Miten teidän mielenterveys voi tällä hetkellä?

Voin hyvin. Mutta en olekaan ekstrovertti.

Itselläni väsymys, heikkohermoisuus jatkuvasta sisällä kykkimisestä, ja kuolinuutisten odottaminen syövät sisintä. En tiedä kauanko kestän.

Kirjoittelen työkseni av-palstalle. Hieman epätodellinen olo.

Paljonko julkkiksille maksetaan näistä "Muistakaa olemme kaikki samassa veneessä" "piristyksistä"?

Mullon kaikki fantastisesti, enkä kyllä ole Aku Hirviniemen kanssa samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin. Mutta en olekaan ekstrovertti.

Minäkin olen introvertti, mutta kerrostaloasunnossa kunnollista omaa rauhaa ei ole koska mies on koko ajan kotona. Mies on seurankipeä kun tulen töistä väsyneenä kotiin. Ap.

Todella huono. Fyysinen sairastuminen, eikä mulla vieläkään oo kunnollista diagnoosia joka selittäisi kaikki oireeni. Paniikki koronasta ja sietömätön stressi. En pysty juuri nukkumaan.

Otan osaa, ap. 

Omalla kohdallani asiat on moneen muuhun verrattuna ihan ok. Olen yrittäjä ja tällä hetkellä ei ole töitä eikä tuloja, mutta vuokranantaja onneksi lupasi, että ensi kuun vuokraa voidaan lykätä. Asuntolainaan saimme lyhennysvapaata puoli vuotta. Miehellä on töitä ja palkka, tekee etätöitä, mutta lomautusta oli jo väläytelty, jos tämä jatkuu vielä kesällä, heillä on kaikki alkukesän tilaukset jo peruuntuneet. Nuoret tulivat opiskelupaikkakunniltaan kotiin, kesätyöt he todennäköisesti menettävät, se on surku, kun ei heillä muutenkaan pahemmin ole rahaa. No, jäähän heillä nyt vähän säästöön, kun asuvat kotona. Säästöbudjetilla elellään, 5 aikuista syö aika paljon. Toivon, että saan sitä pienyrittäjille suunnattua hätäapua.

Aika kuluu kyllä hyvin, olen siivoillut, leiponut, kokannut tietysti paljon, ulkoilen, käyn kävelyllä ja juoksemassa, tänään ekaa kertaa pyöräilemässä, maalailen tauluja ja neulon, luen iltaisin. Äidistäni olen huolissaan, kun hän on ihan ypöyksin, muistisairas vanhus. Miehen äiti pärjää paremmin, kun muisti pelaa ja voi ulkoilla itsekseen, saunoa, lukea, tehdä käsitöitä ja ristikoita. 

Parempi kevät aiempiin vuosiin verrattuna. Kevätväsymys huomattavasti loivempi. Ennen ollut jopa kevätmasennusta, mutta tästä keväästä selviän ehkä ihan vaan lievällä väsymyksellä.

Muuten paremmin kuin aikoihin, mutta unettomuus vaivaa yhä. Se on piinallinen vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni väsymys, heikkohermoisuus jatkuvasta sisällä kykkimisestä, ja kuolinuutisten odottaminen syövät sisintä. En tiedä kauanko kestän.

Voimia sinulle. Ehkä kestämme yllättävän pitkään, onhan ihmiskunta aiemminkin selvinnyt kamalista ajoista. Ap.

Huonosti💀

Ap, otan osaa.

Mielenterveys on paremminkin voinut, mutta toisaalta vaikeampiakin aikoja on ollut. Olen tottunut elämässä haasteisiin, ja tämä aika on yksi niistä.

Istun vuoristoradassa.

Vierailija kirjoitti:

Voin pitkästä aikaa oikein mainiosti. Extra fiilikset saan kun tiedän suva kki muuskoitten menettäneen kaikki keikat, ei enää anssi avokela keuli listoilla ja toiseksi äh läämi kioskit kärsivät kovaa asiakaspulaa.

Miten tässä nyt vois huoho fiilis olla kun helssinkiläiset turhakkeet on konkan partaalla. Ahhhhh mä niin nautin tästä tilanteesta!

Minulla aivan samanlaiset tunnelmat. Hyvä ettei keikat myy ja etelän vetelät vapisee kurjuudessa. Pienet sille.

Ei hyvin. Työtön ja nyt koronan takia työnsaanti vaikuttaa täysin mahdottomalta. Omalta alalta ainakin. Yksinäisyys. Äidillä.todettu muistisairaus. Läheisten ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvin. Työtön ja nyt koronan takia työnsaanti vaikuttaa täysin mahdottomalta. Omalta alalta ainakin. Yksinäisyys. Äidillä.todettu muistisairaus. Läheisten ongelmat.

Ei terve ihminen työtä kaipaa.

Ei hyvä. Riskiryhmään kuulun ja pitää käydä töissä. Hoitajana olen vanhusten palvelutalossa. Olin kyllä vielä enemmän paniikissa kuukausi sitten. Nyt olen hyväksynyt, että korona tulee ja voin kuolla. En uskalla irtisanoutuakaan ja jos työvelvoite tulee, niin töihin määrätään.

Voin nyt aika huonosti. Kevät väsyttää muutenkin ja olen yksinäinen ihminen. Toisaalta tämä poikkeustilanne on ihan normaalia minulle ja en paljon käy missään muutenkaan. Silti en voi kieltää, ettei tämä tilanne toisi surullista oloa vielä enemmän. Loppuhuipennus oli pääsykokeiden peruminen ja sen jälkeen oikeasti romahdin täysin. Elämä aika vaikeaa ja yksinäistä muutenkin ja en meinaa enää kestää jos tulee jotain mikä vaikuttaa koko elämääni niin paljon ja unelmat särkyvät toistensa jälkeen. Mistään ei meinaa tulla enää mitään ja olo sellainen lamaantunut ja aika toivoton tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Todella huono. Fyysinen sairastuminen, eikä mulla vieläkään oo kunnollista diagnoosia joka selittäisi kaikki oireeni. Paniikki koronasta ja sietömätön stressi. En pysty juuri nukkumaan.

Huh, ymmärrän. Nukkumisvaikeudet tekevät kaikesta vielä hankalampaa. Onneksi suomessa koronatilanne vaikuttaisi olevan rauhallinen joten ainakin saamme hoitoa jos sitä tarvitsemme. Voimia sinulle.

Ap