Lue keskustelun säännöt.
Lapsella epäillään monimuotoista kehityshäiriötä. Perheen mielestä kaikki ok?
10.04.2020 |
Eli 4 v lapsella me epäillään tyyliin f83 diagnoosia, eli jonkinlaista monimuotoista kehityshäiriötä.
Meidän vanhempien mielestä kaikki on ok.
Lapsen lasten kanssa työskentelevän isovanhemman mielestä kaikki on ok.. Samoin lapsen lastentarhanopettaja totesi, että ei ole erityislapsi.
Tottakai tuemme lasta ja toteutamme terapian harjoituksia, mutta.. Ihmetyttää vaan tämä, että miksi kukaan lähipiirissä ei ole huolestunut jos jotain on tosiaan vialla?
Lapsen puhe ollur vähän jäljessä mutta kokoajan petraantuu. Aika vahvatahtoinen, mutta motivoimalla toimii hyvin.
Miten teillä muilla jotka saaneet diagnoosin? Oliko oireet itsellennekin selviä?
Kommentit (36)
Itseäkin harmittaisi jos lapsella ei olisi jotain a-alkuista diagnoosia kuten add, adhd tai asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäkin harmittaisi jos lapsella ei olisi jotain a-alkuista diagnoosia kuten add, adhd tai asperger.
Mitä tuokin kommentti tarkoitti? Siis harmittaisi, jos olisi terve lapsi?
Minä oli jo päiväkotiaikana huolissani kun lapsi ei saanut sanottua asiaansa vaa kesken lauseen silmät kääntyi ylöspäin ja puhe loppui ja sitten taas yritti alusta kertoa asiansa, mutta sama toistui uudelleen. Kusyin päiväkodissa ja toimintaterapiassa näiltä "ammattilaisilta", mitä tuo voisi olla, niin vastaus oli vaan, ettei he ole huomanneet mitään. Esikoulun keväällä sitten alkoi eskariope valittaa, kun lapsi on aina ihan pihalla ja sanoi, että pitää mennä erityisluokalle kouluun. Laittoi lähetteen neuropsykologille kypsyystesteihin. Otin tuolla puheeksi tuon aiemman asian ja saatiin lähete ekg:hen. Lapsella ilmeni epilepsia juuri kun eka luokka alkoi ja vaikka sai lääkityksen, niin sen vaikutus tuli viiveellä ja eka luokka meni käytännössä hukkaan. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat seuranneet koko kouluiän ja vaikeuttaa ammatinvalintaa.
Kannattaa olla realisti eikä kieltää mahdollista ongelmaa, koska sen kieltäminen voi vaan vaikeuttaa lapsen elämää.
Tuon diagnoosin saamiseksi lapsellasi pitää olla moni taito ikäisestään jäljessä, ei vain puhe. Motoriikan ongelmia on lähes aina, samoin vuorovaikutuksen pulmia ja kognitiivisen puolen pulmaa (ei esim. älyä ohjeita, ei suoriudu omatoimisesti arjen asioista, jotka muut samanikäiset jo osaavat). Onko lapsi siis tavallisessa ryhmässä päiväkodissa? Jos on niin siellähän henkilökunta ei välttämättä osaa arvioida lapsen taitoja kokonaisuutena, eikä tarvitsekaan, sen voi jättää erikoissairaanhoidolle.
Onko lapsi ollut jo tutkimusjaksolla ja tavannut lastenneurologin? Siellä varmaan on tehty tutkimuksia, esim. psykologin ja toimintaterapeutin arviot? Niissä on varmasti ollut poikkeavuutta verrattuna tavalliseen lapseen, jos tämmöisestä diagnoosista on alettu puhua.
Vanhemmat ja isovanhemmat eivät aina osaa arvioida lapsen tuen tarvetta ja oireita. Esim. lievästi autistisen lapsen vanhemmat saattavat kiistää asian ja ajatella että lapsi on vaan omansalainen persoona tai kehittyy omaa tahtia. Ja jos lapsi oppii puhumaan myöhään, vanhemmat ajattelevat joskus että se on ainoa huoli vaikka auttavat lasta arjessa tosi paljon. Lopulta lapsi saa sitten kehitysvammadiagnoosin kun ei puhu vielä 5-vuotiaanakaan ja on ihan omissa maailmoissaan ja vaipoissa. Kaikkea on nähty. Se on luonnollistakin että vanhempi aluksi torjuu ajatuksen siitä että joku olisi vialla. Pikkuhiljaa kuitenkin vanhempi huomaa että huolta on, jos esim. sisarukset kehittyvät nopeammin.
