Miksi juuri taidealoilla on paljon kiusaamista ja häirintää?

On kahdenlaisia taiteellisia ihmisiä niitä jotka pitävät iteään lumihiutaleina ja niitä jotka ovat taiteellisia kaiken muun lisäksi.

Oma mielikuva on, että taidealalla on paljon voimakkaita ja hankalia persoonia, jotka jyräävät muut alleen.

Myös ainakin yksi opettajista oli kiusaaja. Hän osasi tehdä sen peitellen ja salakavalasti. Jälkeenpäin ajateltuna esim. pääsykoehaastattelussa hänen kielenkäyttönsä minua kohtaan oli asiatonta me too-settiä.

-ap

Taiteilijatemperamentin varjolla saa kohdella muita siten.

Aidoista taiteilijoista 99% ei ikinä päädy noihin opinahjoihin.

Siell on paljon rikkaiden toimettomia lahjattomia sosiopaattisia hemmoteltuja pentuja, joilla ei ole elämässä parempaakaan tekemistä niin menevät "taiteilemaan".

Humanismi. 

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia taiteellisia ihmisiä niitä jotka pitävät iteään lumihiutaleina ja niitä jotka ovat taiteellisia kaiken muun lisäksi.

Voi kuule: kyllä noissa oppilaitoksissa opettajat vielä toteuttavat ”hajoita ja hallitse”-taktiikkaa! Ihan samanlaista minullakin oli taideoppilaitoksessa.

Jos vielä oli ihan tavallisen duunariperheen lapsi eikä ole lapsuudesta lähtien yhteyksiä taidepiireihin niin se oli sitten paha, paha, vika opiskelijassa. Toinen vika oli kun ei halunnut mennä kenenkään klikkiin mukaan.

Kyllä oli sellaisia opettajia, jotka ihan säälittä itkettivät opiskelijoita kaikesta muusta kuin itse kritiikin aiheena olevasta aiheesta. Etenkin henkilöön käyvät törkeydet ovat aivan käsittämätöntä tekstiä.

Hymähdin kun näin entisen törkyturpaisen opettajani kerran naistenlehdessä juorupalstalla selittämässä jotain mukavaa lukijoille. Todellisuudessa hänestäkin voisi kertoa aikamoisia tarinoita jos vain ilkeäisi.

Itse lähdin valmistumiseni jälkeen opiskelemaan uutta tutkintoa ja sen perusteella saamiani töitä teen vieläkin. Taidemaailma ei kiinnosta enää millään tavalla.

Oma kuvani on, että kiusaamista esintyy kaikkialla, kaikissa koululinjoissa ja työelämässä myös.

Vierailija kirjoitti:

Oma mielikuva on, että taidealalla on paljon voimakkaita ja hankalia persoonia, jotka jyräävät muut alleen.

Narsisimia ainakin riittää. Ennen somea työpaikat ja diilit sai röyhkeydellä eikä taidolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia taiteellisia ihmisiä niitä jotka pitävät iteään lumihiutaleina ja niitä jotka ovat taiteellisia kaiken muun lisäksi.

Voi kuule: kyllä noissa oppilaitoksissa opettajat vielä toteuttavat ”hajoita ja hallitse”-taktiikkaa! Ihan samanlaista minullakin oli taideoppilaitoksessa.

Jos vielä oli ihan tavallisen duunariperheen lapsi eikä ole lapsuudesta lähtien yhteyksiä taidepiireihin niin se oli sitten paha, paha, vika opiskelijassa. Toinen vika oli kun ei halunnut mennä kenenkään klikkiin mukaan.

Kyllä oli sellaisia opettajia, jotka ihan säälittä itkettivät opiskelijoita kaikesta muusta kuin itse kritiikin aiheena olevasta aiheesta. Etenkin henkilöön käyvät törkeydet ovat aivan käsittämätöntä tekstiä.

Hymähdin kun näin entisen törkyturpaisen opettajani kerran naistenlehdessä juorupalstalla selittämässä jotain mukavaa lukijoille. Todellisuudessa hänestäkin voisi kertoa aikamoisia tarinoita jos vain ilkeäisi.

Itse lähdin valmistumiseni jälkeen opiskelemaan uutta tutkintoa ja sen perusteella saamiani töitä teen vieläkin. Taidemaailma ei kiinnosta enää millään tavalla.

Alleviivasit juuri mitä kirjoitin.

Arvaa kumpia ovat lumihiutaleet ;)

Suomi on kiusaajien maa.

Vierailija kirjoitti:

Humanismi. 

Ei. Narsismi. Sama vaiva kuin ”johtajuudessa”, mutta vain eri muodossa.

