Miksi juuri taidealoilla on paljon kiusaamista ja häirintää?

Oppilaitokset pyörivät nykytaiteen ympärillä ja se on lähinnä roskaa henkisesti kehittymättömille ihmisille. Ei kannata ihmetellä kasvatuslaitoksen tasoista käytöstä alan ihmisiltä, ei heistä muuhun ole.

Jo tuhansia vuosia sitten todelliset taiteilijat kykenivät naputtelemaan kivestä täysin ihmistä muistuttavia veistoksi, nykyinen "taiteilijoiden" sukupolvi ei osaa veistää tai maalata mitään edes etäisesti ihmistä muistuttavaa. Kansakunnan merkkimiehistä ei nykyisin tehdä maalauksia tai patsaita, koska nykyiset taitelijat eivät osaa tehdä mitään roskakasalta näyttävää kummempaa.  

Taiteellisilla ihmisillä on paljon mt ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia taiteellisia ihmisiä niitä jotka pitävät iteään lumihiutaleina ja niitä jotka ovat taiteellisia kaiken muun lisäksi.

Voi kuule: kyllä noissa oppilaitoksissa opettajat vielä toteuttavat ”hajoita ja hallitse”-taktiikkaa! Ihan samanlaista minullakin oli taideoppilaitoksessa.

Jos vielä oli ihan tavallisen duunariperheen lapsi eikä ole lapsuudesta lähtien yhteyksiä taidepiireihin niin se oli sitten paha, paha, vika opiskelijassa. Toinen vika oli kun ei halunnut mennä kenenkään klikkiin mukaan.

Kyllä oli sellaisia opettajia, jotka ihan säälittä itkettivät opiskelijoita kaikesta muusta kuin itse kritiikin aiheena olevasta aiheesta. Etenkin henkilöön käyvät törkeydet ovat aivan käsittämätöntä tekstiä.

Hymähdin kun näin entisen törkyturpaisen opettajani kerran naistenlehdessä juorupalstalla selittämässä jotain mukavaa lukijoille. Todellisuudessa hänestäkin voisi kertoa aikamoisia tarinoita jos vain ilkeäisi.

Itse lähdin valmistumiseni jälkeen opiskelemaan uutta tutkintoa ja sen perusteella saamiani töitä teen vieläkin. Taidemaailma ei kiinnosta enää millään tavalla.

Alleviivasit juuri mitä kirjoitin.

Arvaa kumpia ovat lumihiutaleet ;)

En nyt menisi sanomaan törkeyksillä itketettävää elämäkokemuksetonta nuorta joksikin lumihiutaleeksi. Toisen ulkonäkö, murre tai perhetausta ei kuulu millään muotoa arvosteltavaan työhön.

Tuollaisessa tilanteessa muut olivat lähinnä kauhusta kankeana kun opettaja huusi ja haukkui. Itse olin muutaman vuoden tuoretta ylioppilasta vanhempi ja ollut työelämässä. Käyttäytymisen rajat työelämässä ja opiskelupaikassa olivat täysin erit. Työpaikassa oltiin asiallisia ja rehtejä. En muista muuten kyseisen opettajan sanoneen koko opiskeluaikanani yhtään normaalia lausetta ilman pahansuopaa taka-ajatusta.

Millään työpaikalla ei homma etenisi jos ihmiset käyttäytyisivät kuten alan oppilaitoksissa. Opettajiksi päätyivät työurallaan epäonnistuneet ihmiset. Osa on saanut kenkää esimerkiksi alkoholismin vuoksi. Noin siis minun opiskeluaikoinani.

Minä halusin lähinnä suorittaa tutkinnon loppuun ja mahdollisimman nopeasti toiselle alalle. En jäänyt myöskään kaipaamaan klikkejä, jotka tappelivat opettajien yllyttäminä keskenään. Minä osasin onneksi suhteuttaa opettajien käytöstä normaaliin työelämään ja oli aivan sama, mitä opettaja minullekin rääkyi. Viimeisen kerran nähdessä teki kyllä mieli sanoa hänelle, että hän on kyllä yksi yhdentekevimmistäni ihmisistä elämässäni. En kuitenkaan viitsinyt alkaa vääntämään hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut kirjallisuutta yliopistossa ja siellä ainakin oli ihan sairasta kiusaamista. Kiusaajia olivat rikkaiden vanhempien kakarat, jotka asuivat hienoissa keskustakämpissä.