Usko ap ammattilaisia ja hyväksy se mitä he tarjoavat lapsellesi: kuntoutuksen avulla lapsi oppii taitoja (esim. puheterapia, toimintaterapia, fysioterapia). Tsemppiä!
t. hoitaja lastenneurologian yksiköstä
Ennen vanhaan lapsille pidettiin kuria, joten joka toiselle Nico-Petterille ei ollut tarvetta keksiä jotain diagnoosia tekosyyksi sille miksi se ei tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon diagnoosin saamiseksi lapsellasi pitää olla moni taito ikäisestään jäljessä, ei vain puhe. Motoriikan ongelmia on lähes aina, samoin vuorovaikutuksen pulmia ja kognitiivisen puolen pulmaa (ei esim. älyä ohjeita, ei suoriudu omatoimisesti arjen asioista, jotka muut samanikäiset jo osaavat). Onko lapsi siis tavallisessa ryhmässä päiväkodissa? Jos on niin siellähän henkilökunta ei välttämättä osaa arvioida lapsen taitoja kokonaisuutena, eikä tarvitsekaan, sen voi jättää erikoissairaanhoidolle.
Onko lapsi ollut jo tutkimusjaksolla ja tavannut lastenneurologin? Siellä varmaan on tehty tutkimuksia, esim. psykologin ja toimintaterapeutin arviot? Niissä on varmasti ollut poikkeavuutta verrattuna tavalliseen lapseen, jos tämmöisestä diagnoosista on alettu puhua.
Vanhemmat ja isovanhemmat eivät aina osaa arvioida lapsen tuen tarvetta ja oireita. Esim. lievästi autistisen lapsen vanhemmat saattavat kiistää asian ja ajatella että lapsi on vaan omansalainen persoona tai kehittyy omaa tahtia. Ja jos lapsi oppii puhumaan myöhään, vanhemmat ajattelevat joskus että se on ainoa huoli vaikka auttavat lasta arjessa tosi paljon. Lopulta lapsi saa sitten kehitysvammadiagnoosin kun ei puhu vielä 5-vuotiaanakaan ja on ihan omissa maailmoissaan ja vaipoissa. Kaikkea on nähty. Se on luonnollistakin että vanhempi aluksi torjuu ajatuksen siitä että joku olisi vialla. Pikkuhiljaa kuitenkin vanhempi huomaa että huolta on, jos esim. sisarukset kehittyvät nopeammin.
Usko ap ammattilaisia ja hyväksy se mitä he tarjoavat lapsellesi: kuntoutuksen avulla lapsi oppii taitoja (esim. puheterapia, toimintaterapia, fysioterapia). Tsemppiä!
t. hoitaja lastenneurologian yksiköstä
Hieno kirjoitus. Tässä tosin nähdään, miten ketjulaisten pitää auttaa ap:ta, joka on kirjoittanut vajavaisen ja vaillinaisen ja epäselvän aloituksen, josta ei käy ilmi mistä on kyse.
Epäillään ei tarkoita vielä diagnoosia. Tilanne voi kehittyä suuntaan tai toiseen.
Lapseni sai kielellinen erityisvaikeus diagnoosin 4-vuotiaana. 8-vuotiaana diagnoosi muuttui monimuotoinen kehityshäiriö diagnoosiksi.
Suomeksi tuo diagnoosi tarkoittaa kahta tai useampaa diagnoosia. Meillä diagnoosin takana puheentuoton vaikeus ja ymmärtämisen vaikeus.
Joissakin sairaanhoitopiireissä tuo f83 diagnoosi annetaan n. 4- vuotiaille ja toisissa annetaan annetaan samanikäisille lapsuusiän autismi dignoosi tai kielellinen erityisvaikeus diagnoosi.
Nämä edm. Diagnoosit ovat nepsydiagnooseja. On kirjo oireita, joita lapsi edustaa joko vahvasti tai lievästi, lapsella on yksi tai useampi oireenkuva. Lapsi oireilee käyttäytymisellään sitä, että kuormittuu normaalia lasta enemmän sen takia, että ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi. On yliherkkyyttä äänille, valoille, vaatteille, henkiselle kuormitukselle.
