Jos joutuisit oikeuteen syyllisenä, oisko sulla pokkaa kiistää syyllisyytesi?
Kehtaisitko sanoa kirkkain silmin "mä en oo tiennyt MITÄÄN!!!!!" ja ihmetellä että mitä helvettiä edes teet koko oikeussalissa.
Vaikka syyllisyyden myöntäminen ei vaikuta tuomioon Suomessa, niin minusta on hyvin munatonta leikkiä viatonta. En oikeasti ymmärrä miksi monet julkkiksetkin ovat toimineet noin, heidän maineensa tuhoutuu.
Kommentit (45)
Totta kai kiistän, enhän nyt tyhmä ole.
Se on syytetyn oikeus. Itsekriminointisuoja on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. Kenelläkään ei ole velvollisuutta edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.
Jos olisin tehnyt rikoksen, josta olisin syytettynä oikeudessa, niin kiistäisin ellen olisi varma että minut tuomitaan rikoksesta joka tapauksessa. Jos asia olisi selvä, niin myöntäisin rikoksen välttääkseni turhan oikeudenkäynnin.
Se on kyllä jännä, että valehdella saa oikeudessa ja vaikka jäisi siitä kiinni, ni mitään seuraumuksia sillä ei ole.
Eikö juuri joku Nordeasta kavaltanut saanut alennusta tuomioon yhteistyön tms. johdosta?
Se on kyllä jännä, että valehdella saa oikeudessa ja vaikka jäisi siitä kiinni, ni mitään seuraumuksia sillä ei ole.
Siinä vaiheessa kun istutaan käräjäsalissa niin on melko tympeää alkaa kirkkain silmin kiistämään, todisteita on siinä vaiheessa takuulla tarpeeksi. Osoittaa ainoastaan täydellistä kunniattomuutta piiloutua jonkun hupparin sisään ja kiistää paskat housussa tehneensä mitään. En arvosta. Ja kyllä, olen itse myöntänyt koska omaan kunnian. Sitä ei tämä maailma minulta voi viedä, plus en ole paskahousu.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, että valehdella saa oikeudessa ja vaikka jäisi siitä kiinni, ni mitään seuraumuksia sillä ei ole.
Paitsi todistajana tämä ei päde.
Vierailija kirjoitti:
Se on syytetyn oikeus. Itsekriminointisuoja on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. Kenelläkään ei ole velvollisuutta edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.
Jos olisin tehnyt rikoksen, josta olisin syytettynä oikeudessa, niin kiistäisin ellen olisi varma että minut tuomitaan rikoksesta joka tapauksessa. Jos asia olisi selvä, niin myöntäisin rikoksen välttääkseni turhan oikeudenkäynnin.
Miten voisit elää itsesi kanssa? Varsinkin jos kyse olisi esim. seksuaalirikoksesta, jolloin uhri kärsii eniten ja hän kenties häviäisi oikeudessa, syytettäisiin vielä valehtelijaksi? En ymmärrä rikollisen psykologiaa.
Jos näin kävisi, niin totta kai valehtelisin, koska sellainen tilanne minua kohtaan olisi minun oikeustajuani vastaan.
t. ihan peruskansalainen
Minä tunnistaisin kaiken, varalta myös edeltäneen oikeudenkäynnin syytteet, olipa syyte mikä tahansa.
Liian vahvasta syyllisyydentunteesta kärsii mieli ja kroppa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun istutaan käräjäsalissa niin on melko tympeää alkaa kirkkain silmin kiistämään, todisteita on siinä vaiheessa takuulla tarpeeksi. Osoittaa ainoastaan täydellistä kunniattomuutta piiloutua jonkun hupparin sisään ja kiistää paskat housussa tehneensä mitään. En arvosta. Ja kyllä, olen itse myöntänyt koska omaan kunnian. Sitä ei tämä maailma minulta voi viedä, plus en ole paskahousu.
Joojoo!
Ainoo rikos johon olen syyllistynyt on uhriton. En mä sitä varmaan siinä tilanteessa kieltäisikään. Pitäisin naurettavana rahan ja ajanhukkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on syytetyn oikeus. Itsekriminointisuoja on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. Kenelläkään ei ole velvollisuutta edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.
Jos olisin tehnyt rikoksen, josta olisin syytettynä oikeudessa, niin kiistäisin ellen olisi varma että minut tuomitaan rikoksesta joka tapauksessa. Jos asia olisi selvä, niin myöntäisin rikoksen välttääkseni turhan oikeudenkäynnin.
Miten voisit elää itsesi kanssa? Varsinkin jos kyse olisi esim. seksuaalirikoksesta, jolloin uhri kärsii eniten ja hän kenties häviäisi oikeudessa, syytettäisiin vielä valehtelijaksi? En ymmärrä rikollisen psykologiaa.
Se on uhrin ongelma, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on syytetyn oikeus. Itsekriminointisuoja on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. Kenelläkään ei ole velvollisuutta edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.
Jos olisin tehnyt rikoksen, josta olisin syytettynä oikeudessa, niin kiistäisin ellen olisi varma että minut tuomitaan rikoksesta joka tapauksessa. Jos asia olisi selvä, niin myöntäisin rikoksen välttääkseni turhan oikeudenkäynnin.
Miten voisit elää itsesi kanssa? Varsinkin jos kyse olisi esim. seksuaalirikoksesta, jolloin uhri kärsii eniten ja hän kenties häviäisi oikeudessa, syytettäisiin vielä valehtelijaksi? En ymmärrä rikollisen psykologiaa.
Ja mikäköhän nykyään on seksuaalirikos?
Naurattaa ajatus siitä että niin monen mielestä on loistava idea valehdella oikeudessa. Ihan kuin tuomarit eivät olisi ammattilaisia jotka katselevat valehtelijoita päivät pitkät työkseen ja oppivat taatusti erottamaan nopeasti.
Jos tuomiotaan haluaisi alemmaksi, kannattaisi käyttäytyä ja olla yhteistyöhaluinen viimeistään oikeudessa, sitten ei joudu lukemaan "oikeus ei pitänyt uskottavana"... tuomioita.
Nokun en syyllisty mihinkään minkä takana en seiso, joten voin myöntää ja perustella.
Olen ollut oikeudessa todistajana ja jo sekin oli sen verran kuumottavaa että syytetyn penkillä tunnustaisin kyllä kaiken
Kyllä minä olisin rehellinen. Jos on pokkaa tehdä rikos, pitää olla pokkaa myös myöntää se. Plus että hävettäisi aika sikana leikkiä viatonta ja pitää muita ihmisiä tyhminä, itse siinä tyhmänä näyttäytyy.
En kehtaisi, vaan tunnustaisin.
Riski siihen, että tekisin jotain, on olemattoman pieni.
Halveksin rikollisia, jotka eivät myönnä syyllisyyttään, vaan yrittävät lusmuilla.
Mustakin on hauskaa lukea uutisista kuinka "henkilö x kiistää kaiken", vaikka on selvää että viattomuus on kaukana.