Taidealoilla yksi syy on henkilöpalvonta, jota ei voi kyseenalaistaa. Pitää olla tiettyjen ihmisten suosiossa, muuten et ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kiusaajien maa.

Toden totta on!

Olen huomannut samaa. Näin jälkikäteen onneksi valitsin muotoilun. Muotoilun puolella olen pystynyt painottamaan osaamistani enemmän tekniseen puoleen, ja nykyään työskentelenkin insinöörien seurassa, tehden teknisesti niin vaativaa työtä, että siihen palkattaisiin insinööri muuten, mutta kun insinöörejä jotka osaisivat sitä luovempaa ja esteettisempää puolta tästä työstä, ei juurikaan löydy.

Olen nimittäin siis huomannut, että kuvataiteissa tuo ilkeily ja syrjiminen tuntuu olevan pahimmillaan, ja muotoilualoilla lähinnä niissä piireissä, joissa tehdään enempi "ilmaisullista" työtä kuten vaikka muotisuunnittelu. Toisaalta myös sisustussuunnittelijat ovat ainakin mitä olen tavannut, vaikuttaneet ilkeiltä selkäänpuukottajilta. Olisiko tässä kysymys myös siitä, että mitä enemmän naisia jossain, sitä enemmän pahantahtoisuutta ja ilkeyttä?

t. muotoilija, mies

On olemassa aitoja taiteilijoita. Mutta on myös suurempi joukko: taiteilijoina itsensä esittelevät persoonallisuushäiriöiset lahjattomat viininlipittelijät klikkiytyneine hoveineen ja nepotismilla ansaittuine maineineen ja vakansseineen.. Mukataiteilijoiden tuotoksia survotaan kansan kurkusta alas, aidot taiteilijat unohdetaan. Aitojen taiteilijoiden ansiot tunnustetaan vasta postuumisti ja silloinkin kateellisena panetellen.

Harmi, että olet kokenut tuollaista. Ehkä taidealoilla on paljon kilpailua toisten kesken ja jokainen haluaisi olla se paras ja saada esim opettajien suosion. Ehkä sekin syynä toisten huonoon kohteluun, kun ollaan kateellisia toisten paremmasta menestyksestä. Taidealoissa kuitenkin mukana myös yleisö ja niitä tauluja, vaatteita yms tehdään myös heille joten ehkä toisilla menee hyvin paljon tunteisiin muiden kommentit ja kaikki eivät vaan kestä sitä jos saavat huonoa palautetta. Ja tällä en siis tarkoita sitä, että on sallittua pilkata ketään vaan mietin siltä kannalta, että joku huonon palautteen saanut purkaa pahan olonsa muihin.  

Itse en toisaalta tiedä kovinkaan paljon näistä jutuista, mutta näin itse ajattelen. Muuten minuakin ollaan kiusattu lukioon asti ja tämän jälkeen en ole vieläkään kunnolla uskaltanut opiskelemaan ja jännitän ihmisiä muutenkin paljon. Tavallaan ne kokemukset jarrruttavat elämää paljon ja en vaan uskalla enää niin  paljon. Toisaalta olen kyllä hakenut opiskelemaan, mutta välillä oikeasti mietin pystynkö edes menemään jos pääsisin. Siinä mielessä olet ollut silti rohkea ja vanha, kun olet opiskellut. Itsekin yritän parantaa elämääni, mutta paljon olen jäänyt jälkeen.

Kai se hirveä kateus kun huomaa, että toinen on aidosti lahjakas ja itse vain wannabe.

Suhteet myös vaikuttaa tuolla alalla varmaan keskivertoa enemmän.

Menestys taas kasautuu hyvin pienelle joukolle, ja alalle pyrkijöitä on paljon. Eli kilpailu on kovaa, joka voi johtaa kyynerpäämeininkiin, jossa muita yritetään painaa alas jotta itse saisi loistaa.

Harvar menestyjät taas saavat neron viitan, jolloin mitään heidän tekemisiään ei saa kritisoida. Taiteilijalta voidaan sietää hirveääkin käytöstä, koska tämä on vaan jonkinsortin omalaatuinen ”nero”.

Olen opiskellut kirjallisuutta yliopistossa ja siellä ainakin oli ihan sairasta kiusaamista. Kiusaajia olivat rikkaiden vanhempien kakarat, jotka asuivat hienoissa keskustakämpissä.

Olen myös ollut taidekorkeakoulun pääsykokeissa. Osa raadin kysymyksistä oli ihan asiattomia, sellaisia, joita ei ainakaan työhaastattelussa saisi missään nimessä kysyä.