Alkoholistin kanssa seurustelleet

Minäkin tapailin tällaista henkilöä. Suunnitelmat muuttuivat lennosta ja lupauksissa pysyminen oli kovin vaikeaa. Eikä hän ollut halukas asiasta puhumaan, ei minun kanssani tai muuallakaan. Tulin sitten siihen lopputulokseen, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. 

Ei hän raitistu ellei itse edes koe alkoholinkäyttöään ongelmaksi. Raitistumishalu herää sitten, kun alkoholi alkaa aiheuttaa ongelmia; menee työpaikka, parisuhde, terveys, rahat ja luottotiedot jne.

Ihminen, jolla ei ole alkoholiriippuvuutta, ei voi ymmärtää, miten vahva se on. Siinä ei auta lupaukset eikä päätökset. Tulet häviämään alkoholille, jos pyydät häntä valitsemaan. Häviät, vaikka hän olisi kuinka rakastunut sinuun.

Spontaaneja raitistumisia tapahtuu ja joskus ongelmakäyttäjä onnistuu spontaanisti myös vähentämään. Se on kuitenkin erittäin harvinaista ja jos sitä jäät odottamaan, niin erittäin todennäköisesti tulet pettymään. Jos siis haluat olla hänen kanssaan, ainoa vaihtoehtosi on hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Hän tulee tuottamaan jatkossakin pettymyksiä ja perumaan sovittuja asioita. Jos olette vasta aloittamassa parisuhdetta niin en näe miksi sinun kannattaisi jäädä sellaiseen suhteeseen. Eri asia, jos teillä olisi jo parikymmenvuotinen historia ja yhteisiä lapsia sun muuta.

Ero oli elämäni paras päätös. Ei tuollaisen taakan alla pysty elämään, valui elämä hukkaan ja vanhenin 10 vuotta sen 2 vuoden aikana. Arki oli valehtelua, itkua, häpeää, masennusta, turhaa toivoa, lopulta väkivaltaa. Päätin että elämäni on liian lyhyt sen odottamiseen että mies haluaa raitistua. Eikä ole halunnut vielä eronkaan jälkeen, ja olen niin onnellinen etten ole enää odottamassa.

Olen tapaillut kahta alkoholistia. Ensimmäinen oli työpaikassa, jossa käsittääkseni alkoholismi on hyvin levinnyt ammattitauti, etenkin riittävän korkealle ylenneiden ihmisten parissa. Tämä mies antoi itsestään kulinaristin kuvan, mutta kun opin tuntemaan häntä hieman paremmin, huomasin, että hienostuneen ruoan ja viinin ystävän kulissien takana olikin lauantaiaamuisin kylmää lenkkimakkaraa suoraan pakkauksesta syövä krapulainen juoppo. Hän oli ollut alkoholisti jo ensimmäisen avioliittonsa aikana, mennyt toisen kerran naimisiin ja rikkonut tämänkin avioliiton vieraissa juoksemisella ja juopottelun aiheuttamalla väkivallalla. Hän oli mestari selittelemään tekojaan, ja välillä hän taas rypi hirveässä itsesäälissä ja itsesyytöksissä.

Yksi noloimmista tilanteista tuon miehen kanssa oli retki golfkentälle. Hän ei selvästi ollut ajokunnossa, mutta ajattelin, että kyllä sitä kaksistaan pärjätään. Meidät kuitenkin ympättiin kahden tuntemattoman pelaajan kanssa samaan lähtöön, ja muutaman lyönnin jälkeen nuo kaksi tulivat hyvin kohteliaasti sanomaan, että ehkä herra nyt lopettaa pelaamisen tähän. Minä häpesin silmät päästäni. Koko ajomatkan takaisin mies selitti minulle, että hän ei ollut krapulassa eikä haissut viinalle eikä eikä eikä.

Toinen mies oli orastava kaukosuhde, joka myös peitti alkoholisminsa oikein hyvin; myös tämä mies oli piessyt kahta ex-vaimoaan eroon asti. Kun olin hänen luonaan muutaman viikon (etätöitä tehden), minulle selvisi, että hän joi itsensä tainnoksiin joka ilta. Varsinainen silmänavaaja oli ilta, jona hän kaiveli juomakaappiaan ja huomasi, että edellisillan vieraat olivat juoneet kaiken lukuun ottamatta puolikasta punaviinipulloa. Muistin, että pullo oli avattu edellisellä, parin päivän käyntikerrallani pari kuukautta aikaisemmin. Mies kumosi sen kurkkuunsa, vaikka inhosikin punaviiniä, ja rupesi miettimään baariin lähtemistä.

Varsinkin näin jälkeenpäin näen selvästi, että kummallakaan miehellä ei ollut aikomustakaan eikä edes mahdollisuutta muuttua keskivertokäyttäjäksi. He turruttivat muistojaan juomalla. Hieman nauttineina he olivat erinomaisia seuramiehiä, mutta muuttuivat pian kaikkitietäviksi, sitten hieman hyökkääviksi ja lopulta kaikin puolin vaarallisiksi. Omasta mielestään he joivat aika paljon, mutta se ei missään tapauksessa ollut ongelma. Oikein kunnolla ryypänneinä kumpikin velloi omassa surkeudessaan ja toinen jopa myönsi olevansa - ehkä - alkoholisti byhyy yhyy.

Minä en näe alkoholismia sairautena. Sairaudesta ei nimittäin parannuta vain omalla päätöksellä. Alkoholista taas ei päästä eroon millään muulla kuin omalla päätöksellä.

