Miksi suomalaiset ovat nykyään niin järkyttävän itsekeskeisiä ja kylmiä?
Vai onko se aina ollut näin, mutta nykyään vaan hyväksytympää? Tältä palstaltakin kun lukee keskusteluja, niin ei voi kuin ihmetellä. On esim. ihan ok vastata ystävän "tyhjänpäiväiseen" viestiin vasta päivien päästä, on erikseen ystävät eri tarkoituksia varten (esim. yhdelle puhutaan lapsista, toiselle sairaudesta jne.) Monen ihmissuhteet kuulostavat lähinnä hyötysuhteilta. Jotenkin tosi inhottavaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat ovat 50-60-luvuilla syntyneitä. Oman siemenensä hysteerisiä palvojia, narsistisessa kuplassa eläviä. Koronansa ansainneet. Syy lienee sota-ajan vanhempien opettama sairas itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen:
Sinulla ei ole siis yhden yhtä ystävää, eikä edes kaveria, kun näin itket räkä poskella ja syytät muita? Pärjäilehän.
Kas! Kalikka kalahti ja narsisti älähti! 😁
Sivusta.
Huomasin saman. Mentiin välittömästi ad homonemiin. Perus narsku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat ovat 50-60-luvuilla syntyneitä. Oman siemenensä hysteerisiä palvojia, narsistisessa kuplassa eläviä. Koronansa ansainneet. Syy lienee sota-ajan vanhempien opettama sairas itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen:
Sinulla ei ole siis yhden yhtä ystävää, eikä edes kaveria, kun näin itket räkä poskella ja syytät muita? Pärjäilehän.
Kas! Kalikka kalahti ja narsisti älähti! 😁
Sivusta.
Huomasin saman. Mentiin välittömästi ad homonemiin. Perus narsku.
Paljosta vetoa että on Vaasasta/lähiympäristöstä? Suomen kiusaamisen kehto.
Ihmettelen miksi kukaan viitsii pitää yhteyttä? Kaikki on niin turhaa ja merkityksetöntä. Viina ja tai huumeet on ainoa vähänkään elämän tarkoitus. Lopullinen pimeys ei voi tulla liian nopeasti.
Minä vastaan päivien päästä ja myönnän tässä rehellisesti nyt, minua ei kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes ne joille vastaan säädyllisessä ajassa. Minua ei ylipäätään kiinnosta toiset ihmiset eikä heidän kuulumisensa. Näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan päivien päästä ja myönnän tässä rehellisesti nyt, minua ei kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes ne joille vastaan säädyllisessä ajassa. Minua ei ylipäätään kiinnosta toiset ihmiset eikä heidän kuulumisensa. Näin.
Koronaa!
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä veikkaan, että ap on se, joka on itsekeskeinen ja kylmä ikävä ihminen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan taas kerran ap.
Minulle ollaan aina mukavia ja asiallisia.
Sinähän se vasta empaattiselta kuulostatkin...
Aukeavathan ne silmät vähemmästäkin kyykytyksestä.
Suomalainen yhteiskunta on yksilökeskeinen kaikkine yksilöetuineen. Ei tarvita ketään, kun yksinkin voi elää. Muissa maissa ei ole yhteiskunnan etuja ja ihminen tietää tarvitsevansa toisia ihmisiä. Kyllä muuttuu asenne, kun ymmärtää molemminpuolisen auttamisen olevan oikeasti hyvä juttu ja kyllä ihmisten kanssa oleminen myös tuo hyvää mieltä.
Tämä etuusjärjestelmä ei oikeasti ole hyvä asia. Vanhemmat eivät enää viitsi hoitaa lapsiaan kotona, kun on oikeus viedä hoitoon. Nyt etäkouluaikana tämä asetelma on tullut niin selkeästi esiin, edes kouluasioissa ei haluta auttaa. "Ei kuulu opettaminen minulle, en ole opettaja". Puolisoa ei tarvitse sietää, kun yksin asuessakin saa kaikki edut ja vielä korotettuna yh-vanhempana. "En ole täällä toisen tarpeita varten, minä ja minun tarpeet ja minun onni ja minä minä minä". Omat vanhemmat voi jättää rennosti itse maksavana hoitolaitokseen. "Hoitakoon itse asiansa, ei kuulu minulle, kuuluu yhteiskunnalle". Ja sitten ihmetellään, miksi on yksinäinen olo...
0/5.