Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten rakkaus poikkeaa silloin kun on valmis jättämään omaisuutensa jonkun vuoksi?
12.04.2020 |
On ihmisiä, jotka muuttavat maapallon toiselle puolelle vaikka köyhälään saadakseen olla rakkaansa kanssa (en puhu nyt nuori ja kaunis-rikas ja vanha suhteesta).
Toiset pitävät kynsin hampain kiinni omaisuudestaan ja varovat jakavansa siitä yhtään puolisonsa kanssa jolloin omaisuus on tärkein prioriteetti, toinen ei halua jättää omaisuuttaan ja ei muuta vaikka toiseen maahan vaikka väittää olevansa rakastunut. Kolmas muuttaa ja jättää vaikka omaisuutensa ollakseen siellä missä rakastettu on.
Miten rakkaus poikkeaa toisistaan?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoista tuossa on kyse. Kumpaa arvostaa enemmän.
Tai Järki-ihminen ajattelee pidemmällä tähtäimellä kuin tunteen mukana elävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Jos on tilanne jossa on pakko valita, niin kertoohan valinta siitä mitä eniten rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Tunneihminen kokee nousut ja laskut syvempänä kuin järki-ihminen. Siis koko elämässä. Ei se tarkoita, että hänen rakkautensa olisi jotenkin isompaa kuin tasaisemmin tuntevalla.
Olen yhden ihmisen kanssa kokenut sen, että haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, vaikka se on tarkoittanut monesta aiemmasta haaveesta luopumista. Muiden kanssa en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Tunneihminen kokee nousut ja laskut syvempänä kuin järki-ihminen. Siis koko elämässä. Ei se tarkoita, että hänen rakkautensa olisi jotenkin isompaa kuin tasaisemmin tuntevalla.
No juuri sitähän se tarkoittaa. Syvempi=isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Jos on tilanne jossa on pakko valita, niin kertoohan valinta siitä mitä eniten rakastaa.
Niin minäkin tein sellaisen johtopäätökse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Tunneihminen kokee nousut ja laskut syvempänä kuin järki-ihminen. Siis koko elämässä. Ei se tarkoita, että hänen rakkautensa olisi jotenkin isompaa kuin tasaisemmin tuntevalla.
No juuri sitähän se tarkoittaa. Syvempi=isompi.
Ihmiset tuntevat asioita eri syvyyksillä. Toisen ilo on toisen ”ihan kiva”. Sama ihminen on toisessa tilanteessa surun murtama, kun jälkimmäinen vain huokaisee.
Skaalat ovat eri. Ei tuo jälkimmäinen koskaan tule kokemaan yhtä syviä tunteita kuin eka. Mutta ei se tarkoita, että hän rakastaisi vähemmän.
Ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä.
Miksi esim. itse muuttaisin köyhälään, jos se toinen voisi ihan vastaavasti muuttaa hyvään elintasoon? Eli miksi muuttaisin kumppanin luokse joka ei välitä minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, vaan valitsee sen köyhälänkin ennen minua ja minä olisin vain ekstra joka tulee jos on tullakseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on vain hulluja eikä mieti loppuun asti. Itsekin kerran jätin "suuren rakkauden" takia kaiken vain huomatakseni että olin ostanut loppuelämän traumat onnellisen elämän ja täydellisen rakkauden sijaan. Aina silloin kun mukana päätöksessä ei ole järki, aika ja pohdinta, etkä itse ole saamapuolella omasta panoksestasi, niin se on hullun hommaa. Valitettavasti näillä prinsessa saduilla ja loputtoman uhrautumisen glorifioinnilla on monta tyttölasta aivopesty sekä lähetetty aseettomina aikuisuuteen ja hyväksikäytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä.
Miksi esim. itse muuttaisin köyhälään, jos se toinen voisi ihan vastaavasti muuttaa hyvään elintasoon? Eli miksi muuttaisin kumppanin luokse joka ei välitä minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, vaan valitsee sen köyhälänkin ennen minua ja minä olisin vain ekstra joka tulee jos on tullakseen
Eihän sillä köyhällä ole varaa muuttaa :p
Se rikashan voi muuttaa rakkaansa luo ja matkustella sieltä kotipuoleen äitiään morjenstamaan kun sillä on rahaa. Se köyhä taas ei voi, se olisi jumissa siellä rikkaalassa ilman muita kuin rakkaansa. Kauniissa rikkaassa kodissa yksin ilman kielitaitoa ja tuttuja tai mahdollisuutta käydä kotopuolessa. Onhan se aika julmaa vrt. luopua talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on valintatilanne, jossa täytyy valita joko rahansa tai se ihminen, jota sanoo rakastavansa, ja toisen joutuu hylkäämään, niin sitä kumman valitsee, rakastaa varmaan enemmän kuin sitä, jonka hylkää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Puccinin La Boheme (Boheemit) -ooppera on kertomus juuri sellaisesta suuresta rakkaudesta. Se on koskettanut sydämiä 1800-luvulta lähtien.
La Boheme: O soave faciulla
Otteessa englanninkielinen tekstitys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.
Mutta luuletko, että itse rakkauden tunteessa on eroa? Onko sen, joka muuttaa, rakkaus syvempää kuin sen jonka ei muuta?
Tunneihminen kokee nousut ja laskut syvempänä kuin järki-ihminen. Siis koko elämässä. Ei se tarkoita, että hänen rakkautensa olisi jotenkin isompaa kuin tasaisemmin tuntevalla.
No juuri sitähän se tarkoittaa. Syvempi=isompi.