Mitä aiemin diagnoosin lapsi saa, sitä todennäköisemmin se muuttuu lapsen kasvaessa.
Omasta lapsessani olen huomannut klassisia nepsypiirteitä:
- lapsi (9v.) piirtää ihmisen, kuten 4-vuotias lapsi
- kävelee päkiäpainotteisesti (vrt. varvastus)
- sanat vetää/työntää äiti/isi eli ns. Vastakohdat sekoittuvat puheessa
Oppimisvaikeudet kuuluvat tähän diagnoosiin. Jotkut oppivat lukemaan vasta 2.-3. -luokilla. Tyttäreni oppi teknisesti lukemaan ekan luokan syksyllä, mutta lukuaineet hän kuuntelee sähkökirjasta.
Matemaattisia vaikeuksia: nämä lapset oppivat kertotaulun myöhemmin kuin muut.
Koulussa käytössä e-kirjat (enemmän perustehtäviä sisältäviä kirjoja).
Päiväkodissa ja koulussa meidän lapsi oli ns. helppo lapsi. Jotkut nepsylapset häiriköivät, meidän ei. Kun lapseni sai diagnoosin 4-vuotiaana en edes kuvitellut, että lapsellani tulee olemaan pidennetty oppivelvollisuus, puheterapiaa, erityinen tuki ja pienluokka vielä 9-vuotiaana.
Lapseni ongelmat tänä päivänä lähinnä oppimisvaikeuksia ja jumitusta. Tällä diagnoosilla lapsilla on hyvinkin erilainen kirjo ongelmia.
Päällisin puolin lapseni on normaali, toimii normaalisti, mutta jumittaessaan, stressaantuessaan käyttäytyy kuin 4-vuotias.
Arki on rutiineja ja ennakointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäillään ei tarkoita vielä diagnoosia. Tilanne voi kehittyä suuntaan tai toiseen.
Lapseni sai kielellinen erityisvaikeus diagnoosin 4-vuotiaana. 8-vuotiaana diagnoosi muuttui monimuotoinen kehityshäiriö diagnoosiksi.
Suomeksi tuo diagnoosi tarkoittaa kahta tai useampaa diagnoosia. Meillä diagnoosin takana puheentuoton vaikeus ja ymmärtämisen vaikeus.Joissakin sairaanhoitopiireissä tuo f83 diagnoosi annetaan n. 4- vuotiaille ja toisissa annetaan annetaan samanikäisille lapsuusiän autismi dignoosi tai kielellinen erityisvaikeus diagnoosi.
Nämä edm. Diagnoosit ovat nepsydiagnooseja. On kirjo oireita, joita lapsi edustaa joko vahvasti tai lievästi, lapsella on yksi tai useampi oireenkuva. Lapsi oireilee käyttäytymisellään sitä, että kuormittuu normaalia lasta enemmän sen takia, että ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi. On yliherkkyyttä äänille, valoille, vaatteille, henkiselle kuormitukselle.
Mitä aiemin diagnoosin lapsi saa, sitä todennäköisemmin se muuttuu lapsen kasvaessa.
Omasta lapsessani olen huomannut klassisia nepsypiirteitä:
- lapsi (9v.) piirtää ihmisen, kuten 4-vuotias lapsi
- kävelee päkiäpainotteisesti (vrt. varvastus)
- sanat vetää/työntää äiti/isi eli ns. Vastakohdat sekoittuvat puheessaOppimisvaikeudet kuuluvat tähän diagnoosiin. Jotkut oppivat lukemaan vasta 2.-3. -luokilla. Tyttäreni oppi teknisesti lukemaan ekan luokan syksyllä, mutta lukuaineet hän kuuntelee sähkökirjasta.
Matemaattisia vaikeuksia: nämä lapset oppivat kertotaulun myöhemmin kuin muut.
Koulussa käytössä e-kirjat (enemmän perustehtäviä sisältäviä kirjoja).