Olen myös ollut taidekorkeakoulun pääsykokeissa. Osa raadin kysymyksistä oli ihan asiattomia, sellaisia, joita ei ainakaan työhaastattelussa saisi missään nimessä kysyä.

Oho 😁

Minäkin olen opiskellut kirjallisuutta, ja me oltiin kyllä lähes kaikki ihan luusereita.

Sekin on puppua, ettei miesvaltaisilla aloilla sitä olisi. Miesvaltaisilla olevat naiset saa olla suht. rauhassa, mutta toisiaan kyllä kiusaavat, jättävät ulkopuolelle yms. Tämä väite kahden tekniikan alan tutkinnon ja suurimman osan elämää miesvaltaisissa työpaikoissa työskennelleen kokemuksella. No niitä naisiakin haukutaan selän takana, jos eivät ole paikalla. Miesmäisiä sukupuolettomiksi, naisellisia tytöntylleröiksi ym.

Vähän riippuu taidelajistakin. "Kaupallisessa" tuotannossa kuten esim. 3d-/animaatio jne. esiintyy hyvin vähän simputusta tai kiusaamista. Kiusaaminen on sitten yleisempää teatterissa ja "korkeataide"-kouluissa. Mitä korkeampi aste ja mitä surrealistisempaa (eli 90% tapauksista laiskempaa) tyylisuuntausta niin sitä pöyhkeämmät opettajat ja oppilaat.

Outi Alanenkin aikoinaan vaihtoi Pikku-Myyn äänestä ambulanssikuskiksi ja siinä haastattelussa sanoi että teatterikouluissa on paljon isoja egoja ja keskivertoa enemmän kusta ihmisten päiden sisällä. Yksityiset akatemiat vaihtelee sitten kouluittain.

Tampereen Ahlmanin opistossa ja Limingan taideakatemiassa on molemmissa hyvät "ankara mutta reilu"-tyyliset opettajat, niitä suosittelen jos on varaa lukukausimaksuja maksella.

Mä en ole koskaan käsittänyt miksi taiteilijoita pidetään neroina. Suurin osa ei ole, en minäkään. Meidän luokalla oli yksi oppilas joka piti itseään Da Vincistä seuraavana. Eipä ole hänestä mitään kuulunut valmistumisen jälkeen. Opettajista suurin osa oli myös "herkkiä" wannabe-neroja, joita piti ymmärtää vaikka sivalsivat ja itkettivät oppilaita.

Epäterveiden taidekoulujen ja -henkilöiden listalle voisi vielä lisätä Teakin ja Jouko Turkan. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on puppua, ettei miesvaltaisilla aloilla sitä olisi. Miesvaltaisilla olevat naiset saa olla suht. rauhassa, mutta toisiaan kyllä kiusaavat, jättävät ulkopuolelle yms. Tämä väite kahden tekniikan alan tutkinnon ja suurimman osan elämää miesvaltaisissa työpaikoissa työskennelleen kokemuksella. No niitä naisiakin haukutaan selän takana, jos eivät ole paikalla. Miesmäisiä sukupuolettomiksi, naisellisia tytöntylleröiksi ym.

Jep kuulostaa aika tutulta, omallakin tekniikan linjan alan luokalla oli vain neljä tyttöä ja kolme niistä kiusasi jatkuvasti sitä neljättä. Muistaakseni ihan lopetti koulussä käynnin kun ei jaksanut sitä enää yhtään.

Tulihan Lilli Suomalainen esiin jo kymmeniä vuosia sitten sen kanssa, että Jouko Turkka oli haukkunut nykyajan hengen mukaan todella sopimattomasti häntä räystäsperseeksi.

Ihan samanlaista ulkonäön haukkumista saivat kyllä muutkin kuin teatteritaiteen opiskelijat osakseen. Minulle yksi miesopettaja valitti kun tuli käytävällä vastaan, että minulla ovat liian pienet tissit. Menin aivan sanattomaksi. En kertonut kenellekään kommentista. En kyllä arvosta kyseistä herraa millään tavalla tapahtuneen jälkeen.

Kilpailu on taidealoilla kovaa ja vain harva menestyy ja tulee taloudellisesti toimeen työllään. Saati että rikastuu sen avulla. Kilpailu ja katkeruus ajaa kiusaamaan ja dissaamaan kollegoja jo opiskeluaikana. Taustalla voi olla myös narsismia, huono itsetunto pakottaa "tulemaan joksikin". Kuuluisaksi ja paremmaksi kuin muut.