Jos haluat yrittää tuon miehen kanssa eteenpäin, puhu hänen kanssaan suoraan. Jos hän kieltäytyy puhumasta tai selittää, ettei alkoholi ole hänelle ongelma, häivy ihan oman itsesi vuoksi. Minä häipyisin puhumattakin.

Eivät raitistu ikinä.

Alkoholisti on alkoholisti.

Lopettaa juomisen, sitten kun itse on siihen valmis. Siihen ei voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa.

Jos lähdet siitä oletuksesta, että saat toisen lopettamaan juomisen, olet väärässä.

Muutenkin, suurin virhe parisuhteessa on ajatella että muutat toisen haluamaksesi. Eroon se päätyy sillä tavalla.

Tiedän itse, koska olen 15 vuotiaasta lähtien ollut alkoholisti.

Olen ollut parisuhteessa alkoholistin kanssa. Valehtelua, valehtelua, valehtelua, narsistista käytöstä, minun vähättelyä ja syyttelyä, sama kaava toistui useaan kertaan, aloin nähdä kun alkoi vanne kiristää miehen päätä, että pitää päästä juomaan.......katosi juomaan yleensä viikonlopuksi, sitten alkoi selitykset ja anteeksipyynnöt kunnes tämä taas tapahtui. Hänellä oli ainakin silloin hyvä työ ja hyvä palkka, sen vuoksi en heti ymmärtänyt tätä asiaa, että hän on alkoholisti. Asia meni siihen pisteeseen, että sanoin hänelle, nyt tulee ero tai menet Minnesota hoitoon. Hän meni hoitoon, mutta kun vuosi hoitoa oli kulunut, hän ratkesi juomaan. Olin päättänyt mielessäni jos hän sortuu juomaan eroan hänestä välittömästi ja näin tapahtui. Elämäni paras päätös, tämä ihminen pilasi elämästäni liian monta hyvää vuotta. Alkoholistin kanssa yhdessä oleminen on löysässä hirressä roikkumista ja tuhoaa sen raittiin puolison sielun.

Surulllistahan se on kun lopppuu nopeammmin viinat kesken.

Kiitos fiksuista vastauksista. Tunteet sumentavat järkeä, vaikka toki hälytyskellot soi jos jo tässä vaiheessa on ongelmia suhteessa.

Alkoholin vaikutukset ovat tällä hetkellä aika pieniä, mutta ajan saatossa varmaan sitten pahenisi ja lisääntyisi. Valehtelu on se mikä satuttaa eniten ja hän ei osaa antaa mitään selitystä miksi tekee niin. On aidosti pahoillaan loukkaamisestani, mutta tiedän saman keskustelun olevan taas jossain vaiheessa edessä jos jatkan tämän katselua.

Kiitos kokemuksista, netistä aihetta googlettaessa tuli vähän turhan positiivisia tarinoita vastaan joissa suurimmaksi osaksi oli raitistuttu ja elettiin suht normaalia elämää. En kuitenkaan ole tosielämässä ikinä törmännyt tähän lopputulokseen.

Ap

Olen seurustellut monenkin kanssa. Yksikään ei ole raitistunut, ei suhteemme aikana eikä sen jälkeen. Pahin sanoi lopulta, että minä olen syy hänen juomiseensa.

Raitistuminen on mahdollista, mutta kukaan toinen ei voi saada alkoholistia raitistumaan ellei hän itse niin valitse.

Alitajuisesti valitsen niitä alkoholisteja. Nyt olen onneksi pystynyt muuttamaan valintakriteerejäni niin, että taas ja yhä olen addikti kanssa, mutta tässä tulee nyt se iso mutta: hän on raitistunut jo 10 v ennen meidän suhdettamme. On hänessä edellisistä suhteista tuttuja addiktin piirteitä, kuten ajoittaista itsekeskeisyyttä, mutta sen mä kestän.

Komppaan edellisiä kirjoittajia. Miten sitä jaksaakin aina uskoa ja toivoa, että ihme tapahtuu. Mutta usko pois: ennemmin tai myöhemmin sama vanha peikko vie vallan. Jos vielä voit valita, lähde siitä suhteesta!

Minä onneton menin lapsen tekemään toimintakykyisen alkoholistin kanssa. Tiesin kyllä olevani miehen elämän rakkaus ja miehessä oli myös paljon hyviä ominaisuuksia. Mutta suurempi rakkaus lopulta ja aina oli kantakuppilan pöytä ja sen äärellä nautittu olut. Minä halusin perhe-elämää, mutta sain yh-arkea - viikonloppuisin ja iltaisin. Käytiin terapiat yksin ja yhdessä, mutta koskaan ja missään mies ei suostunut myöntämään alkoholin olevan ongelma. Hänen mielestään minulla oli ongelma, joka minun pitäisi hoitaa kuntoon. 17 vuotta kului ja siinä samalla masennuin niin, että lopulta jouduin psykoottisena osastohoitoon. Lapsemme oli silloin 15-vuotias eikä lastensuojelu antanut hänen jäädä sinä päivänä enää isänsä kanssa kahden, koska mies oli jo päissään. Tiistaina klo 17.30. Oman mielenterveyden tähden oli erottava. Ja olisi pitänyt lähteä jo paljon aiemmin. Niin tuskallista on kilpailla paikastaan toisen prioriteettilistalla ja huomata aina tulevansa korkeintaan toiseksi. Lapsi ei päässyt listalle koskaan. Mitkään hyvät ominaisuudet eivät ikinä kompensoi sitä.

Alkoholistin täytyy olla juomatta kokonaan, muussa tapauksessa alkoholismi vain etenee ja kaikki sairauden aiheuttamat ongelmat syvenevät. Alkoholismista ei voi parantua, mutta raittiina alkoholistikin voi elää ja pitää siis olla täysin raitis.