Päiväkodissa ja koulussa meidän lapsi oli ns. helppo lapsi. Jotkut nepsylapset häiriköivät, meidän ei. Kun lapseni sai diagnoosin 4-vuotiaana en edes kuvitellut, että lapsellani tulee olemaan pidennetty oppivelvollisuus, puheterapiaa, erityinen tuki ja pienluokka vielä 9-vuotiaana.
Lapseni ongelmat tänä päivänä lähinnä oppimisvaikeuksia ja jumitusta. Tällä diagnoosilla lapsilla on hyvinkin erilainen kirjo ongelmia.
Päällisin puolin lapseni on normaali, toimii normaalisti, mutta jumittaessaan, stressaantuessaan käyttäytyy kuin 4-vuotias.
Arki on rutiineja ja ennakointia.
Selkeä kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan lapsille pidettiin kuria, joten joka toiselle Nico-Petterille ei ollut tarvetta keksiä jotain diagnoosia tekosyyksi sille miksi se ei tottele.
Kehitysviivästymän tai hahmotushäiriön saa pois hakkaamalla?
Bravo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oli jo päiväkotiaikana huolissani kun lapsi ei saanut sanottua asiaansa vaa kesken lauseen silmät kääntyi ylöspäin ja puhe loppui ja sitten taas yritti alusta kertoa asiansa, mutta sama toistui uudelleen. Kusyin päiväkodissa ja toimintaterapiassa näiltä "ammattilaisilta", mitä tuo voisi olla, niin vastaus oli vaan, ettei he ole huomanneet mitään. Esikoulun keväällä sitten alkoi eskariope valittaa, kun lapsi on aina ihan pihalla ja sanoi, että pitää mennä erityisluokalle kouluun. Laittoi lähetteen neuropsykologille kypsyystesteihin. Otin tuolla puheeksi tuon aiemman asian ja saatiin lähete ekg:hen. Lapsella ilmeni epilepsia juuri kun eka luokka alkoi ja vaikka sai lääkityksen, niin sen vaikutus tuli viiveellä ja eka luokka meni käytännössä hukkaan. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat seuranneet koko kouluiän ja vaikeuttaa ammatinvalintaa.
Kannattaa olla realisti eikä kieltää mahdollista ongelmaa, koska sen kieltäminen voi vaan vaikeuttaa lapsen elämää.
Ekg on sydänfilmi, eeg aivosähkökäyrä, menikö sulla nämä sekaisin? Ihan vaan siksi viilaan pilkkua, jos joku muu hakee lapselleen apua niin osaa vaatia oikeaa tutkimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäillään ei tarkoita vielä diagnoosia. Tilanne voi kehittyä suuntaan tai toiseen.
Lapseni sai kielellinen erityisvaikeus diagnoosin 4-vuotiaana. 8-vuotiaana diagnoosi muuttui monimuotoinen kehityshäiriö diagnoosiksi.
Suomeksi tuo diagnoosi tarkoittaa kahta tai useampaa diagnoosia. Meillä diagnoosin takana puheentuoton vaikeus ja ymmärtämisen vaikeus.Joissakin sairaanhoitopiireissä tuo f83 diagnoosi annetaan n. 4- vuotiaille ja toisissa annetaan annetaan samanikäisille lapsuusiän autismi dignoosi tai kielellinen erityisvaikeus diagnoosi.
Nämä edm. Diagnoosit ovat nepsydiagnooseja. On kirjo oireita, joita lapsi edustaa joko vahvasti tai lievästi, lapsella on yksi tai useampi oireenkuva. Lapsi oireilee käyttäytymisellään sitä, että kuormittuu normaalia lasta enemmän sen takia, että ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi. On yliherkkyyttä äänille, valoille, vaatteille, henkiselle kuormitukselle.
Mitä aiemin diagnoosin lapsi saa, sitä todennäköisemmin se muuttuu lapsen kasvaessa.
Omasta lapsessani olen huomannut klassisia nepsypiirteitä:
- lapsi (9v.) piirtää ihmisen, kuten 4-vuotias lapsi
- kävelee päkiäpainotteisesti (vrt. varvastus)
- sanat vetää/työntää äiti/isi eli ns. Vastakohdat sekoittuvat puheessaOppimisvaikeudet kuuluvat tähän diagnoosiin. Jotkut oppivat lukemaan vasta 2.-3. -luokilla. Tyttäreni oppi teknisesti lukemaan ekan luokan syksyllä, mutta lukuaineet hän kuuntelee sähkökirjasta.
