Miksi juuri taidealoilla on paljon kiusaamista ja häirintää?
Minua kiusattiin ja häirittiin seks. eräässä amk:ssa, jossa opiskelin kuvataiteilijaksi. Kiusaaminen oli yläastetyylistä porukan ulkopuolelle jättämistä, supattelua ja suoranaista vttuilua: "Ja millähän perusteilla säkin olet saanut siitä surkeasta näyttelystäs vitosen". Ystäväni koki liki samaa Taikin vaatesuunnittelun puolella.
Lisäksi näitä juttuja riittää myös muista kouluista, uusimpana Sibelius-Akatemia.
Ja puhutaan, että taidealoilla ollaan niin humanisteja ja herkkiä! Omat kokemukseni saivat minut vihaamaan itseäni ja päädyin yrittämään itsaria. Nyt käyn terapiassa ja syön pillereitä varmaan koko loppuikäni. Lisäksi olen kouluttautunut aivan eri alalle, koska aloin inhota taidetta ja taiteen tekemistä.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidealan naisia luullaan usein myös alan ulkopuolella lähestulkoon yleisiksi naisiksi. Työyhteyksissä saa todella helposti vihjauksia ja jopa suoraa puhetta alan seksuaalisesti vapautuneista naisista. Varsinkin vanhemmilla miehillä on tällainen luulo, että portit avautuvat kenelle tahansa ja taideala on nymfomaanien kansoittama ja työpäivät kuluvat erilaisissa seksuaalisissa akteissa.
En oo ikinä kuullu mitään yhtä kummallista.
Miten niin? itsekin olen tuttavilta (miehiltä) kuullut tällaisia ajatuksia taiteilijanaisista.
Jos ajatellaan vaikka laulajanuraa, siitä haaveilevia on todella paljon. Ja niillä haaveilla myös törkeästi rahastetaan. Uusia kykyjä etsivät ohjelmat kuten Idols ja Voice of Finland esimerkkeinä.
Ei ole tarkoituskaan että voittajasta tulee tähti Suomen ahtaalle viihdemusiikin taivaalle, tärkeintä on tehdä myyvää viihdeohjelmaa jonka käyttövoimana ovat ihmiset vilpittömine haaveineen.
Ja joka vuosi kyseinen pudotuspeli toistuu. On monia näiden kilpailujen voittajia joita ylistettiin maasta taivaaseen mutta joista ei ole sen jälkeen kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Ja joka vuosi kyseinen pudotuspeli toistuu. On monia näiden kilpailujen voittajia joita ylistettiin maasta taivaaseen mutta joista ei ole sen jälkeen kuultu.
Ongelma noissa formaateissa että voittajaksi yleensä tulee pätevä mutta vähän hajuton ja mauton laulaja. Ja ihmiset harvoin ostavat pelkkien cover-laulajien levyjä. Pitäisi formaattia muuttaa melkein niin että joka kilpailijalla on kokonainen piisienrakennuskisa missä tekevät sanoittajien ja soittajien kanssa yhteistyötä ja kehittävät omat laulunsa jo tv-sarjan aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidealan naisia luullaan usein myös alan ulkopuolella lähestulkoon yleisiksi naisiksi. Työyhteyksissä saa todella helposti vihjauksia ja jopa suoraa puhetta alan seksuaalisesti vapautuneista naisista. Varsinkin vanhemmilla miehillä on tällainen luulo, että portit avautuvat kenelle tahansa ja taideala on nymfomaanien kansoittama ja työpäivät kuluvat erilaisissa seksuaalisissa akteissa.
En oo ikinä kuullu mitään yhtä kummallista.
Miten niin? itsekin olen tuttavilta (miehiltä) kuullut tällaisia ajatuksia taiteilijanaisista.
Täh?
Ap jatka taiteen tekemistä, mutta älä enää ikinä mene kouluun sitä varten....
Vierailija kirjoitti:
Sekin on puppua, ettei miesvaltaisilla aloilla sitä olisi.
Armeijamaista simputusta näkyy myös taidealoillakin. Onhan siitä aiheesta tehty esim. tositapahtumiin perustuva Oscar-palkittu leffakin nimeltä Whiplash:
Tuon opettajan läpsiminen, uhkailu ja oppilaan itkettäminen tuo ikäviä muistoja omasta isästä lapsuuden aikana.
Pienet äo:t, isot egot ja pers.häiriöt.
Sama kokemus AMK:ssa musiikkipedagogian puolella. Arvostelua, ylimielistä käytöstä, selkeä nokkimisjärjestys, supattelua... Liian paljon isoja egoja liian pienessä tilassa.
Mullakaan ei pää kestänyt taidealaa. Aloin vihata itseäni ja into luomiseen loppui, kun mun päässä kaikuivat koko ajan ne opettajan lauseet, mm.: "suoraan sanottuna sun työt on perseestä *luokka nauraa taustalla*" ja "sulla ei sitte ole yhtään älyä ja kärsivällisyyttä tehdä juuri niinkuin minä sanon". On mulle myös huudettu muutamassa kritiikissä.
Ehkä tuo taidealalla rehottava kiusaaminen johtuu siitä, että siellä narsisteja pidetään herkkinä ja suorapuheisina neroina, joita pitää ymmärtää ja joiden antama "rehellinen kritiikki" on avain kehittymiseen. Muilla aloilla tuollaista käytöstä ei siedettäisi ollenkaan.
En tykännyt kun täällä joku mainitsi että ne joilla ei pää kestä, alkavat graafikoiksi. Mä olen tehnyt sitäkin työtä ja työelämässä oli ihan samanlaista menoa pomojen osalta, lisänä vielä heidän harjoittamansa seksuaalinen häirintä. Alalla on myös todella villi palkkataso, itse tienasin bruttona 1800 €/kk ja työnkuvaani kuului myös fronttikoodausta, sisällöntuotantoa, laskutusta sekä siivousta ja kahvinkeittoa... Nyt eri alalla ja olo parempi, terapiassa käyn kyllä kouluaikojen traumojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidealan naisia luullaan usein myös alan ulkopuolella lähestulkoon yleisiksi naisiksi. Työyhteyksissä saa todella helposti vihjauksia ja jopa suoraa puhetta alan seksuaalisesti vapautuneista naisista. Varsinkin vanhemmilla miehillä on tällainen luulo, että portit avautuvat kenelle tahansa ja taideala on nymfomaanien kansoittama ja työpäivät kuluvat erilaisissa seksuaalisissa akteissa.
En oo ikinä kuullu mitään yhtä kummallista.
Miten niin? itsekin olen tuttavilta (miehiltä) kuullut tällaisia ajatuksia taiteilijanaisista.
Taiteilijuus on usein kaikinpuolin epäsovinnaista elämää, mukaanlukien seksuaalisuus. Kotirouva ja Miina Äkkijyrkkä ovat aika kaukana toisistaan. Lisäksi ei siitä niin kauan ole, kun näyttelijänaisia pidettiin lähinnä prostituoituina. Maailma muuttuu hitaasti, jos muuttuu.
Kävin yhden lukuvuoden "taidekoulua" Helsingissä ja pyrin sitten oikikseen. Ylimielisiä k-päitä löytyi kummastakin opiskelijaporukasta, mutta ei yliopistolla tarvinnut kuunnella "opettajien" kettuilua.
En oo ikinä kuullu mitään yhtä kummallista.