestä niin sen kuunteleminen koskee korvaan ja tulee ihan fyysinen paha olo. Ehkä olisi helpompi jos ei tajuaisi että metsään menee.

Kyllä voi tulla euforinen olo ja tippa linssiin, vaikka ei olisikaan absoluuttista sävelkorvaa.

Up

Oppii kai niitä pakon edessä. Kuten mitä vaan. Yleensä muodollisessa soitto-opetuksessa pakotetaan lähestymään musiikkia nuottien kautta, kylmän mekaanisesti.

Sinänsä pienonuotit ovat tosi typerät, kun puljataan niillä ylennys- ja alennusmerkeillä. Fiksu nuottiviivasto sisältäisi oman viivansa joka sävelelle. Pahimmillaan siellä viivaston alussa on karmea rypäs niitä muunnosmerkkejä ja sitten pitäisi koko kappaleen ajan muistaa että nuotit eivät tarkoitakaan sitä miten yleensä ja pitäisi osata tehdä näitä muunnoksia päässä ja lennossa.

Sopii autistisille ja savanteille oikein hyvin.

ex-kitaristi kirjoitti:

Pitää vielä vähän jatkaa tarinaa. Kun osasin nuotit niin kuuntelin biisejä levyltä, soitin ne pianolla tai kitaralla ja piirsin nuotit paperille. Tein niistä vielä monesti esim. jonkun kvinttikäännöksen C-duuriin että oli helpompi soittaa. Meidän bändin toinen kitaristi ei osannut soittaa kuin nuoteista ja hän aina ihmetteli että mistä olen löytänyt näin harvinaiset nuotit kun hän ei ole niitä löytänyt mistään. Ei tajunnut että ne oli aina räätälöity juuri hänelle :)

Absoluuttinen sävelkorva voi olla myös kirous. Sointuja ja biisejä kuuntelemalla voi tulla tippa linssiin ja euforian tunnetta, mutta vastaavasti jos joku laulaa täysin nuotin vierestä niin sen kuunteleminen koskee korvaan ja tulee ihan fyysinen paha olo. Ehkä olisi helpompi jos ei tajuaisi että metsään menee.

Tarkoitatko kvinttikäännöksellä tässä tapauksessa kappaleen transponointia, eli sävellajin muutosta toiseen sävellajiin? Itse olen ymmärtänyt kvinttikäännöksen tarkoittavan soinnun kääntämistä niin, että kvintti-sävel on alimpana.