Lue keskustelun säännöt.
Olen viisikymppinen ja äitini saa vieläkin minut haluamaan päättämään päiväni
10.04.2020 |
Tapaan äitiäni säännöllisesti ja hänellä on mm. suuri tarve arvostella minua äitinä. Hän poimii yksittäisiä asioita, joita olen joskus sanonut ja vetää niistä yhteen mahdollisimman epämiellyttäviä johtopäätöksiä, jotka hän yhtäkkiä purskauttaa naamalleni tai kirjoittaa viestiin.
Välini eivät ole koskaan olleet häneen läheiset ja pelkään häntä. Nyt en oikeastaan enää edes haluaisi nähdä häntä. Siskoni on ottanut samantapaisen tavan käsitellä asioita, mikä on todella epämiellyttävää. Pelkään joskus itse, että muutun samanlaiseksi käärmeenkieleksi, mitä en tosiaan haluaisi.
Minusta on noloa olla vielä tässä iässä kauhuissaan omasta äidistään ja tämän reaktioista.
Kommentit (17)
Ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Minulla on samanlainen äiti, oikeastaan vieläkin pahempi, ja kolme arvostelevaa lapsetonta siskoa.
Sain äidiltäni mm täyden ruutuvihon johon kirjannut kaikki puutteeni äitinä.
Siskoni juoruavat keskenään ja kehittävät kaikesta pahantahtoisen vääristyneen tulkinnan.
En ole missään tekemisissä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka käskee olla sen äiteen kaa tekemisissä jatkuvasti?
Anoppi on monesti miehen turva kun vaimon kanssa on ongelmia. Vain vihjaus anopille, niin tytär on hetkessä kurissa.
mies52v
Niin siinä käy kun antaa jonkun muun hallita elämäänsä. Olisiko jo aika ottaa ohjat omiin käsiin ja olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka tuovat negatiivistä tunnetta elämääsi.
Aikuiset ihmiset asettavat rajat sille, miten antavat muiden kohdella itseään.
Yhteydet minimiin tuollaisen ympäristönsä sairastuttajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko mieluummin soittaa äidille (ei liian pitkä puhelu) kuin tavata, tapaa harvoin. Ja ohjaa puhelua positiivisempaan suuntaan. Jos tulee negatiivinen tilanne puhelimessa että arvostelu alkaa, niin sano että sinun pitää jatkaa jotain hommaa. Siskolle voi soittaa harvemmin. Jos heille tulee joku ongelma, pääset auttamaan toki, mutta eri asia kauanko viipyy.
Sinä päivänä, kun äitisi kuolee, tulet näkemään maailman ihan eri silmin. Minun narsistiäitini kuoli muutamia vuosia sitten omaan narsismiinsa. Halusi näyttää, kuka on moottoriteiden kingi ja ajoi kolarin. Oli teholla 2 viikkoa ennen kuolemaansa ja kun sisarustemme kesken kuulimme, että hän menehtyi, niin me ehkä itkettiin enemmän sitä, että "päästiin eroon", kuin että jäisi ikävä. Emme hautajaisissakaan juuri itkeneet muusta kuin onnesta. Älä vielä päätä päivääsi. Koe ensin ne hautajaiset ja päätä vasta sitten, haluatko lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kuoli jo 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tapaa häntä.
Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa yhteydenpitoa ihmisen kanssa, joka tieten tahtoen loukkaa sinua jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Kuka käskee olla sen äiteen kaa tekemisissä jatkuvasti?
Tai ollenkaan.
Itse totesin (ja tajusin) reippaasti nelikymppisenä, että nämä henkisesti myrkylliset ihmiset voi poistaa elämästään ihan täysin. Päätös edellyttää sitä, että tajuaa ansaitsevansa hyvää/parempaa ja hyvää mieltä tuottavia ihmissuhteita. Narsistien lapsilla tuo rimpuilu raukeaa usein vasta keski iässä, kun on pakko hyväksyä se, että oman vanhemman motiivit ovat ainoastaan pahantahtoiset. Itsearvostus on juuri tälläisiltä ihmisiltä suojautumista ja sitä voi olla työlästä rakentaa, jos on koko elämänsä saanut kuulla olevansa kelvoton tai vielä pahempaa, aivopesu on tapahtunut hienostunein, huomaamattomin keinoin. Monen kroonisesti masentuneen ihmisen taustalta löytyy arvostelunhaluinen ja tunnekylmä narsisti. Tai feikkejä ystäviä. Ihmissuhteiden konmaritus on oikeasti terveysteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy kun antaa jonkun muun hallita elämäänsä. Olisiko jo aika ottaa ohjat omiin käsiin ja olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka tuovat negatiivistä tunnetta elämääsi.
Olisi varmaan, mutta tuntuu että sitten ei jää enää ”ketään”. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, kavereita on. Mies ei ole tuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy kun antaa jonkun muun hallita elämäänsä. Olisiko jo aika ottaa ohjat omiin käsiin ja olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka tuovat negatiivistä tunnetta elämääsi.
Olisi varmaan, mutta tuntuu että sitten ei jää enää ”ketään”. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, kavereita on. Mies ei ole tuki.
Ja äitisikö on tuki? HALOO! Itse lopetin täysin yhteydet tuollaiseen äitiin 47-vuotiaana, kun mitta tuli täyteen. Ei minullakaan ketään "tukea" ollut, ei edes miestä. Lopeta toi fantasia, että äitisi on sulle yhtään mitään muuta kuin taakka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltainen tilanne. Äitini syyllistää minua vaikka siitä, että olen viettänyt rennon viikonlopun. On marttyyri ja sairauksien takiatoki huonokin. Haluaisin auttaa mutta henkisesti en jaksa. Taiteilen syyllisyyden ja miljoonien muiden tunteiden välimaastossa.
Tervetuloa kerhoon! Äiti soitti minulle, että ei saa puhua talonmies-Matille, siksi koska minä olen liian kiltti. Matti voi tietää liikaa minusta. Matti kuoli vuonna 1997 ja minua saa hävetä aina ja joka tapauksessa.
Narsistin kanssa ei voi tulla toimeen. Ainoa tapa on pysyä täysin erossa, myös puhelimesta. Niin se vain on
Miksi tapaat äitiäsi? Tuollaista äitiä tavataan mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Tuollainen äiti ei ole hyvä äiti, vaan jollain tavoin sairas päästään... älä sairastuta itseäsi hänen seurallaan.