Matemaattisia vaikeuksia: nämä lapset oppivat kertotaulun myöhemmin kuin muut.
Koulussa käytössä e-kirjat (enemmän perustehtäviä sisältäviä kirjoja).
Päiväkodissa ja koulussa meidän lapsi oli ns. helppo lapsi. Jotkut nepsylapset häiriköivät, meidän ei. Kun lapseni sai diagnoosin 4-vuotiaana en edes kuvitellut, että lapsellani tulee olemaan pidennetty oppivelvollisuus, puheterapiaa, erityinen tuki ja pienluokka vielä 9-vuotiaana.
Lapseni ongelmat tänä päivänä lähinnä oppimisvaikeuksia ja jumitusta. Tällä diagnoosilla lapsilla on hyvinkin erilainen kirjo ongelmia.
Päällisin puolin lapseni on normaali, toimii normaalisti, mutta jumittaessaan, stressaantuessaan käyttäytyy kuin 4-vuotias.
Arki on rutiineja ja ennakointia.
Ap tässä
Monia hyviä kommentteja täällä!
Jep otetaan kaikki terapiat vastaan mitä tarjotaan. Laittakaa lisää kokemuksia, kenellä on.
Kuinka tuo puheen ymmärtämisen vaikeus vaikuttaa lapsen elämään? Onko se korjaantunut harjoitteiden myötä?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan lapsille pidettiin kuria, joten joka toiselle Nico-Petterille ei ollut tarvetta keksiä jotain diagnoosia tekosyyksi sille miksi se ei tottele.
Kehitysviivästymän tai hahmotushäiriön saa pois hakkaamalla?
Bravo!
Vaikka lapsella olisi joku häiriö, niin ei sen häiriön tarvitse antaa invalidisoida. Sopivalla motivaatiolla myös häiriölapsi kykenee olemaan ihan ok.
Ei pidä nostaa käsiä pystyyn ongelmien edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vanhempi kieltäytyy näkemästä ongelmia lapsessaan. Esim tuttavalla meni vuosia myöntää, että lapsensa on autistinen, hyvin syvästi. Muut näkivät heti, että lapsen käytös ei ole normaalia. Ihan tavallisen näköinen lapsi.
Meidän suvussa sama. Kolmevuotiaana tuli diagnoosi, minä ja suvun toinen miniä nähtiin jo lapsen ollessa 1-v, että ei ole tavis kun ei tunnu kuuntelevan yhtään mitään. Mutta sanottiin vain vilkkaaksi lapseksi. Kehitysvammadiagnooskin tuli myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oli jo päiväkotiaikana huolissani kun lapsi ei saanut sanottua asiaansa vaa kesken lauseen silmät kääntyi ylöspäin ja puhe loppui ja sitten taas yritti alusta kertoa asiansa, mutta sama toistui uudelleen. Kusyin päiväkodissa ja toimintaterapiassa näiltä "ammattilaisilta", mitä tuo voisi olla, niin vastaus oli vaan, ettei he ole huomanneet mitään. Esikoulun keväällä sitten alkoi eskariope valittaa, kun lapsi on aina ihan pihalla ja sanoi, että pitää mennä erityisluokalle kouluun. Laittoi lähetteen neuropsykologille kypsyystesteihin. Otin tuolla puheeksi tuon aiemman asian ja saatiin lähete ekg:hen. Lapsella ilmeni epilepsia juuri kun eka luokka alkoi ja vaikka sai lääkityksen, niin sen vaikutus tuli viiveellä ja eka luokka meni käytännössä hukkaan. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat seuranneet koko kouluiän ja vaikeuttaa ammatinvalintaa.
Kannattaa olla realisti eikä kieltää mahdollista ongelmaa, koska sen kieltäminen voi vaan vaikeuttaa lapsen elämää.
Ekg on sydänfilmi, eeg aivosähkökäyrä, menikö sulla nämä sekaisin? Ihan vaan siksi viilaan pilkkua, jos joku muu hakee lapselleen apua niin osaa vaatia oikeaa tutkimusta.
Juu meni sekaisin.
Saattaa olla jännittäjä jos kotona osaa, mutta testeissä ei. Silloin pitäisi antaa lapselle jo rauha olla.