Onko maaseudulla vielä tapana mennä saman kylän asukkaan kanssa naimisiin?
Sisko muutti pienelle kylälle jossa kaikki ovat näemmä perineet samoja piirteitä. Pelottavaa! Onko se kovinkin yleistä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää tapana. Tännekin tuli polkupyörät vuonna 2016, pääsee nyt jo naapurikylään asti riiustelemaan.
Vapaana olevat viedään nopeasti. Siksihän syrjäkylillä on kasvava joukko nuoria yksinäisiä miehiä jotka viihtyy usein Apsilla.
Totta kai! Ja etkö tiennyt, että maalla vanhemmat sopivat edelleen lastensa liitoista tyyliin "Meidän ja teidän parhaat pellot ovat sopivasti vierekkäin, joten eiköhän naiteta se teidän tyttö meidän pojalle".
Enemmän nykyään tuntuu olevan tapana että se puoliso haetaan toiselta puolen maapalloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
tiedän yhden tapauksen missä vanhemmat erosivat kun lapset olivat pieniä ja perustivat uusperheen,nyt kun lapset ovat parikymppisiä he seurustelevat keskenään vaikka olivat vuosia sisaruspuolia toisilleen.
yököttävääSisarpuoli ei ole ihminen, jolla on eri biologiset vanhemmat. He eivät ole mitään sukua keskenään.
Olen kuullut jonkun selityksen sille, että ihminen ei yleensä ihastu sellaiseen, jonka kanssa on viettänyt lapsuuden (riippumatta siitä, onko todellisuudessa sukua vai ei). Tämä on siis biologian keino suojella suhteilta liian läheisten kanssa.
Tuttua on.
Mun äidin ja isän kotien välinen matka oli 2 km.
Äidin ja isän vanhemmat oli myös samalta kylältä, olivat tavanneet sotavuosina.
Voisikohan olla siis niin, että nuoremmat sukupolvet ovat terveempiä, koska ovat yleensä muuttaneet muualle sieltä kotikylältä opiskelemaan tms. ja kumppani on löytynyt sieltä uudesta asuinpaikasta, eikä ole sukua?
Ei ole. Varmaan silloin kun hevosella kuljettiin niin oli yleisempää. Täällä ainakin tiloilla järjestäen muualta tullut emäntä tai isäntä.
Käytiin mieheni kotipaikkakunnalla. Tuli kaupassa vastaan hänelle tuttu. Eikö mennyt sanomaan, että piti mennä Helsingistä asti eukko hakemaan. Lievän puhuttelun pidin.
Ei ole tapana, eikä ole ollut ennenkään. Mun mies on kotoisin 100 km päästä. Mummoni otti miehen 500 km päästä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän nykyään tuntuu olevan tapana että se puoliso haetaan toiselta puolen maapalloa.
Netti on pullollaan erilaisia sivustoja mihin naiset voivat tulla tyrkylle. Pääsee valitsemaan avioliitto takuun omaavien ja maksuttomien sivujen väliltä. Noissa takuu firmoissa luvataan nopeimmillaan 2 viikossa morsian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää tapana. Tännekin tuli polkupyörät vuonna 2016, pääsee nyt jo naapurikylään asti riiustelemaan.
Vapaana olevat viedään nopeasti. Siksihän syrjäkylillä on kasvava joukko nuoria yksinäisiä miehiä jotka viihtyy usein Apsilla.
Miehen sisaruksista ei yksikään asu enää kotiseudullaan. Maaseudulta ja kaupungeista muutetaan opiskeluiden ja töiden perässä muualle, näin on tehty jo ajat sitten.
Isä löysi äidin naapurista 50-luvulla kun oli lapsuuden perheensä kanssa muuttanut 200km päästä, äiti oli tullut 40-luvun lopulla kotiväen kanssa Kannaksella, ehkä heitä yhdisti ulkopuolisuus pienessä kylässä.
Minä lähdin kouluun kaupunkiin 150km päähän ja löysin naapurikylän pojan sieltä, kotipaikkojen välillä 10km, ehkä meitä yhdisti ulkopuolisuus vieraalla paikkakunnalla.
Muutettiin kotikylääni, toinen lapsistamme lähti kiertämään maailmaa ja löysi samanlaisen maailman kiertäjän, joka on kotoisin pienestä kylästä maailman toiselta puolen. Ehkä heitä yhdisti pienen kylän kaipuu, tuttuus ja ulkopuolisuus isossa kaupungissa.
Mitä serkumpi sitä herkumpi. Pas*a haisee ja banjot soi.
Jos ei ole ikinä ollut tapana kuten joku väitti, miksi sitten esim.Itä-Suomessa on sellaisia perinnöllisiä tauteja, joihin liittyy sukulaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän nykyään tuntuu olevan tapana että se puoliso haetaan toiselta puolen maapalloa.
Netti on pullollaan erilaisia sivustoja mihin naiset voivat tulla tyrkylle. Pääsee valitsemaan avioliitto takuun omaavien ja maksuttomien sivujen väliltä. Noissa takuu firmoissa luvataan nopeimmillaan 2 viikossa morsian.
Voi vaan miettiä kahden viikon jälkeläistä liittoa. ”Ai kato, mitä x?” X: ”Juu, menin tuossa naimisiin nettimorsiamen kanssa. Hän ei sitten osaa kunnolla suomea. Muutoin on kyllä todella ihana!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
tiedän yhden tapauksen missä vanhemmat erosivat kun lapset olivat pieniä ja perustivat uusperheen,nyt kun lapset ovat parikymppisiä he seurustelevat keskenään vaikka olivat vuosia sisaruspuolia toisilleen.
yököttävääSisarpuoli ei ole ihminen, jolla on eri biologiset vanhemmat. He eivät ole mitään sukua keskenään.
Tiedän etteivät ole sukua keskenään mutta jos ihminen on elänyt 15 vuotta "sisaruksena" niin minuta on kuvottavaa että nykyään seurustelevat ja naivat toisiaan.
Alapeukuttakaa vain,se ei muuta mielipidettäni tästä.
Kaverini seurusteli miehen kanssa mutta erosi ja alkoi seurustelemaan ensimmäisen miehen isoveljen kanssa.
Pienet piirit pyörii näissä tuppukylissä.
Mä olen kaupunkilainen, mutta menin naimisiin naapurirapun pojan kanssa. Ollaan oltu jossain vaiheessa myös samalla luokalla, ja aika nuorena päädyttiin yksiin, vaikkei nyt ihan ekat seurustelukumppanit oltukaan. On tästäkin ystäväpiiri vitsiä vääntänyt.
Ei, ainakin nuorille ihmisille se on paremminkin ällöä tai outoa olla jonkun kanssa, jonka kanssa oot ollut samalla luokalla päiväkodista lukioon.
Ei ole enää tapana. Tännekin tuli polkupyörät vuonna 2016, pääsee nyt jo naapurikylään asti riiustelemaan.