Lue keskustelun säännöt.
En ole kuukauteen nähnyt enkä jutellut kenenkään aikuisen kanssa
11.04.2020 |
Korona vei työt, joten ei edes sitä kautta tapaa ketään. Kaveritkin asuvat kauempana eri paikkakunnilla. Omat lapset on ainoat ja heitäkin näen vain joka toinen viikko.
Jos tämä korona ei pian lopu, niin mun mielenterveys ei kestä. Mä olen niin tylsistynyt ja yksinäinen, että sattuu jo fyysisesti.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soittele kavereille?
Ei kai kukaan enää nykypäivänä soittele
Sinulla on kuitenkin lapset joita näet joka toinen viikko. Se on paljon enemmän kuin monella muulla joten olisit onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittele kavereille?
Ei kai kukaan enää nykypäivänä soittele
No olisiko kenties nyt hyvä hetki aloittaa se tapa uudestaan? Vai onko parempi vain valittaa av-palstalla kuinka mielenterveys kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin lapset joita näet joka toinen viikko. Se on paljon enemmän kuin monella muulla joten olisit onnellinen.
Kyllä mä siitä olenkin, mutta eivät he korvaa aikuista seuraa. Ja ovat jo sen verran isoja, että omissa oloissaan vain enimmäkseen ovat.
ap.
Aika vähän ollaan soiteltu kavereiden kanssa ikinä. Heillä on koronasta huolimatta edelleen töitä ja arki muutenkin ns. normaalimpaa mitä minulla. Heillä on puolisot ja muita läheisiä lähellä. Eivät he samalla tavalla kaipaa juttuseuraa tai seuraa ylipäätään.
Ollaan viestitelty, mutta ei se ole sama asia kuin nähdä kasvotusten toista ihmistä, enkä mä voi koko aikaa heitä häiritäkään.
Tämä työttömyys on ihan kamalaa.
ap.
Soittele kavereille?