Ihmiset tuntevat asioita eri syvyyksillä. Toisen ilo on toisen ”ihan kiva”. Sama ihminen on toisessa tilanteessa surun murtama, kun jälkimmäinen vain huokaisee.
Skaalat ovat eri. Ei tuo jälkimmäinen koskaan tule kokemaan yhtä syviä tunteita kuin eka. Mutta ei se tarkoita, että hän rakastaisi vähemmän.
En mä nyt ymmärrä. Vertaat komparatiivilla ja käytät erilaisia suuruuteen viittaavia kuvauksia mutta samaan aikaan väität että määrällistä eroa ei silti ole. Puhut itsesi kanssa ristiin eli siis väittämällesi ei ole perusteita.
Kyllä ihmisillä on eri suuruisia tunteita. Psykopaatit eivät kykene lainkaan rakastamaan. Narsistit eivät myötäelä. Heillä tietyt tunteet ovat vähäisempiä tai puuttuvat. Skaala on jatkumo niin että ”normaalien” keskuudessakin on vaihtelua.
Viisas ihminen ei joudu tuollaiseen tilanteeseen. Rakkaus ei ole jotain, mikä iskee hetkessä täydellä voimalla vaan se on tunne, joka kasvaa, jos sille antaa tilaisuuden. Tähän sopii vanha lause "Et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä siihen pesän."
Itselleni se on tarkoittanut sitä, etten ole antanut sellaisille tilaisuuksille edes mahdollisuutta kasvuun, missä lähtökohdat ovat olleet epätoivoiset. Esimerkiksi ollessani alaikäisen lapsen yh minulle oli itsestäänselvää, etten jättäisi lastani isälleen ja muuttaisi kauas hänen luotaan, mutta en myöskään veisi häntä pois isänsä, muiden sukulaistensa ja ystäviensä luota. Niinpä kaukorakkaus ei tullut kysymykseenkään, vaikka toisella mantereella asuvaan suomalaiseen ehdinkin ihastua. Peli oli puhallettava poikki siinä vaiheessa, kun hän päätti, ettei palaakaan Suomeen vaan tulee kyllä Eurooppaan mutta halvemman verotuksen maahan.
Ja ihan samalla tavalla myöhemmin elämässäni suljin esimerkiksi nettideiteissä pois miehet, jotka asuivat kaukana pääkaupunkiseudulta.
Faith kirjoitti:
Jos kyseessä on valintatilanne, jossa täytyy valita joko rahansa tai se ihminen, jota sanoo rakastavansa, ja toisen joutuu hylkäämään, niin sitä kumman valitsee, rakastaa varmaan enemmän kuin sitä, jonka hylkää.
Viisas ihminen rakastaa eniten itseään ja valitsee aina itsensä. Onnen avaimia ei ikinä pidä antaa toisen ihmisen taskuun. Se hukkaa ne joka kerta. Meillä lopussa on aina vain itsemme ja jos joku laittaa valitsemaan itsemme tai toisen väliltä, vain läheisriippuvainen hylkää itsensä. Rakastava ihminen ei ikinä pyydä toista hylkäämään itseään. Hyvässä suhteessa on kaksi itsensä valinnutta ihmistä, jotka hyväksyvät toisensa. Vaaka on tasan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä.
Miksi esim. itse muuttaisin köyhälään, jos se toinen voisi ihan vastaavasti muuttaa hyvään elintasoon? Eli miksi muuttaisin kumppanin luokse joka ei välitä minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, vaan valitsee sen köyhälänkin ennen minua ja minä olisin vain ekstra joka tulee jos on tullakseen
Tiedän pari tapausta missä muutettiin köyhälään. Ekassa tapauksessa oli kyseessä varakkaamman vapaasta halusta muuttaa lähemmäksi naisen sukua ja tässä seuraavassa ihan vain siitä ettei vaimo ehtinyt saada mt-lupia ennen esikoisen syntymää.
Ei kannata rakastua, voit samalla sokaistua.
Suuren rakkauden hehkua on myös Chaplinin City Lightsin (Kaupungin valot) viimeisessä kohtauksessa, jossa varakasta herrasmiestä sokealle kukkaistytölle esittänyt kulkuri - vieläpä hankkinut tälle rahat vaikeimman kautta silmäleikkaukseen - sattumoisin kulkee ohi näyteikkunan, jonka takana tyttö näkönsä takaisin saatuaan työskentelee.
Katseet kohtaavat...
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Jos kyseessä on valintatilanne, jossa täytyy valita joko rahansa tai se ihminen, jota sanoo rakastavansa, ja toisen joutuu hylkäämään, niin sitä kumman valitsee, rakastaa varmaan enemmän kuin sitä, jonka hylkää.
Viisas ihminen rakastaa eniten itseään ja valitsee aina itsensä. Onnen avaimia ei ikinä pidä antaa toisen ihmisen taskuun. Se hukkaa ne joka kerta. Meillä lopussa on aina vain itsemme ja jos joku laittaa valitsemaan itsemme tai toisen väliltä, vain läheisriippuvainen hylkää itsensä. Rakastava ihminen ei ikinä pyydä toista hylkäämään itseään. Hyvässä suhteessa on kaksi itsensä valinnutta ihmistä, jotka hyväksyvät toisensa. Vaaka on tasan.
Viisaasti sanottu.
Alue: Aihe vapaa
Kertoo ehkä ihmisestä enemmän. Kuinka materislistinen ja itsekäs on. Toisaalta ymmärrän että jotkut vaan yrittävät selviytyä tässä elämässä. Kyllä tuossa on lupakin olla itsekäs.