Useinhan taiteentekoon paetaan jo lapsena/nuorena jotain sisäistä traumaa jota käsitellään taiteen avulla. Ei siinä mitään pahaa kunhan se ei käänny narsismiksi ja sitä kautta muiden alistamiseksi ja halveksunnaksi.

Kilpailua on myös muilla aloilla kun jokainen yrittää säilyttää työpaikkansa ja työpaikkaa haettaessa varsinkin.

Mutta taideala on erityisen rankka siksi että usein se työpaikka pitää itse luoda.

Jatkuva kilpailuasetelma ja paljon ihmisiä joilla huono itsetunto.

Sun työkaverit on samalla sun kilpailijoita seuraavista töistä, jopa niissä paikoissa joissa on sama palkanmaksaja. Freelancerit on vielä hunommassa asemassa kuin kk-palkkaiset.

Taide eheyttää, mutta ennen sen tapahtumista se vetää puoleensa myös ne rikkinäisimmät ihmiset.

Hakekaa jonnekin muualle kuin Helsinkiin niin meininki on parempi, näin väitän. Toki joukkoon mahtuu aina kusipäitä, mutta muualla eivät ainakaan hallitse. Olen opiskellut kuvataidetta ja kirjallisuutta eri kouluissa muualla Suomessa ja molemmissa tunnelma ja yhteishenki oli ok sekä opiskelijoiden että opettajien osalta.

Jouko Turkassa ruumiillistui taiteilijuuteen usein liittyvä narsismi. Hän katsoi oikeudekseen arvostella, halveksia ja kiusata oppilaitaan täysin säälimättömästi. Tyypillisen narsistin tavoin hän kokosi ympärilleen hännystelijöiden piirin, joukon suosikkeja jotka puhuvat hänestä vieläkin ylistävästi.

Turkan aikaa teatterikorkeassa ei vieläkään ole haluttu kunnolla käsitellä ja avata. Osa opiskelijoista on avautunut silloin tapahtuneista hirveyksistä ja kuinka Turkan käytös mursi nuoria ihmisiä. Ja kaikki taiteen nimissä. Todella sairasta.

Taidealan naisia luullaan usein myös alan ulkopuolella lähestulkoon yleisiksi naisiksi. Työyhteyksissä saa todella helposti vihjauksia ja jopa suoraa puhetta alan seksuaalisesti vapautuneista naisista. Varsinkin vanhemmilla miehillä on tällainen luulo, että portit avautuvat kenelle tahansa ja taideala on nymfomaanien kansoittama ja työpäivät kuluvat erilaisissa seksuaalisissa akteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on taidealoilla kovaa ja vain harva menestyy ja tulee taloudellisesti toimeen työllään. Saati että rikastuu sen avulla. Kilpailu ja katkeruus ajaa kiusaamaan ja dissaamaan kollegoja jo opiskeluaikana. Taustalla voi olla myös narsismia, huono itsetunto pakottaa "tulemaan joksikin". Kuuluisaksi ja paremmaksi kuin muut.

Useinhan taiteentekoon paetaan jo lapsena/nuorena jotain sisäistä traumaa jota käsitellään taiteen avulla. Ei siinä mitään pahaa kunhan se ei käänny narsismiksi ja sitä kautta muiden alistamiseksi ja halveksunnaksi.

Kilpailua on myös muilla aloilla kun jokainen yrittää säilyttää työpaikkansa ja työpaikkaa haettaessa varsinkin.

Mutta taideala on erityisen rankka siksi että usein se työpaikka pitää itse luoda.

No, en kyllä paennut mitään ”sisäistä traumaa” kun hain huvikseni oppilaitokseen. Olin jo pienestä pitäen pitänyt muovailusta, maalaamisesta ja piirtämisestä. Minun vahvuuksiani ovat avaruudellinen hamottamiskyky ja värisilmä lapsuuden ja nuoruuden kotona harrastamisen lisäksi.

Olen onnekas siitä, että mielenterveys säilyi vaikka sai seurata vuosikausia sairasta näytelmää oikein aitiopaikalta. Omilta lapsiltani olen kieltänyt kaikki oppilaitokset, jotka edes vivahtavat taiteisiin päin ja kertonut avoimesti minkälaista minun aikanani meno oli. Turha mennä tuhlaamaan opintoviikkojaan ja -rahaansa hullujenhuoneelle.

Olin tässä yhteishaussa hakemassa musiikkipedagogiksi mutta jätin hakemisen siihen kun katsoin kuvausta soveltuvuuskokeesta. Esim. sosiaalisuus "testataan", miten senkin voi joku muu arvioida. Tuli olo, että tietyllä tavalla muita miellyttätävä ihminen pärjää. Kunnioitan kaikkia ihmisiä mutta on minulla itsekunnioitustakin.

Tuntuu että Suomessa tätä kiusaamista on niin paljon.. Toki varmasti muualla maailmallakin.

En ymmärrä. Ihmiset ovat niin tyhmiä ja pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on taidealoilla kovaa ja vain harva menestyy ja tulee taloudellisesti toimeen työllään.

Tosin se johtunee myös usein siitä että koulussa istutaan mieluummin facebookissa kun tehdään mitä opettaja käskee tunnilla. Hyvin yleistä taidekouluissa. Yksityisissä kävi sääliksi niiden oppilaiden vanhempia jotka olivat maksaneet heidän lukukausimaksut ja sitten "koulunkäynti" meni joko pelkäksi facebookissa tai tumblrissa istumiseksi, tai ryyppäämiseksi.

Koulujen jälkeen taas kovin moni ei sopeudu taiteilijan elämäntyyliin missä elämä on hyvin pitkän aikaa hyvin köyhää ennenkuin rupeat saamaan säännöllisemmin töitä alalta. Intohimo taiteeseen katoaa kun elämänhaaveet vaihtuu joksikin muuksi, esim. vaikka perheen perustamiseksi ja lapsia ei rutiköyhänä hankita vaan silloin pitää mennä sinne kaupan kassalle tai raksalle duuniin. Hyvänä esimerkkinä vaikka Suomen suosituin industriaalimetallibändi Turmion Kätilöt jonka levyt kyllä myi ja keikkaa tuli tiuhaan mutta lapsien elättämiseksi laulajan piti silti tehdä sivutöinä myös remonttimiehen hommia.

Parhaiten taidealalla menestyy ne jotka kouluissa jäi illaksi tekemään projektiaan ja joka käytännössä uhrasi elämänsä työlle. Animaatio on Suomessa yksi taideala jossa ei paljoa kilpailua ole mutta se johtuu siitä että jo alkeiskursseilla se silkka työn määrä mitä tarvitsee tehdä pelottelee suurimman osan näistä "taiteilijasieluista" pois ja mieluummin graafikkokouluun. Animaatiossa kuitenkin pitää piirtää se 120-240 kuvaa jos meinaat 10-sekuntia liikkumista saada valmiiksi. Graafikko selviää vähemmällä työmäärällä mutta kilpailu alalla onkin sitten superkova.

Kannattaa muistaa, että Me too -liike on syntynyt ihan samalta pohjalta kuin tämän ketjun avauskin.

Ja tänä vuonna sen näkyvin kasvo Harvey Weinstein on myös tuomittu kaikista hirviömäisyyksistään jo 23 vuoden vankeustuomioon. Ja lisää on tulossa.

Tarinan opetus on se, että välttämättä nuo kiusaajat ja epäasiallisesti käyttäytyvät eivät pääsekään kuin koira veräjästä, vaikka taatusti tekohetkellä niin kuvittelevat.

Eiköhän toivota kaikki, että myös Suomessa näitä keissejä vedetään oikeuteen asti ja syylliset saavat ansaitsemansa rangaistukset...!

Vierailija kirjoitti:

Taidealan naisia luullaan usein myös alan ulkopuolella lähestulkoon yleisiksi naisiksi. Työyhteyksissä saa todella helposti vihjauksia ja jopa suoraa puhetta alan seksuaalisesti vapautuneista naisista. Varsinkin vanhemmilla miehillä on tällainen luulo, että portit avautuvat kenelle tahansa ja taideala on nymfomaanien kansoittama ja työpäivät kuluvat erilaisissa seksuaalisissa akteissa.

No itse taidekoulut käyneenä voin sanoa että se on puoliksi totta. Ei sen takia että taiteilijanaiset on nymfomaaneja vaan siksi että siellä opiskelijakämpillä se ryyppäys- ja huumeidenkäyttökulttuuri on normaalia rajumpaa. Omana aikana pari naisopiskelijaa rahoitti taideopiskelunsa prostituutiolla ja sai asiakkaita muista koulun oppilaista.